"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Onni on pyöröpaali

Sataa, sataa, taas sataa ja vielä kerran sataa. Ja sitten tuli vielä sadetta... Tässä on meinannut tulla ihan hiki tukkaan, ei sen takia, että olisi fyysisesti joutunut kantamaan heinää, vaan siksi, että piti miettiä, miten ihmeessa saamme heinän kerättyä sateiden välissä kuivana. Siinäpä haastetta kerrakseen. Onneksi apuun riensi ihanat lampurinaapurit jättikoneineen ja pelastivat meidät enemmiltä harmailta hiuksilta. Kaikki heinä ei ole vielä tallessa, mutta oma stressitaso on jo laskenut melkein vakioon. Onneksi on pakko tehdä kuitenkin jonkin verran pieniä paaleja, että pysymme kiinni todellisuudessa, eikä tuudittauduta virheellilsesti helppoon elämään. Kauhun tasapaino on vakio meillä. Punkkisektorilla olemme tehneet uuden aluevaltauksen. Paimenkoirilla  on ollut useita viikkoja kaulassaan SHOO TAG, joka lupaa pitää punkit loitolla ilman myrkkyjä. Teho perustuu magneettiin. Ihan aukoton ei magneettikenttä ole ollut, koska pari urhoollista vastarannankiiskipunkkia on löytynyt karvakuonoista. Täytyy kyllä sanoa, että joku teho niissä kuitenkin on, koska punkkeja olisi kaiken järjen mukaan olla satoja, koska paimenet juoksevat korkeassa heinikossa päivittäin. Siispä, aion jatkaa SHOO TAG-linjalla. Nyt kun vielä keksisin villureille vastaavan, kun en halua pitää kaulapantaa niillä. Piparminttushampoo pitää pintansa.


Aaaaaahhhh tätä onnea!

Ylpeät pyöröpaalin omistajat

Nyt kaikilla on hauskaa! (äsken ei ollut :-))

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Yksi päivä maalla

Milla pääsi kylpyyn ja pieneen puunaukseen penturuljanssin jälkeen. Onhan häntä pesty tässä välilläkin mutta Millan karvan melkein kuulee, kun se kasvaa, niin voitte ymmärtää, että frisyyri oli päässyt hieman kulahtamaan. Pennutkin ovat roikkuneet melkoisella teholla turkissa päivittäin, joten vähän alkoi jännittämään minkälainen näyttelypuudeli sieltä kuoriutuukaan tämän rumban jälkeen!? Pesin Millan kahteen kertaan Groomers Edges Ultimate shampoolla ja hoitoaineena käytin samaa sarjaa raakana - tehohoito siis. Tällainen Millasta sitten kuoriutui. Kuva ei ole suoraan trimmipöydältä, koska se ehti sitä ennen pinkoa pitkin peltoa muitten koirien kanssa, leikkiä rannalla ja pyöriä hiekassa. Tältä se sitten näytti kuvaushetkellä ennen uimaan menoa.
Milla (Canmoy´s Magie Noire)


Seuraavana frisyyri-vuorossa olivatkin 15 lammasrouvaa, joiden suostuttelu trimmipöydälle ei onnistukaan yhtä helposti kuin Strömsössä... Harmillista, että ehdin jo kehua miten helposti osaan häkittää lampaita Viirun kanssa. Nyt he eivät ollet yhtä yhteistyöhaluisia :-) Taitaa olla taas remmin päässä vika.
Ja taas ohi! aaarrgghhh!
 Kohtaloaan ei kuitenkaan voi välttää jos sattuu olemaan lammas...
Nyt oli jo pakko käyttää korien klipperiä, joka on kevyempi kuin lammasklipperi. Kädet ovat sen verran väsyneet kevään koiratrimmausruuhkan takia. Hyvin se sujui näinkin!

15 tätiä sai uuden kampauksen ja näyttivät hyvin tyytyväisiltä
Viimeiseksi oli tarkoitus laittaa Pena näyttelykuntoon, mutta toisin kävi. Terveisiä päiväkodista: vatsatauti vei voiton tällä kertaa.

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

PetSilkin Cucumber melon shampoo

Testaus jatkuu shampoiden osalta, tällä kertaa kokeilun kohteena oli PetSilkin Cucumber Melon shampoo. Pesin sillä muutaman villakoiran ja juu eihän sitä ollut niiden turkkiin suositeltukkaan. Pitipähän sitä silti kokeillä. Purkin kyljessä sanottiin, että soveltuu hyvin pitkäkarvaisille koirille eli esim. afgaaneille, mutta se mikä kiinnitti huomioni oli lupaus lyhentää kuivausaikaa. Minun makuuni shampoo teki villan turkista liian pehmeän, enkä myöskään huomannut mitään lyhyempää kuivausaikaa. No ensi kerralla pysyn villakoirille suositelluissa tuotteissa:).  Testaus silti jatkukoon, sillä eihän sitä koskaan muuten tiedä mikä toimii ja mikä ei.

Kotona meillä jatkuu melko tuttu rytmi, eläintenhoitoa ja normi työntekoa. Viirun kanssa ollaan edistytty huimasti. Harmillista, että nyt ei ole ollut kameraa kokoajan mukana, koska monta onnistumista on tullut koettua. Nykyään lampaiden kokoaminen ei vaadi koko iltapäivän huolellisia valmisteluja, harmaita hiuksia pelkästä huolesta mikä kaikki voi mennä pieleen. Nyt se on hoidettu ripeästi, mutta rennolla otteella. Koira juoksee ja kerää lampaat rennolla otteella, lampaat pysyvät rentona ja minä ennen kaikkea pysyn rentona. Viiru tuo lampaat minun luokse, eli käytännössä se tarkoittaa että seison kokooma-aidan portilla ja odotan, että Viiru tuo lampaat minun luo ja suoraan kokooma-aitaukseen. Se onnentunne joka valtasi, kun tämä onnistui ensimmäisen kerran ja sitten se onnentunne, joka valtasi kun tajusin ettei se ollut sattumaa. Jihuu!!!! Olin kuin seitsemän oikein lotossa veikannut. Ihan huikea tunne. Pakkohan sitä on täytynyt testailla eri pelloilla, ja eri lampailla. Harjoitus tekee mestarin, vai miten se sanonta menikään...