"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

lauantai 31. elokuuta 2013

Artero Fresh Oil

Kuuma kesä takana, ja välillä sen huomasi myös trimmauskoneenterien kuumumisena. Hyvä vanha kikka on käyttää palaa kivilevyä. Se pysyy aina viileänä ja sille voi laskea hetkeksi terät, niin terätkin viilenevät. Sitten on olemassa erilaisia suihkutettavia aineita, jotka lupaavat viilentää terät hetkessä. Olen aina ollut melko vanhanaikainen ja suhtautunut melkoisella varauksella ihmesprayhin, mutta mutta... Nyt huomaan tykästyneeni Arteron viilennys/desinfionti suihkeeseen. Aine lupaa jopa pidentää terien käyttöikää. Toden totta, vaikka vaikea uskoa. Olen keväästä asti käyttänyt ainetta, ja teräni ovatkin nähneet jos jonkinmoista likaista ja takkuista turkkia. Silti terät ovat pysyneet moitteettomassa kunnossa. Kokeilin ainetta myös lammasklipperin terään, ja aivan uskomatonta, sekin pysyi terävänä koko katraan keritsemiseen. Terä on siinä mallissa, ettei sitä tarvitse edes teroittaa ennen uutta keritsemissessioita ajatellen. Ei hullumpi aine. Yksi pullo on siis kestänyt useita kuukausia minulla joka päivä käytössä, joten se on myös melkoisen riittävää ainetta. Aine myös  lupaa viilentää terän, ja näin se myös tekee.


tiistai 27. elokuuta 2013

Kaivopuiston koiranäyttely








Sunnuntai tuli vietettyä perinteisesti Helsingin Kaivopuistossa järjestetyssä koiranäyttelyssä. Tällä kertaa tuloksia ei kannata edes mainita minun ja Juliuksen kohdalla, mutta se ei päivää latistanut kuinkaan. Parasta antia päivässä oli minulle yllä olevat kuvat, jotka on ottanut työkaverin Emilia Savolainen. Kiitos Emilia ihanista kuvista! Voikun saisin Emilian kameroineen mukaan myös meidän paimenkoiria kuvaamaan:). Päivässä oli muutakin mukavaa, nimittäin ihana picknick ystävien seurassa nautittuna. Ilahduttavaa oli myös nähdä kauniisti kunnostettuja koiria upeassa miljöössä. Ei hullumpi tapa viettää sunnuntaipäivää, vai kuinka.

torstai 22. elokuuta 2013

Johtajuus kunniaan

Tässä sitä istuu ja pohtii, että miten paljon ihmiset sietää koiriltaan. Sietävätkö he samainlaista käytöstä myös muilta perheenjäseniltään. Tämä tuli mieleeni siitä, kun sain tavata tänään aivan ihastuttavan pikku pennun omistajineen. Omistaja selvästi piti koirastaan aivan valtavasti, mutta hänellä vain oli aivan verillä käsivarret, ranteet ja sormet. Yritin olla huomaamatta niitä, ja aivan varovasti kyselin häneltä kuulumisia pennun kanssa elämisestä. Pentu kuulemma oli aivan ihana, muutama pikku ongelma kuitenkin oli. Semmoinen esimerkiksi, että kun he kävelivät illalla ulkona ja hän haluaisi kotiin, niin pentu kuulemma nosti sellaisen metakan, jos sen mielestä ei ollut vielä aiheellista palata kotiin. Pelkäksi riekkumiseksi ei pennun käytös jäänyt, vaan se myös upotti pienet naskalihampaansa omistajarouvan ranteeseen muitta mutkitta. Rouva oli ihmeissään, miten hänen maailman ihanin pentunsa käyttäytyi noin kurjasti ja vielä häntä kohtaan. Hän oli sanonut sille aivan varovasti, että mentäiskös kotiin. Kysyin rouvalta, mitä hän oli asian eteen tehnyt (siis puremisen). Hän vastasikin minulle, että eihän siinä nyt mitään voi tehdä, kuin antaa koiran purra. Siis mitä ihmettä, ai ei voi muka mitään tehdä, ajattelin mielessäni. No täytyy nyt myöntää ettei ajatus jäänyt vain pääni sisään pelkästään minun kuultavaksi. Tokaisin rouvalle, että herranen aika, ethän sinä nyt voi vain antaa koirasi raadella sinua joka kerta, kun te olette erimieltä jostain asiasta. Mitä jos vaikka estäisit sen käytöksen. Omistaja oli aivan kauhistuneen näköinen ja tokaisi minulle, että eihän niin kurjasti saanut toiselle tehdä. Koirallehan voisi tulla vaikka pahamieli. Ja taas kysyin rouvalta, eikös sinun mielestäsi koirasi käyttäydy melko kurjasti sinua kohtaan. Ja vihdoin olimme samaa mieltä edes tästä asiasta. Kyllä vaan, koiran käytös oli hänestä inhottavaa. Yritin selittää mahdollisimman selkeästi koiranomistajalle, että koirasi ei ole inhottava, vaan se yrittää laittaa ( eikä vain yritä) lauman heikompaa jäsentä järjestykseen käytöksellään. Omistajan kuuluisi tehdä koiralleen selväksi, hän on laumanjohtaja, ja johtaja määrää milloin lähdetään kotiin. Muut eivät mukise johtajan päätöksestä. Heillä oli tässä meneillään johtajuusongelma. Ahaa, sitäkö tämä on sanoi rouva tyhjin silmin. Huomasin, että puhuin kuin vierasta kieltä rouvalle. Onneksi pääsin näyttämään hänelle käytännössä, kuinka asiat voidaan ratkaista ja miten hän voi omilla eleillään vahvistaa johtajuuttaan. Pentu oli nyt siis trimmauspöydällä. Se hyppi ja pomppi ilmaan, rähisi ja rähjäsi, sylki ilmaan ja koitti saada hampaansa upotettua minun tai omistajansa lihaan. Omistaja kehui koiraansa vimmatusti. Hieno tyttö, hieno tyttö, kyllä tämä tästä vielä sujuu, kaikui kovempaa ja kovempaa mitä huonommin koira pöydällä käyttäytyi. En vain pystynyt olemaan hiljaa, tokaisinkin rouvalle, että nyt et kyllä kehu tätä pikku riiviötä enää yhtään ainutta kertaa, kun se käyttäytyy näin ala-arvoisesti. Ja taas, näin tyhjän katseen rouvan silmissä. Mitä minu sitten kuuluisi tehdä. No ei ainakaan kehua ja vahvistaa koiran käytöstä! Sainkin tilaisuuden näyttää miten koira "taltutetaan". Koira jatkoi tienkin venkoilua, johon vastasin ottamalla napakasti koirasta kiinni ja palautin sen pöydälle, heti kun kun koira hitusen rauhoittui rentoutin myös omaa otettani ja kehuin koiraa. Heti kun se taas heittäytyi joka ilmansuuntaan, palautin sen napakasti pöydälle ja tokaisin sille, ettei noin käyttäydytä. Heti kun koira taas hitusen rauhoittui kehuin sen rauhoittumista. Yritin samalla kertoa, että omat hermot pitää pitää kurissa, eikä ottaa koiran käytöstä millään tavalla henkilökohtaisena loukkauksena. Kehua saa, mutta täytyy olla todella tarkkana ajoituksesta. Sitä pitää myös jatkaa tilannetta, kuin mitään pyrähtelyjä ja raivon puuskia ei edes olisi ollut. Uudelleen ja uudelleen. Sitä pitää vastata pennun antamaan haasteeseen samalla mitällä, mutta kumminkin omat hermot eivät saa missään tapauksessa mennä. Silloin olet hävinnyt tilanteen, ja pahasti. Vaikka välillä sitä joutuikin melko rankastikkin komentamaan pentua, niin missään tapauksessa sille ei saa olla väkivaltainen tai omat silmät raivosta sokaistuneena  karjua sille mitä sylki suuhun tuo. Tämä kyseinen pentu ei tarvinnut kuin muutaman kerran palautuksen pöydälle, se rauhottui ja trimmaus saatiin onnistuneesti tehtyä. Omistaja, pentu ja minä olimme kaikki tyytyväisiä. Omistaja oli ihmeissään, miten hänen villi pentunsa osasi noin nätisti käyttäytyä, tosta noin vain, ilman namia tai mitään sen kummempia naksuttimia yms. Ja kaiken lisäksi pentu ei pelännyt minua yhtään. Koitinkin kertoa, ettei koirankoulutus ole taistelulaji, jossa olisi tarkoitus satuttaa toista. Riittää, kun tietää milloin kehua/palkata koira ja siitä se yhteistyö lähtee ilman sen kummempia salaisuuksia aiheesta. Sitä kannattaa kuunnella mitä koirallasi on sanottaa sinulle, ja vielä ottaa vastaan viesti.

torstai 15. elokuuta 2013

Mielikuvien pullottamista

Pääsin treenaamaan tiistai-iltana Myn kasvattajan luo Mytä. Viirukin oli mukana, mutta vahvempi puoliskoni ( ja taas kerran vain fyysisesti vahvempi:) ) treenasi sen kanssa. Pääni onkin vain pyörinyt treenien jäkeen paimennusmoodilla. Huomaan joka vapaassa välissä miettiväni, kuinka treenaisin seuraavaksi Mytä lampaiden kanssa. Paimennus on todella koukuttavaa! Siinä on niin monta muuttuvaa tekijää, että se tekee lajista niin kiehtovan. Vaikka olen lukenut muutaman kirjan aiheesta ja istunut nenä kiinni tietokoneen ruudussa oppiakseni lisää lajista, niin paras keino silti, ainakin minulle, on käytäntö. On mahtavaa nähdä muita koirakoita pellolla harjoittelemassa. Nähdä onnistumiset ja myös epäonnistumiset livenä, sekä kuulla heti palautteet miten korjata/parantaa jatkossa suoritusta. Mielenkiintoista on myös nähdä eri ihmisten tapoja kohdata onnistumiset ja ei niin mahtavat hetket koiriensa kanssa. Yritän purkittaa muistiini, miltä tuntui onnistua Myn kanssa. Millä mielellä menin harjoittelemaan yms. Siten ehkä saan itseni samanlaiseen mielentilaan jatkossakin, kun menen harjoittelemaan. Kiireessä ei kannata suunnata kohti peltoa ja lampaita. Tai jos ollaan tarkkoja, laji kuin laji, niin sitä tarvitsee olla 100% läsnä. Näin helppo ohje, ja voi kuinka sitä onkaan vaikea noudattaa. Yritän silti "pullottaa" mielikuvia eri harjoituksista, hyvistä ja huonoista, ja tähdätä onnistumisiin. Sitä kun yleensä ei voi syyttää ketään muuta kuin itseään huonosti  menneistä treeneistä. Mutta miten vaikeaa sitä onkaan myöntää...


maanantai 12. elokuuta 2013

Oster Zerion terä numero 40

Sain Jana Vavrouskovalta aivan ihanan Osterin terän. Se on siis Oster Zerion numero 40. Aivan uusi tuttavuus minulle. Olen aikaisemminkin kyllä käyttänyt Osterin teriä ja tätä samaista numero 40, mutta aivan tavallisena versiona. Tämä uusi terä ajaa kuonon aivan uskomattoman helposti ja jättäen todella ihanan pinnan. Olen aivan myyty. Nyt vain pitäisi löytää jostain samanlainen terä varalle. Täytyypä kohdella tätä ainokaista kuin kukkaa kämmenellä, nimittäin jos sille jotain tapahtuisi sydämeni varmasti hyppäisi muutaman tyhjän voltin pelkästä harmituksesta.


torstai 8. elokuuta 2013

Turku 4.8.2013,

Ihan huippu päivä vietetty Turussa sunnuntaina. Julius oli PU3 ja sen veli Emil Jr ( Dream Catcher Starring Moravia) oli ROP, RYP1 ja vielä BIS4 :)!!! Pu2 oli kaiken lisäksi Aslan ( Bazaar´s Catch a Flying Dream), joka on Emil Jr:n poika. Melkoinen päivä sanoisin. Muutenkin päivä oli sangen mukava ja rento. Sovimme jo hyvissä ajoin picnikistä ja sääkin vielä suosi pientä sade kuuroa lukuun ottamatta, niin mikäs siinä oli ollessa:).
Juliuksen pesin tällä kertaa Jana Vavrouskovan suosituksesta KW Aloe vera shampoolla ja saman sarjan hoitoaineella. Siitä onkin vuosia, kun viimeksi olen sarjan tuotteita kayttänyt. Nyt täytyykin sanoa, että ihan huippu shampoo+hoitis Juliuksen turkille. Karva oli helpompi saada suoraksi föönatessa. Välipesuissa saatan kyllä suosia jotain vähän hoitavampaa sen turkille, mutta näyttelypesuun jaltkossa ilmanmuuta Kw Shampoota.

Dream Catcher Starring Moravia tässä kuvassa RYP1, lopulta vielä BIS4!!!!! Tuomarina rotu- ja ryhmäkehässä Tiina Tulos, BIS-kehässä Kresten Scheel

Emil jr, Aslan ja Julius


Julius kehässä

Emil Jr. odottaa vuoroaan, kohta kehään

Sisko ja sen veljet

Samansukuisia puudeleita läjä

Tasapaino

Olo on kuin olisi nähnyt aaveen. Juliuksen kasvattaja Jana Vavrouskova oli meillä kylässä ja hänellä oli Juliuksen veli Emil Jr. mukanaan. Niin on isänsä näköinen tuo Emil Jr, eikä vain näköinen mutta myös luontoinen. Se valitsi luonnostaan samat paikat missä sen isä oli tykännyt istua ja haistella tuulia, kuin miettien maailman menoa. Se tervehti presiis samalla tavalla kuin isänsä, listaa voisi jatkaa loputtomiin. Kaikki sen eleet olivat kuin yksi yhteen. Emil Jr:a seuraamalla tulvi paljon muistoja mieleen.
Viime viikko oli myös huvin opettavainen viikko minulle. Todella kivaa oli päästä seuraamaan kuin Jana kunnosti Emil Jr. näyttelyyn aivan alkutekijöistä alkaen. Hän palauttikin minulle taas mieleen monia hyviä perusajatuksia ja kulmakiviä puudeleitten puunauksessa. Tasapaino, oli mitä hän painotti kokoajan moneen kertaan villakoiran trimmaamisessa. Kaikki pitää olla tasapainossa, ei liian isoja takaosia suhteessa etuosaa. Etu- ja takajalat pitävät olla tasapainossa toistensa kanssa. Ei siis pillietujalkoja ja muhkeita takajalkoja, jota usein näkee, kun yritetään tavoitella takajalkoihin mahtavia kulmauksia. Leijonaleikkauksen pallo-osa ei saa jäädä roikkumaan vatsanalla. Yksi hyvä muistutus myös, kun ajaa naamaa, ettei aja sitä liian alas. Hyvän balanssin saa, kun seisottaa koiraa ja katsoo missä sen selkälinja kulkee, niin ei aja kaulaa yhtään sen alemmaksi. Voit vetää mielikuvitus suoran viivan, joka kulkee siitä kohtaan johon olet kaulan ajanut  suoraan kohti selkälinjaa. Paljon itsestään selvyyksiä, mutta hauska taas muistuttaa itseään tasapainosta. Tuntuu, että tämä pää on saanut niin paljon dataa, että menee taas hetki sitä sulatellessa. Sormet vain syyhyävät päästä taas leikkaamaan omia koiria, tasapainoa ajatellen:).

Dream Catcher Starring Moravia, Emil Jr. Janan taidonnäyte trimmaamisessa


Emil Jr. ja trimmaamisen tasapaino.