"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

My ja Pääsiäinen

Luova tauko

Jee, leikitään






Lampolassa tarkistuskäynnillä


Kaverukset


Tässäpä ote Myn Pääsiäisestä.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

trimmikokemuksia

Olen nukkunut useita öitä ja tuumannut kirjoittaako vai ei tätä mitä seuraavaksi aijon kirjoittaa. Vaikka öitä on kulunut, niin silti minulla on pakottava tarve taas avautua aiheesta, josta olen aikaisemminkin kirjoittanut useasti. Kyseessä siis trimmauksesta asiaa, tai oikeastaan omia kokemuksia aiheesta. Tässä muutama päivä sitten minulla kävi ihastuttava koiruli mukavan omistajansa kanssa trimmissä. Koiran omistaja varoitteli minua jo puhelimessa kuinka arvaamaton ja hankala koira hänellä on. Hän oli epävarma, kuinka trimmaus edes onnistuisi. Kyseessä ei ollut muusta, kuin tassujen siistimisestä ja mahakarvojen lyhentämisestä. Koira vaikutti tullessaan melko normikoirulilta. Nostimme koiran pöydälle, ja asiakas kysyä, että koskas me sitten heitetään se selälleen tassut taivasta kohti. Se kuulemma on aina trimmattu niin, ja se kuulemma inhoaa sitä valtavasti. Siis mitä ihmettä, trimmaaja ja koiran omistaja molemmat ovat 5 vuotta sinnikkäästi maanneet/painineet koira polon kanssa. Hiki siinä on mahtanut virrata ja raivokin on saattanut nousta kaikille osapuolille. Miksi asiat pitää tehdä niin vaikeaksi, en voi kuin ihmetellä. Jos trimmaaminen on ollut noin kamalaa, niin miksei sitä ole voinut keksiä jotain toista keinoa tehdä asiaa. Jos yksi asia ei toimi, niin sitten pitää keksiä miten homma hoituisi jouhevammin. Eli, trimmasin koiran aivan tavallisesti, koira siis seisoi omilla jaloillaan tai istui välillä. Selvisimme hommasta ilman, että kummallakaan meistä nousi ärtymys päätunteeksi. Lopuksi vielä pesu ja föönaus. Sekin sujui rauhallisissa tunnelmissa. Omistaja oli myös mielissään, koska hänen ei ollut arvinnut antaa punttisalitreeniä vastaavaa suoritusta. Kaikki olivat tyytyväisiä.

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Kevätruuhka

Toivottavsti netti ei nyt kiukuttele tällä kertaa, kun yritän vähän kirjoitella kuulumisia. Se onkin temppuillut meilkoisesti viime aikoina, ja tällä kertaa ei ole ollut käyttäjässä vika. Lampolassa jatkuu melkoinen vilske ja vipinä, uusia karitsoita syntyy kuin sieniä sateella. Pikku My on päässyt työpaikalleen joka päivä ottaamaan vaikutteita Viirusta. Vielä se on autuaan tietämätön, mitä sen kaposille harteille on varattuna tulevaisuudessa. Viiru taas ottaa työtehtävät innolla vastaan, työnarkomaanin tavoin. Ei ole mitään liian pientä tehtävää, mitä hommakoira ei hoitaisi. Vaikka lampaat ovat meillä talven sisällä, niin kummasti olen tarvinnut Viirun apua päivittäin. Ja aina vaan se jaksaa olla innostunut puurtaja. Kiva on myös saada huomata miten rauhassa lampaat ovat, vaikka koira pyörii minun mukana koko ajan. Ne jotenkin vaistoavat millloin se on "töissä" ja milloin se on vapaalla, ja niinhän sen kuuluisi ollakkin. Lampaiden pitää pystyä rentoutumaan, vaikka koira olisi aivan lähistöllä ja koiran pitäisi pystyä olemaan rentona, vaikka lampaat olisivat aivan vieressä. Silloin homma on mennyt oikein.
Kevätruuhkaa alkaa olla havaittavissa myös trimmauspuolella. Toivoisinkin päivään enemmän tunteja, että kerkeäisi kaiken kivan tekemisen tekemään. Viime perjantai esimerkiksi kului Salon Mustissa ja Mirrissä asiakkaiden koirien kynsiä leikatessa ja jutustellessa sopivista turkinhoitoaineista. Mieluisaa vastapainoa lampolan töiden ohella.

My tarkkailee karitsoita. Pakko oli laittaa sille yksi ilta puku päälle, kun oli niin käsittämättömän kylmä. Heh, se saikin päälleen 15 v. vanhan Hurtta-puvun perintönä meidän puudeleilta

Karitsat joita My katseli

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Hommia piisaa...

Kaikkeen näköjään tottuu, kun juoksee läpi yön lampolan ja oman sohvanväliä. Sohvan siksi, että en herättäisi koko taloa, yöjuoksuillani. Kovasti olen saanut ihmetystä mikä järki oli ottaa koiranpentua tähän ajankohtaan ja vastaus on ilmeinen, ei mitään järkeä! Mutta se on ollut teemana meillä pitkään. Kauhun tasapaino säilyköön. Kolikon toinen puoli on se, että pentu todella tottuu nopeasti niin sanotusti talon tavoille. Se kulkee mukisematta mukana milloin lampolaan, ja milloin taas jää vuorostaan odottamaan kotiin. Se ei ole pissannut tai kakannut sisään kuin muutaman kerran paperille, muuten se tekee kaikki tarpeensa ulos, niin kuin isot koirat. Se saa melkoisen määrän liikuntaa ja meillä onkin todella rauhallinen pentu sisällä, niin yöllä kuin päivällä.

My

Aarre löytynyt


Mortti ja Vertti

Viiru tarkistaa tilannetta

Täälläkö niitä lampaita on?

Pitihän sitä maistaa mitä lampaat syö

Juoksujalkaa lampolaan


ZZZZZZZZZ

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

My kotiutuu

My on kotiutunut melkoista vauhtia, ja meidän muutkin koirat ovat jo tottuneet ajatukseen että lauma on kasvanut yhdellä jäsenellä. Viiru on ottanut asian kaikista raskaimmin. Ehkä se on tottunut puudeleitten ulkonäköön ja luulee olevansa itsekkin sellainen ja nyt sitten tuotiin tämä musta valkoinen kummajainen hänen riesakseen. Tiedä hän...:). Nyt kumminkin koko lauma painelee mikä kintuista pääsevät kohti lampolaa ja uusia seikkailuja pikku My jonon jatkona sulassa sovussa. Lampolassa onkin melkoinen kuhina käynnissä, kun uusia karitsoita putkahtelee maailmaan tuon tuostakin. Kaikki on sujunut hyvin ja ensikertalaisäiditkin ovat ottaneet äidin viran hyvin hoitaakseen. Viirusta on ollut mieletön apu, kun olen siirtänyt mammoja vauvoineen eri karsinoihin. Vähän se on kummastellut karitsoita, mutta ihan kuin  viime vuodesta muistaen se on käsitellyt niitä sikkihansikkain nätisti. Toivottavasti My seuraa silmä tarkkana mitä isommat edellä. Se onkin päässyt melkein joka kerta mukaan ihmettelemään lampolan ääniä ja sen asukkeja. Kovin reippaana se onkin ollut ja ollut kovin kiinnostunut ympäristöstään.

Lampolaan matkalla



Minne isot edellä...

painitaan

Viiru seuraa muiden leikkiä


Uusi tulokas lampolaan



Muutaman päivän ikäisiä karitsoita

Lampolan Ying ja Yang



Väsymys iski ulkoilun jälkeen

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

My

Villiä vilinää, helinää helskettä pienten karitsoiden...Parhaillaan tuo kuvastaa parhaiten meidän lampolan tilannetta. Karitsoita on syntynyt melkoinen määrä, ja siinä onkin syy miksi en ole ehtunyt kirjoittelmaan. Aika on mennyt kätilön hommissa, ja Viiru tietenkin mukana herkeämättä valppaana apurina paikalla. Viiru on myös saanut itselleen apurin, koska lammas katras tuntuu paisuvan vuosi vuodelta, vai pitäisikö tässä kohtaan sanoa että karitsoita tulee kuin plussa palloja, plop plop plop:). Niin siis Viirun uusi apuri on nimeltään My, ja rotuna tällä pikku mimmillä on Border Collie. Itse asiassa Viiru onkin Myn täti. Kaikki on sujunut melko kitkattomasti uuden koira tulokkaan kanssa. Aika jännittävää kuitenkin saada taas seurata uuden pennun kasvua ja kehitystä. My on ehtinyt jo valloittaa meidän kaikkien sydämet, sohvan ja lampolan lisäksi. Kiitos Annika Paarviolla tästä aivan ihanasta pentusesta

Må tässä vähän likin luulla




Sohvanvaltaaja


Sofia kaverikoira sohvatyynynä Mylle


lauantai 2. maaliskuuta 2013

MIssä on kevät?

Oih ja voih, olen yksi niistä tuhansista suomalaisita, jotka meinasivat vaipua vallan epätoivoon aamulla. Nythän pitäisi olla kevat, ja mitä vielä, lunta on pyryttänyt paikoin yli 50 cm. Vaikka vanha sanonta; uusi lumi on vanhan surma, niin tässä kohtaa sitä on vaikea uskoa. Huhuu, missä sinä olet kevät!!! Onneksi sain napattaua muutaman kuvan eilen päivällä. Näitä katsoessa uskoisi, jopa kevään olevan tulollaan






Ei kai tässä auta, kuin suunnata lumitöihin, ja ottaa se hyvänä kuntoiluna. Luonto järjestänyt punttisalin meille kotiin asti:)