"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

lauantai 27. heinäkuuta 2013

Mustikkapiirakka

Kesäloma, mitä, onko se jotain syötävää? Tässä tuntuu olevan sellainen hoppu puuhailla kaiken näköistä. Vaikka sitä on olevinaan kesälomalla, niin työt kovasti häiritsevät sen viettoa. Viime viikollakin vietin trimmaamalla useita asiakkaiden koiria, se kun on niin vaikeaa se ei sanan sanominen. Listaanpa itselleni uuden harjoituksen:). Mukavaa silti on ollut ja vielä on kesää jäljellä. Metsäänkin kerkesimme koirien kera, mustikat kiiluivat silmissämme. Tai no jos totta puhun, niin mustikat taisivat enemmän olla meidän mielikuvituksessa. Kyllähän niitä oli metsä täynnä, mutta niiden koko oli nuppineulanpään suuruusluokkaa. Vaikka en yleensä luovuta helpolla, niin tällä kertaa laitoimme pillit pussiin melko nopeasti ja vain nautimme metsässä kävelemisestä. Seuraavana aamuna otin suunnan kohti toria ja tosta noin vain, meillä olikin korissa mustikoita mustikkapiiraan verran:). Eikös joskus voi vähän oikoa kulmissa...

Tämän vuoden ensimmäinen mustikkapiirakka...

...ja se nautittiin omalla terassilla pelargonioita ihaillen

tiistai 23. heinäkuuta 2013

lampaiden onnistunutta siirtämistä

Lahjattomat harjoittelevat, kuuluu vanha sanonta. Hyvä on sitten, kuulun lahjattomiin. Mutta miksi sitten sanotaan myös, että harjoitus tekee mestarin? No mestari en nyt todellakaan vielä ole paimennuksen saralla, mutta kyllä se laittaa hymyn huulille, kun on harjoittelu on tuottanut tulosta. Tänään nimittäin siirsimme noin. 60 lammasta pellolta toiselle. Se sisälsi ensin niiden häkityksen, joka siis tarkoittaa sitä, että lampaat kerätään koiran avustuksella pienempään tilaan. Pienemmän tilan teimme kokooma-aidoista, josta ei edes meidän Kerttu-Perkele( kekseliäs lammas pirulainen) pääse karkuun. Sitten kokooma-aidasta lastaus meidän kuljetuslavalle. Harmillista vain, että se oli liian pieni koko laumalle, joten Viiru sai hyvää harjoitusta lampaiden lastauksesta, koska jouduimme lastaamaan niitä useassa erässä. Tällä kertaa minua ei enää jännittänyt kuinka ihmeessä saamme lampaat kerättyä onnistuneesti. Niin vahva on luottamukseni Viiruun ja sen kykyihin. Kyllä sitä onkin treenattu, mutta se on kyllä kannattanut. Vielä kun saisin Myn hurahtamaan lampaisiin ja samanlaiseksi apulaiseksi kuin Viirun. Eiköhän sekin muutu pikku hiljaa kelpo paimenkoiraksi sillä klassisella tavalla, harjoittelemalla:).

Viiru seuraa lampaita, My puudeleita. Onneksi Mykin huomasi lampaat hetken kuluttua

Pellon reunalta onkin hyvä seurata lampaiden puuhia My tuumii

Työnsankari lopen uupuneena päivän ponnistelujen jälkeen

Toinen uupunut oman lampaansa kanssa sohvalla

Täytyyhän sitä hommakoiralla olla oma lammas unia varten

torstai 18. heinäkuuta 2013

Juliuksen vuoro

Tänään olikin Juliuksen vuoro saada pesu ja trimmaus. Pesin sen ihan samalla yhdistelmällä, kuin Fionan eilen. Olenkin oikein tyytyväinen miltä karva vaikuttaa pesun jälkeen, En osannut valita kuvaa, joten laitoin muutaman:). Tässähän tekisi ihan mieli ilmoittaa JullePulle johonkin näytelmään. Se on sanut nyt olla jo jonkin aikaa pelkkä sohvachampion, joten eiköhän senkin vuoro olisi päästä mukaan kehiin.






keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

D-limonene shampoo

Vaikka olenkin lomalla, niin ei sitä koskaan voi kokonaan lomalla olla. Omat koirat kun tarvitsevat pesua siinä missä asiakkaidenkin koirat. Tänään vuorossa oli Fionan vuoro. Shamppoona käytin Pet Silkin D-Limonene Shampoota ja hoitoaineena saman sarjan hoitoainetta. Ennen kuivaamista laitoin vielä Fionan märkään turkkiin Pet Silkin silkkitippoja. Sillä tuntuu, että kesä on tehnyt saman, kuin minun omille hiuksille. Turkki vaatii selvästi ylimääräistä kosteutta. Niin ihana, kun aurinko onkin, niin joskus se vaatii veronsa tällä tavalla. Shampoon valitsin sen takia, että olen ollut todella tyytyväinen miten vähän meillä on ollut punkkeja koirissa tänäkin vuonna. D-limonene nimittäin maahantuojan mukaan auttaa taistelussa punkkeja vastaan, ja en käy nyt riitelemään ainakaan lupauksen pettämisestä. Vieläkin olen muutaman punkin joutunut silloin tällöin poistamaan, mutta niin se on muidenkin "punkkiaineiden" kanssa. Ihan aukotonta punkinkarkotinmenetelmää ei taida vielä ollakkaan. Tuoksu vain ei shampoossa ole ihan nyt minun makuuni. Tuoksu kai vivahtaa sitruunan suuntaan, mutta silti se ei jää turkkiin. Turkki tulee kyllä "puhtaan" tuoksuiseksi, joten sitruunainen tuoksu ei jää vaivaamaan minua ollenkaan.

Fiona litimärkäna

My auttaa tuomalla lelun Fionalle ennen kuivaamista

Tällainen "ruuhka" meillä oli, kun yritin saada Fionasta kuvaa

Lopulta onnistuin saamaan edes tälläisen kuvan. Ensi kerralla pitää olla vähemmän apulaisia mukana kuvauksissa

maanantai 15. heinäkuuta 2013

Juliuksen poika Kaapo valioitui

Sain niin mukavia uutisia, että ajattelin tännekkin laittaa. Juliuksen poika Kaapo Damocan Lucky Dreamer valioitui viime viikonloppuna. Se täytti kaksi vuotta 11.7. ja viimeisen sertin se sai 14.7. Aika hienosti tehty. Onnea hurjasti Kaapon omistajalle Jonna Kokolle, sekä onnittelut myös kasvattajalle Saila Vaittiselle.


Kaapo liikkeessä Hyvinkäällä 14.7.


sunnuntai 14. heinäkuuta 2013

kaksinopeuksinen Moser trimmikone

ostin tuossa hetki sitten uuden trimmauskoneen. Pitkällisen pähkäämisen jälkeen päädyin Moserin kaksinopeuksiseen kneeseen. Taistelu käytiin siis Moserin ja Andiksen koneiden välillä. Andiksen kaksinopuksisesta koneesta olen tykännyt, koska se on aluksi niin hiljainen. Minun käytölläni kone vain alkaa pitämään yhtä kovaa ääntä kuin Moserkin melko nopeasti. Moser taas on kovaäänisempi, mutta kevyempi. Se ratkaisikin ostopäätöksen. Osterin konetta käytin joskus muinoin, mutta se on minusta kuin vanha dinosaurus näihin muihin verrattuna. Vaikka joudun ostamaan uuden trimmauskoneen melkein joka vuosi, niin olen ollut tyytyväinen Moserin, sekä Andiksen hintalaatusuhteeseen. Ns. normaali kotikäytössä koneet kestävät varmasti hyvin vuodesta toiseen. Minä olen myös patalaiska huoltamaan koneita, joten en voi syyttää koneiden kestosta muuta kuin itseäni. Silti vuoden kovan käytön jälkeen koneet joko alkavat kuumentua kovasti käytössä tai ne ikään kuin hyytyvät. Ne eivät jaksa ajaa paksua turkkia yhtä nopeasti kuin uutena. Koneet myös rupeavat pitämään kovempaa ääntä vanhetessaan. Muuten molemmat koneet ovat toimineet mallikkaasti ja palvelleet tehtävässään hyvin


perjantai 12. heinäkuuta 2013

Onnistumisen onni

Vihdoin sain uuden modeemin puhumaan tämän koneen kanssa jolla minä yleensä näpyttelen nämä blogitekstit. Olen kai niin tapojeni orja, etten osannut orientoitua kirjoittamaan millään muulla kuin tällä.
Kesä on ollut mitä lämpimin, ja se onkin auttanut meitä saamaan heinät kerättyä lampaille ennätysaikaisin. Se tuntuukin melko mukavalta, ja mieltä rauhoittavalta, kun tiedän että on yksi asia vähemmän josta pitää murehtia. Toinenkin ihan mukava juttu on se, että vuoden tauon jälkeen olen taas päässyt tosi toimiin Viirun paimentamisen suhteen. Eilen nimittäin jouduin tai sain miten vain sen haluaa ottaa, siirtämään meidän lampaat uudelle laitumelle ilman minun mieheni avustusta. Hän, pahus, oli töissä ja lammashomma oli tehtävä. Ei sitä voinut, kuin tarttua härkää sarvista ( heh, tai uuhia villoista) ja ottaa tehtävä tehdäkseen. Vielä vuosi sitten kuuntelin, melkein voisi sanoa kadehtien, muiden lampureiden siirtävän lampaitaan pitkin teitä pelolta toiselle, tai teiden yli pellolta toiselle. Asia kuulosti lähes mahdottomalta. Eilen kuitenkin tälläinen tilanne tuli minulle eteen, lampaat oli siirrettävä pienen tien yli toiselle laitumelle. Minun mielessäni tiehän kasvoi melkein moottoritien kokoiseksi ja lammaskatras joka oikeasti oli vain noin 60 uuhen kokoinen kasvoi ainakin 600 kokoiseksi. Onneksi en joutunut ryhtymään aivan yksin, olihan minulla Viiru ja oma äitini auttamassa. Työ sujui melko mallikkaasti, jos ei omaa hermoiluani oteta laskuihin mukaan. Olin nimittäin jo ihan epätoivoinen, ennen kuin edes yritin yhtään kertaa. Typerä asenne minulta, joka vaikutti siihen etten heti onnistunut saamaan lampaita siirrettyä. Onneksi luottohenkilöni, eli oma äiti oli paikalla rauhoittelemassa omaa mieltäni ja myös tyttäreni sanoja lainatakseni, äiti sä pystyt siihen, mä tiedän, soi takaraivossani. Ei auttanut, kuin rauhoittua ja koota oma mieli  positiiviseksi, koska asenne ratkaisee aina, ja yrittää uudelleen. Muutamaan kertaanhan sitä piti yrittää, mutta periksi kun ei anna, niin jossain vaiheessahan homma onnistuu. Tietenkin täytyy myöntää, ettei tämä nyt ihan klassista paimennusta ollut suoraan oppikirjasta, mutta ei haittaa. Lampaat ovat nyt kauniisti laiduntamassa uudella lohkolla ja minä olen yhtä kokemusta rikkaampi. Tämä paimentamisen oppiminen on ollut minulle vähän kuin sipulin kuoriminen. Aina tulee uusi kerros ja välillä pitää pari kyyneltäkin vuodattaa. Mutta se tunne, kun on onnistunut siirtämään lauman lampaita koiran avulla yhteistyöllä on aivan mielettömän palkitsevaa.