"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

maanantai 25. helmikuuta 2013

Uusi kirja, The Natural Way

Sunnuntain olin ajatellut pyhittää siivoamiseen ja sen jälkeen kuin palkaksi vaivannäöstäni olisin saanut uppoatua mielenkiintoisen kirjan pariin. Toinen asia sentään toteutui. Kirjaan uppoutuminen, mutta vasta illalla. Oli nimittäin niin kaunis päivä pitkään aikaan, ettei sitä vaan voinut tuhlata sisällä pölyyntymiseen. Eli päivä tuli vietettyä ulkoillen, koirat kiittää. Samalla mieleni harhautui kerran, jos toisenkin mielenkiintoiseen kirjaan, jonka olen saanut lainaan. Sen nimi on The Natural Way ja sen on kirjoittanut Julie Simpson. Voi kun olisi lukenut sen ennen kuin aloitin Viirun kanssa harjoittelun. Tai samalla mietin, että onneksi en lukenut kirjaa ennen omaa kankeaa paimeneksi harjoittelua. Kirja nimittäin aukeaa minulle todella hyvin, kun olen onnistunut tekemään lähes kaikki virheet, mitä siinä käydään läpi. Nyt näen mielikuvassani itseni  samanlaisessa tilanteessa , ja pystyn läpi käymään ne kuin harjoittelisin niitä uudestaan. Mutta tällä kertaa mielikuvissani, saan koiran ja lampaat toimimaan lähes täydellisesti. Kirja kannustaa kokeilemaan ja harjoittelemaan, ja ajatuksella virheistä oppii. Jos ei uskalla kokeilla, niin mitään ei voi saavuttaa. Näinhän se menee. Me suomalaiset olemme vain niin kauhuissamme virheistä, niihen keskitytään ja niihin uppoudutaan, sekä tunnetaan huonommuutta. Turhaan, sanon minä! Vaikka olenkin toiminut välillä juuri niin kuin edellä mainitsin. Lähes kuollut häpeään, kun olen tehnyt virheen. Mutta, jos en olisi uskaltanut kokeilla, niin en olisi voinut oppia. Ja oliko se niin, että aikuinen oppii vain tekemällä?

Kaverukset metsässä


Vauhdin hurmaa


Kaverukset kukkulalla

jäälläkin piti käydä

Jihuu, ihanaa vain pinkoa menemään


torstai 21. helmikuuta 2013

Pentusten kuvia

Ei hullumpi päivä tänään takana. Olin nimittäin Annika Paarvion luona aivan ihania pentusia katselemassa. Voikun sitä pennun tuoksua saisi pullotettua. Kyllä tässä paatunutkin pennunkatselija menetti sydämensä näille ihanuuksille. Ties vaikka Viiru saisi työkaverin...

Lilla My

Myn veljiä

Maj-mummo seuraa silmä kovana pentusten puuhia


Hei, joku viheltää...pitääkö meidän mennä nyt sisään?

Sisälle menossa


maanantai 18. helmikuuta 2013

Ajanottoa

Otinpa vähän aikaa kauanko minulla meni pestä ja kuivata Fiona. Pesin sen siin kahteen kertaan Pet Silkin Olive Oil shampoolla, laitoin ReQualin Bio-Plus hoitoainetta ja vielä lopuksi Chris Christensenin After Bathia. Eli siihenkin kului jo jonkin verran aikaa. Sitten vuorossa oli föönaus. Koiran ollessa kuiva aikaa oli kulunut yhteensä noin 1 h. Ei paha sanoisin, kun huomioidaan että Fionalla oli melkoinen " talviturkki" päällään. Pikaisen trimmauksen jälkeen tyttönen näyttää nyt tältä. Hmm...tietenkin olisi voinut laittaa mustan koiran jollekkin muullee alustalle kuin mustalle pöydälle, ja vaikka siirtää muita tavaroita kuvan tieltä. Mutta näillä nyt mennään...

Fiona kuoriuitui taviturkistaan

torstai 14. helmikuuta 2013

Nykyaikaako?

Tämä juttu sinänsä ei liity suoranaisesti koiriin, mutta ehkä se vähän antaa kuvaa ihmisten nyky järjenjuoksusta. Juttelin muutama päivä sitten yhden naisen kanssa, joka kyseli saako meiltä ostaa karitsanlihaa? Kyllä vaan, totesin, myymme niitä kokonaisina tai puolikkaina. Nyt kohta niitä alkaa syntyä, sanoin, johon nainen totesiki että loistaa hyvin ajoitettu, ehtivät täydellisesti pääsiäiseksi pöytään. Siis mitä, minun pään sisällä kaikui, ehtisi pääsiäiseksi pöytään 2013??!! Sitten nainen vielä sanoi, että hän ottaisi kokonaisen takajalan, ei puolikasta. Siis ei voi olla totta, meinasiko rouva että karitsat syntyvät maaliskuun alussa ja saman kuun lopussa ne olisivat valmiita teuraalle. Mihin on jäänyt biologian tunnit häneltä...normaalijärjen käyttö on tietenkin myös sallittua. Mutta siinäpä se, normaalijärjen käyttö, mitä se on?  Kaikki asiathan ovat johonkin verrattuna. Eli nyt kaikille tiedoksi, liha jonka ostatte steriilisti kaupanhyllyltä vakuumipakattuna on lihaa, joka on syntynyt jossain päin jonkun navettaan/lampolaan yms. kasvanut siellä x ajan. Se ei vain pulpahda jostain siististi ja päädy kivoihin tasakokoisiin paketteihin, jotka mahtuvat näppärästi jääkaappiin. Miten nykyihminen on niin erkaantunut tälläisestäkin tiedosta! Tämä sama koskee myös kalapuikkoja. Ne sisältävät oikeaa kalaa, jonka joku on kalastanut merstä/järvestä. Tällä aasinsillalla pääsenkin laittamaan kuvia viime pilkkireisulta, se tarkoittaa kalastamista jään läpi pienestä aukosta.

Pilkillä

Meillä koiratkin tietävät, että kohta sieltä tulee kalaa


Odottavan aika on pitkä




torstai 7. helmikuuta 2013

pohdintoja

Katselen usein muiden trimmaamia koirien kuvia, saadakseni itselleni ns. omaan päähän mieleiseni kuvan minkälainen on "täydellinen" puudeli. Laitanpa tähän tämän hetkisen suosikkini Dream Catcher Starring Moravia, mutta tässä kohtaan pitää myös mainita, että ihailen kovasti monia Canmoy´s kennelin, sekä Nutlee kennelin trimmaamia koiria, unohtamatta Executive kennelin sekä Jaana Jäppisen taidoikkaita työnnäytteitä. Kuvat ovat otettu 2.2.2013 Brnossa kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Näissä kuvissä koira näkyy hyvin monilta erisuunnilta. Samalla tavalla sitä pitäisi myös katsastella omaa trimmattavaa pöydällä, monelta kantilta. Parasta olisi, jos vielä saisi jonkun ottamaan kuvia omasta luomuksesta. Kummasti sitä jotenkin sokeutuu omalle työlleen ja kun katselee kuvia, niin huomaa joskus paremmin omat parantamista vaativat kohdat.
Kuvia on hyvä katsella( oli ne sitten muitten kuvia tai omia) tarkasti ja miettien samalla, miksi joku on leikannut jonkun kohdan tietyllä tavalla. Samalla kannattaa pohtia, miten trimmaaja on saanut koiran näyttämään  tasapainoiselta. Esimerkiksi, jos sinun koirallasi toivoisit olevan pidempi kaula, lyhyempi runko jne. niin miten sellaiset ominaisuudet saadaan häivytettyä, vai saadaanko. Näitä pähkäillessä siiryn ihastelemaan Jana Vavrouskovan luomusta Emil Jr.sta








sunnuntai 3. helmikuuta 2013

elämänlaatua vai elämänkurjuutta

Lehdistä, ja milloin mistäkin saa lukea huimia tarinoita miten koirat ovat syöneet esimerkiksi vaikka koko sisäoven, kun ne on jätetty yksikseen kotiin. Siis koko sisäoven!!! Miten on mahdollista? Ja nyt kaikki ihmettelemään, koiralla taitaa varmasti viirata jostain. Haluaisin kumminkin myös lukea, miten kauan koira on ollut sisällä yksin, sekä onko se saanut riittävästi ulkoilua tai muuta mahdollisia virikkeitä elämäänsä. Kuinka helppoa onkaan syyttä koiraa, se  nyt vain on tuollainen, ei sille mitään voi tehdä... No leikitäänpä ajatuksella, jos sinulle tarjottaisiin samantapaista elämänlaatua, vai pitäisikö sanoa elämänkurjuutta. Aamulla ylös ja ulos 5 min. Ehkä jotain pientä syötävää. sitten nukkumaan takaisin. Seuraavan kerran ylös siinä klo 17. ulkoilua 10 min. Yksi lautasellinen ruokaa, samaa jota on ollut tarjolla jo edelliset 7 vuotta. Nukkumaan. Herätys klo 23. Ulos 5 min. Nukkumaan. Tämä sama kaava toistettuna joka ikinen päivä vuodesta toiseen. Ei herranen aika, eihän kukaan voi noin elää varmasti ajattelet. Mutta surullinen totuus on se, että juuri tuollainen edellä mainittu kuvaelma on monen koiran kohtalo. Siinähän on vain muutama vaihtoehto mitä koiralle jää, joko masentua ja taantua apatiaan, tai keksiä itse itselleen pikku virikkeitä. Virikkeitähän on koko koti täynnä; tuhoa sohva kokonaan, silppua ulko-ovi... Sitä aina ihmettelee miksi niin monella on koira, kun se tuntuu olevan enemmän vaiva kuin ilo?
Ettei tulisi omilta koirilta palautetta elämänlaadusta, niin pyrinkin käymään niiden kanssa ulkoilemassa milloin missäkin. Nämä kuvat tuli näpsäistyä, kun kävimme Käpy-mökillä grillailemassa
Matkalla grillailemaan
Tossua toisen eteen



Hupsis...

Ylös vain, ei haittaa:)

Kaverukset lämmittelemässä


Peuranlihamakkarat grillaantumassa. Kaikille maistui, neli- sekä kaksijalkaisille.