Nyt kun olen jonkun aikaa trimmannut Helsingin lisäksi myös kotona ja Salossa Mustissa ja Mirrissä olen saanut hämmästyä monta kertaa monen asian suhteen. Helsingissä kun asiakkaat tulevat ja tuovat koiransa trimmiin, he lähtevät saman tien ja hakevat koiransa sen mukaan mitä haluavat, että sille tehdään. Jos tulee pesu ja leikkaus niin siihen menee noin pari tuntia koiratyypistä riippuen. Koirat tulevat mielellään trimmaamoon, koska siellä heitä mm. hierotaan samalla, kuin pestään (kuten sinun päätäsi kampaajalla) ja se tuntuu mukavalta. Niitä ei pakoteta mihinkään, eikä satuteta. Ideana on saada koira rentoutumaan, jotta sekä koiralla, että trimmaajalla on hyvä olla. Näin selviydymme tehtävästä parhaiten.
Nyt minulle on tullut ihan uusia tilanteita uusien asiakkaiden myötä, koska jostain syystä asiakkaat eivät haluakaan poistua työtilastani, kun trimmaan. Asiakkaat ovat jopa maanneet koiransa päällä samalla, kun yritän leikata sen turkkia. He ovat myös pitäneet kiinni koko koirasta kouristuksenomaisesti, jolloin en näe koko koiraa. Näitä tilanteita on riittänyt sen verran paljon, että ajattelin kirjoittaa siitä, jotta yhteistyömme jatkuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ainoa syy tällaiseen käytökseen lienee se, että olen myös saanut kuulla useita kauhutarinoita siitä, miten koirat eivät tottele, ovat villejä, ovat mahdottomia, eivät anna koskea, jne. jne. kun heitä on aiemmin viety trimmattavaksi. Tästä johtuen sekä koira, että asiakas ovat hermostuneita. Helsingissä kun trimmaan, minun tehtäväni on saada koira rentoutumaan voidakseni tehdä työni, mutta nyt minulla onkin usein sekä koira, että asiakas, jotka täytyy saada rauhalliseksi. Muuten trimmaus ei onnistu. Täytyy myöntää, että ei ole ihan helppoa trimmata koiraa, kun asiakas on tiiviisti paikalla ja kiinnittää koiran huomion itseensä sen sijaan, että olisimme kaksistaan koiran kanssa, jolloin voisimme tutustua toisiimme rauhassa. Mietinkin usein, että mitä kaikkea koirat joutuvatkin sietämään. Uskon monen asian olevan vain tiedon puutetta, mutta jostain syystä sitä tietoa ei ole kaikkien saatavilla kaiken aikaa. Se onkin ihmeellistä, että vanhat pinttyneet tottumukset vielä vain sitkeästi elävät. Esimerkiksi, että koira kuulu pestä kaksi kertaa vuodessa. Korjattakoon, nyt tässä, että jos koirasi nukkuu ja asuu samassa tilassa kuin sinä, niin eikö olisi mukavampi jos se ei olisi haisuli. Eli pese koirasi aina, kun se on likainen. Jotta koiran omistaminen olisi ilo, mielestäni täytyy muistaa, että se ei ole pehmolelu, jota voi käsitellä miten lystää. Jokaisella koiralla on omaan lajiinsa kuuluvat tavat ja perimä. Niitä kannattaa kunnioittaa ja oppia mikä on ominaista millekin rodulle, niin asiat sujuvat huomattavasti paremmin. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa, että meillä kun on kolme villakoiraa ja otin työlinjaisen border collien. Meillä, kun on nykyään lampaita, niin tarvitsen koiran paimentamaan niitä. No, tämä pieni koiravauva käyttäytyi, kuin villakoirat kunnes lähdimme lammaskoirakoulutuksiin, jolloin se ”muisti” mitä sen kuuluukin tehdä ja miten käyttäytyä. Sitä tosin vieläkin kutsutaan puudeliksi paimenkoirakoulutuksissa, vaikka on jo osoittanut taitonsa lampaiden sisään viemisessä talveksi!
Uskon, että uusien asiakkaiden kanssa, kysymyksessä on vain alkuhankaluudet. Kun opimme toistemme tavat, niin asiakkaatkin varmasti rentoutuvat ja jättävät koiransa minulle trimmattavaksi luottavaisin mielin ilman, että ovat itse paikalla. Kun he huomaavat, että koirat tulevat mielellään trimmattavaksi, niin ei ole syytä huoleen. Helsingissä meillä onkin välillä sellainen tilanne, että asiakkaat eivät tule hakemaan koiriaan sovittuna aikana, mutta se onkin sitten toinen tarina…
Tässä meidän lammaskoira Hakukaaren Viiru
