"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

keskiviikko 25. joulukuuta 2013

Joulukuusi sisään naisvoimin!

Kun isäntä oli matkoilla ja kuusi piti saada sisään koristeltavaksi, niin ei tässä auttanut muu, kuin etsiä saha käsiin ja lähteä kuusen hakuun. Tänä vuonna se löytyikin lähempää, kuin osasin kuvitellakaan - nimittäin olin iskenyt silmäni äidin kuusiaitaan jo kesällä. Siellä oli tikku silmässä, joka onkin nyt sisätiloissa hoitamassa joulukuusen virkaa asianmukaisina glittereineen ja kynttilöin.
Tytöt tositoiminnassa

Pitkästä aikaa saha kädessä

Tehtävä suoritettu

Kaunein joulukuusi ikinä ;-)

tiistai 24. joulukuuta 2013

"Tanskalainen" talvikeli

Täytyy nyt ihan myöntää, että en yhtään tykkää huonoa tästä meidän "tanskalaisesta" talvikelistä. Viime vuonna tähän aikaan lunta taisi olla ainakin korviin asti, ja lumitöitä oli tullut tehtyä ainakin neljän talven edestä. Tietenkin muutama pakkasaste takaisi sen, ettei kuraa olisi ihan niin paljon, mutta voihan sitä yrittää vähän väistellä pahimpia kuralätäkköjä koiria ulkoiluttaessa. Joulukin tulla jolkottaa, ja palkitsin itseni hitusen ennen jo joulua pikku lahjalla. Ostin Chris Christensenin harjan ja uutta ainetta jota en ole ennen kokeillutkaan, saman sarjan Precious Dropsia. Pihla Auvinen kovasti kehui sitä ja olen kuullut muualtakin aineen "taikavoimista". Saas nähdä miltä aine  vaikuttaa omassa käytössä. No nyt ei muuta kuin ylös, ulos ja kuusenhakuun

Ei huono talviulkoilukeli

Joulu-uinti

My 

Uuden uutukainen harja ja taikatipat

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Joulutunnelmaa

Ensin koirien ulkoiluttamista muutama tunti, että saa sitten rauhassa väkertää joulua tupaan. Luntakin tupsahti sopivasti, vaikkakin aika märkää ja koirat olivat, kuin uitettuja. Taitaa pesupäivä siirtyä eteenpäin hieman, kaikesta huolimatta.


Vauhdikasta menoa

Lauman jäseniä

Punaviini + Stilton - siitä se Joulu lähtee

Meidän perhe

Joulutunnelman luojat

Omien kätösten tuotantoa

Villiviini leikataan alas joka vuosi

Vuorossa kranssit

Kransseja riittää joka oveen...

Tämän vuoden taidonnäyte

Myrsky ja mylväys

Nyt on myrsky ohi tältä erää. Koko kylämme ja 60 000 muuta taloutta oli ilman sähköä koko päivän ja vieläkin rämpyttää valot kun puita vielä lepää sähköjohtojen päällä. Myös netti oli kaatunut, samoin puhelimet. On todella hurjaa nuo luonnon voimat. Meillä sähköttömyys tarkoitti sitä, että agrikaatti laulamaan ensin pellolle traktorin kera hakemaan vettä lampaille kaivosta, koska ilman sähköä eivät vesipumput toimi (eivätkä valot, eikä lämmitys, jne. jne.). Se kun oli hoidettu, trimmiasiakkaita olikin jo oven takana silmät ymmyrkäisenä, että miksen ollut soittanut ja perunut??? Koska siinä he sitten olivat, ei auttanut muu, kuin kaivaa työmaavalo esiin, siirtää agrigaatti viereen prutkuttamaan sähköä ja näin karvat lähtivät koirista asiakkaan toiveiden mukaisesti. Positiivista kuitenkin oli, ettei tällä kertaa tarvinnut ryhtyä pesemään omia koiria näyttelykuntoon saunan padasta ammentaen vettä ja föönata agrigaatti vieressä pauhaten. Asenne ratkaisee aina Positiivareita lainatakseni.

Vuoden näyttelyiden päätapahtuma on juuri käynnissä Helsingin Messukeskuksessa. Pitihän siellä päästä pyörähtämään, vaikka omia koiria ei ollutkaan mukana mittelöissä. Onneksi sukulaisia (siis koiria) oli kuitenkin kehässä ja hienosti menikin! Vaikka koirat kiinnostavatkin minua eniten, tällä kertaa huomioni keskittyi Messukeskuksen törkeään hintatasoon jos/kun halusi porukalla mennä syömään. Vaikka paikka oli uudistunut nykyaikaisemmaksi, se oli ilmeisesti tullut kovin kalliiksi, koska kaikki hinnat olivat pilvissä. Normaali bensa-asematasoinen reissumiesleipä oli 5,80 euroa. Kyllä siinä kulki kipuraja. Jos halutaan mukaan uusia, nuoria harrastajia, en tiedä minkä perheen kukkaro kestää moista sisäänpääsymaksujen, parkkimaksujen, koirien ilmoittautumismaksujen ja tarvikkeiden hankinnan jälkeen. Eniten sain kuulla, en sitä, kuka oli pärjännyt ja missä järjestyksessä, vaan sitä, miten kallista oli mukaan ilmoittautuminen. Moni olisi halunnut ilmoittautua koko viikonlopuksi, mutta eivät olleet taloudellisista syistä voineet tehdä niin. Siitä huolimatta ilmoittautuneita koiria oli ennätysmäärä. Mahtava suoritus.

Rusettimeri

Näitä himoitaan

Helka Kokko rutistaa kaverikoiraa

Aktiivinen kaverikoiraharrastaja

Chris Christensenin harjoja, joista muutama päätyi omaan laukkuun...

tiistai 10. joulukuuta 2013

Taistelu kynsien kanssa

Monet ystäväni ovat käyneet laitattamassa itselleen rakennekynnet. Kynsiä pitää huoltaa 3-4 viikon välien, riippuen siitä miten omat kynnet kasvavat. Monet kertovat odottavansa kovasti huoltoaikaa. Se on kuulemma niin ihanaa, kun joku nätisti käsittelee ja hieroo käsiä. Voi kun saman voisi siirtää koirille. En tarkoita nyt sitä, että koirat tarvitsisivat rakennekynsiä, vaan sitä että niilläkin olisi rentoutunut olo kynsiä leikattaessa, ja myös sen jälkeen. En ole koskaan kuullut, että kynsistudioissa istuttaisi asiakkaiden päällä, tai väännettäisiin käsiä kummallisiin suuntiin mihin ne ei normaalisti edes taipuisi. En myöskään ole kuullut, että kenenkään päätä sidottaisiin tiukasti kiinni pöytään , samalla kun kynsiä huolletaan. En myöskään ole kuullut, että ketään olisi kaadettu selälleen jo heti ulko-ovella, tai missään  vaiheessa toimenpiteen edetessä. Joten nyt kysynkin, miksi sitä tarvitsee tehdä koirille, ihmisen parhaalle kaverille. Kynsienleikkuusta on jostain syystä tehty aivan käsittämättömän vaikea ja pelottava asia. Se on rinnastettavissa melkeimpä rakettiteteisiin, jos on ihmisten puheisiin uskomista. On ihmeellistä, miten sitkeään on juurtunut kaikki nämä kummalliset uskomukset kynsienleikkuun hankaluudesta.Myös sellainen ihmetyttää minua, että miksi eläinlääkäreitä vaivataan niinkin vähäpätöisellä asialla, kuin kynsienleikkuulla. Käytkö itse leikkuuttamassa kyntesi lääkärillä, tuskimpa vain. Saatika vaadi nukuttamista toimenpiteen ajaksi. Eri asia on tietenkin, jos kynnessä tai tassussa on jokin sairaus, mutta muuten on minusta täysin turha häiritä eläinlääkäreitä tällaisella asialla. Annetaan heille työrauha sairauksien hoitamista varten. Kynsienleikkuu, kun ei ole myöskään vaarallinen kirurginenleikkausoperaatio joka tarvitsisi eläinlääkäriksi kouluttautunutta henkilöä, vaan kuka tahansa mattimeikäläinen on kykenevä hoitamaan oman koiransa kynsienleikkuun. Tässä muutama käytännönvinkki, jotta homma onnistuisi paremmin;

1) nosta koira pöydäälle, isompi koira voi seistä lattialla
2) anna koiran seistä pöydällä/lattialla ihan tavallisesti. Älä väännä koiraa mihinkään muuhun asentoon.
3) nosta/taita koiran jalkoja vain siihen suuntaan, kuin nivelten kohdalta ne luontvasti taipuisivat. Älä myöskään nosta/taita jalkoja liian korkealle. Toistan, nosta koiranjalkaa vain sen verran, kuin se luonnostaan nousisi.
4) leikkaa kynnet
5) pysy itse rauhallisena, energia tarttuu.
6) valmis ja aikaa kului muutama hassu minuutti

Jos kumminkin tämä tuntuu liian haastavalta, ota yhteys ammattitaitoiseen koirantrimmaajaan, joka varmasti auttaa sinua mielellään. Tässä vielä videopätkä, jonka tein aikaisemmin aiheesta. Iloa katseluun.



sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Eläimellistä menoa Mustissa ja Mirrissä Salossa

5.12. järjestetty perinteinen Eläimellistä menoa-päivä on takana. Susanna ja Antti Simonen järjestivät todella viihtyisän päivän, kuten aina.  Muistona jäi näin ihana kuva muistoksi! Marko Hokkanen kuvasi koko päivän asiakaiden koiria ja lisää kuvia löytyy: http://hokkanen.galleria.fi. Toivottavasti pääset ensi kerralla mukaan, jos et nyt ollut siellä!

maanantai 2. joulukuuta 2013

uudet pyyhkeet

Puolisen vuotta sitten minulle tapahtui pikkuinen kömmähdys. Olin matkalla trimmaamaan, niin kuin tavallisestikkin. Olin pakannut auton melkoisella kiireellä, joka sekin on melkoisen tavallista. Matkalla luettelin tavaroita päässäni, ihan vain varmistaakseni, ettei mitään ollut jäänyt vahingossa kotiin. Melkoisen fiksua vasta tarkistaa matkalla kohteeseen, eikä kotipihalla. No kuinkas kävikään, aika oleellinen asia oli jäänyt  minulta kotiin, nimittäin pyyhkeet. Kääk, ajattelin, jos käännyn takaisin niin olen auttamattomasti myöhässä, mitäs tähän hätään keksisin. Ei auttanut, kuin pysähtyä ostamaan pyyhkeitä. Harmittelin mielessäni, miten olinkaan voinut lähteä ilman pyyhkeitä. No sattumien summaan, vaikka en edes usko sattumaan, niin päädyin ostamaa Rukan soft microtowel merkkisiä pyyhkeitä. Vähän ensin emmin, että ompas ne melkoisen ohuita ja että kestääkö ne edes käytössä. Pyyhkeet tuntuivat hitusen tikkuisilta ensin käteen, mutta niin se vaan ensivaikutelma petti. Vaikka pyyhkeet ovat ohuita, ne imevät todella hyvin itseensä veden koirasta. Ne myös kuivuvat hyvin nopeasti, mikä on minusta pelkkää plussaa. Niitä, kun tulee pestyä melkoisen useasti. Pesun ne ovat myös kestäneet hyvin. Pyyhkeet ovat edelleen saman värisiä, kuin ostettaessa. Nyt kura-aikana ne ovat kovasti meillä myös kotona käytössä.




sunnuntai 1. joulukuuta 2013

kynttilöitä ja kukkia

Rakastan kynttilöitä ja kukkia. Välillä se onkin vaarallinen yhdistelmä koiraperheissä. Tänä vuonna ratkaisin asian näin----- joulutähti ( tekokukka) on Ikeasta ja sähkökynttilät taitavat olla paikallisesta halpahallista.
Nyt voinkin rauhallisin mielin "poltella" kynttilöitä portailla.


Namit oikessa paikassa

Tässä lampaita keriessä olen pähkäillyt, miten kummassa nämä otukset joita keritään kaksi kertaa vuodessa, käyttyäytyvät paremmin kuin osa omista trimmiasiakkaistani. Näitä bäitä, kun ei edes palkata namilla kokoajan, joka onkin lyönyt läpi todella voimakkaasti koiramaailmassa. Älkää käsittäkö minua väärin, en ole palkkaamista vastaan, vaan olen vastaan väärään aikaan palkkaamista. Koirille tungetaan namia suuhun kokoajan käytöksestä riippumatta. Tärkeintä tuntuu olevan, että oman koiran suussa on kokoajn herkkua. Aivan käsittämätöntä. Tässä muutama hetki sitten, yksikin asiakas ehdotti, että samalla kun trimmaan hänen aivan raivonvallassa räyhäävää koiraansa antaisin sille namia. Ihan vaan jos se vaikka rauhoituisi. Siis mitä ihmettä, että palkkaisin sitä siitä, että se suu vaahdossa yrittää purra minua. Ei tässä elämässä, oli vastaukseni. Voisin palkata koiran siitä, että se seisoisi rauhallisena, mutta että herralle sataisi taivaasta herkkuja suuhun samalla, kun hän pistää parastaan huonosti käyttäytymisen saralla. Ei voi kuin ihmetellä mikä logiikka oli nyt käytössä koiranomistajalla. Omistaja oli kuitenkin tyytyväinen, kun otin asian puheeksi. Hän ei kuulemma ollut ajatellut asiaa niin. Hänelle oli vain suositeltu namien käyttöa koiran koulutuksessa. Toivoisinkin hartaasti, että jokainen koiranomistaja pysähtyisi hetkeksi, ja käyttäisi pienen ajan tutustuen koirien ajatusmaailmaan. Se voisi auttaa montakin koiranomistajaa siihen, että asiat sujuisivät mallikkaammin oman mopen kanssa. Namien suurkuluttaminen ei ole oikotie onneen. Samoin, kuin moni luokanopettaja toivookin, että lasten käytöstavat tulisivat kotoa, niin myös minä toivoisin että koirilla olisi jonkinlaiset, edes alkeelliset, käytöstavat trimmiin tultaessa. Vaikka kaataisin koko jätesäkillisen namia koiralle trimmauksen yhteydessä, toivottu rauhallinen käytös ei silti olisi takuuna trimmauksen loputtua. Ymmärrän kuitenkin, että jos koira tulee kerran, kaksi kertaa vuodessa trimmattavaksi, niin tilanne on sille uusi. Se ei missään nimessä ole koiran vika, ettei se tiedä kuinka kuuluu käyttäytyä. Sille ei kuulu olla missään tapauksessa vihainen, vaan trimmaustilanne pitää yrittää pitää mahdollisen stressivapaana kokemuksena. Oma ärtymys pitääkin kanavoida mieluummin omistajan suuntaan, ja sekin pitää pystyä antamaan rakentavana palautteena. Se ei auta myöskäään, että antasin muutaman Mars patukan omistajalle iloisemman ilmapiirin luomiseksi, siis miksi se auttaisi koirankaan kanssa. On ollut ilo kumminkin huomata, että monella ihmisellä tämä on ollut vain tiedon puutetta ja ovatkin ottaneet neuvot/palautteen tyytyväisenä vastaan. Tuloksena on monta iloista koiranomistajaa ja tyytyväisiä koiria.