"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Mietteitä

My on päässyt tässä useamman kerran urheilemaan kasvattajansa kanssa. Melkoisen väsynyt tyttö onkin ollut ei niinkään fyysisen urheilun jäljiltä, mutta se ajatustyö mitä neiti on mahtanut tehdä pellolla on vienyt kaikki mehut siltä. Silti vaikka se on rojahtanut tyytyväisenä sohvalle nukkumaan treenien jälkeen, niin se on ollut valmis, kuin reipas partiolainen illalla hommiin taas omaan lampolaan. Ihan mahtavaa on ollut saada seurata Myn kehitystä vierestä. Se onkin aivan erilainen koiruli kuin tätinsä Viiru. Se olisikin melkoisen mukavaa, jos jokaisen koiranpennun kanssa tulisi oma  käyttökirja mukana:). Tai ehkäpä tässä koiranomistamisessa onkin juuri se niin kivaa, kun täytyy/pitää tutustua jokaiseen ja opetella tuntemaan uusi pentu kuin omat taskunsa. Mielenkiintoista sanon minä. Samoin kuin se, että kun on saanut seurata oman koiransa kehitystä, niin samalla on saanut seurata myös sen sukulaisten kasvamista hienoiksi paimenkoiriksi. Mielenkiintoista on myös huomata, mikä jokin piirre luonteessa on periytynyt eteenpäin äärimmäisen vahvastikkin, ja tietenkin myös ulkonäkö. Tässäpä oiva aasinsilta myös villakoiriin. Juttelin juuri yhden kasvattajan kanssa, jolla on ollut minusta äärimmöisen hyväluonteisia kasvatteja. Hän kertoikin minulle käyvänsä tutustumassa( mielellään sen kotona)  ja seuraavansa jonkin aikaa jalostukseen ajattelemaansa uroksen käytöstä. Hänelle ei merkitse pelkästään upeat saavutukset näyttelymaailmasta, tai hän ei sokeasti tuijota vain terveystuloksia. Myös luonne ratkaisee paljon. Ymmärrän hyvin, ettei tämä ole aina mahdollista. Paimenkoirilla on äärimmäisen tärkeää tietenkin, että ne paimentaisivat lampaita mahdollisimman hyvin. Valitaan siis upeasti paimentavia koiria. Jos halutaan yksinkertaistaa asia:). Villakoirilla ei einään ole samanlaista virkaa, mutta eikös niiden tehtävä ole olla seurana meille ihmisille. Se tuskin onnistuu, jos valitsemme vain arkoja huonoilla hermorakenteilla varustetttuja koiria, tai sitten toisinpäin äärimmäisellä dominanssilla olevia koiria. No, mikäänhän ei tietenkään ole näin yksinkertaista ja yksiselitteistä. Laitetaan kiva, terve ja kaunis koira yhteen ja simsalabim sieltä tulee kivoja, terveitä ja kauniita pentuja. Mutta voisihan sitä silti vähän pitää mielessä myös sitä luonnetta koiralla:)

Innostuin räpsimään kuvia Myn treeneistä Annikalla. Tässäpä siis muutama otos:








Ja vähän lisää:







tiistai 4. helmikuuta 2014

Huomio tassuihin

Saisikos sitä tilata pari ylimääräistä tuntia vuorokauteen, tai miten olisi kuukausi numero 13? Siihen kuukauteen voisi sitten suunnitella sitä kuuluisaa omaa aikaa, mikä kuulemma on äärimmäisen tärkeätä meidän kaikkien jaksamisen kannalta. Jaahas, mitä se sellainen oma-aika mahtaa sitten olla?! Ehkä se vielä selviää minulle joku kaunis päivä, mutta en kyllä menisi vetoa lyömään asian puolesta. Eikös se tekeminen olekkin mukavaa, vai pitäisikö sitä tähdätä siihen että voisi vain sohvalla köllötellä ja katsella sisällä vuoden aikojen vaihtumista. Vannon, en suosittele kenellekkään, jos vain on mahdollisuus muuhun. Miten tämä liittyy mitenkään koiriin on se, että liian paljon näkee passivoituneita lihasköyhiä koiria. Omistajien mukaan ne nauttivat vain sohvalla makoilusta, eivätkä tahdo mennä ulos huonolla säällä. Taitaa nyt vain olla niin, että ainoat jotka eivät halua mennä ulos huonolla säällä ovat koiranomistajat itse. Meillä ei ole näkynyt yhtäkään sohvallaköllöttäjää, oli sää minkälainen tahansa, jos vaihtoehto on päästä ulos. Myös jättipakkasilla meillä oli uloslähtijät aina valmiina, ilman minkäänlaista vastustusta. Päinvastoin!
Toinen mikä minua ihmetyttää on miten vähän monet kiinnittävät huomiota koiriensa tassuihin, varsinkin nyt talvella. Monet koirat nimittäin tassuttelevat uskomattomat paakut tassujensa pohjissa. Ihan kuin itse joutuisi kävelemään kokoajan sukat makkaralla kenkien sisällä, bonuksena kivet varpaiden välissä. Ei kuulosta yhtään houkuttavalta, eihän. Vahvasti istuu myös uskomus, että karvat tassunpohjissa lämmittävät, joten niitä ei saa leikata lyhyeksi. Saanen olla jälleen erimieltä asiasta. Melkein aina ne kuuluisat karvat, jotka ovat jätetty lämmittämään, ovat järkyttävässä glöntissä tassunpohjassa. Parhaassa tapauksessa takkun alta löytyy äärimmäisen tulehtunut tassunpohja, jota koira on nuollut jo viikkoja omistajan piittaamatta asiasta. Ainahan koirat kuulemma nuolevat tassujaan huvikseen. No nyt tulee iso uutinen, eivät nuole! Karvat, jotka ovat niin hyvät lämmittämään tassuja ovat muuttuneet läpimäriksi takuiksi, jotka pysyvät märkinä koko ajan hauduttaen näin tassuja. Takkuihin  tarttuu myös lika ja piki, jotka vain lisäävät koiran kurjaa oloa tassuissa. Mahtaisiko tässä olla yksi syy, mikä vaikuttaisi koirien haluttomuuteen liikkua, kysyn vain? Sekin on melkoisen ikävää koiralle, jos tassunpohja on täynnä pikeä, se on kuin purukumia jota on vaikea irrottaa. Yksi hyvä keino, joka löytyy melkein joka kodista, on fairy (astianpesuaine). Kastele tassu ( myös tassunpohja) huolellisesti. Kaada tiskiainetta reilusti tassuun, myös tassunpohjaan. Vaahdota hyvin ja huuhtele. Toista käsittely niin monta kertaa kuin on tarve. Sen jälkeen onkin huomattavasti helpompi leikata karvat tassunpohjasta lyhyeksi, niin ettei niihin jäisi lumi ja lika turhaan kiinni. Näin tassu pysyy helpommin puhtaana ja samalla sillä on joku mahdollisuus kuivua ulkoilun jälkeen. Tassunpohjan iho kiittää ja samoin koira. Tämä ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä, mutta jotenkin se tuntuu olevan unohduksissa monelta koiranomistajalta. Se taitaa vain olla helpompi vaihtoehto jättää asia huomioimatta ja kammeta itsensä sohvalle pötköttelemään koirakaverin viereen.