"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

sunnuntai 26. toukokuuta 2013

työpaikkalorvija

Tänään, niin kuin kaikkina aamuina menin katsomaan, että lampailla oli kaikki hyvin. Mukana minulla oli tuttuun tyyliin puudelit ja hommakoirat. Meidän lampaat laiduntavat tällä hetkellä aivan meidän vuokramökin vieressä. Ja niin kuin kaikkina aamuina, täyttelin lampaiden vesiastioita Viiru siinä avustamassa vieressä. Hetken siinä seisoskellessani, ja omiin ajatuksiini vaipuneena kuulin takaani äänen; leikkiikö noista joku lammaskoiraa? Siis mitä ihmettä? Miten niin leikkiikö joku lammaskoiraa? Hitusen hämmästyin kysymystä. Vastasin kuitenkin, että ei tässä kenenkään tarvitse leikkiä, kun kaksi koiraa meillä on työlinjaisia border collieita. No, mies vuokramökistä jatkoi, oletko ihan varma? Juu, kyllä olen varma, vastasin, tuossahan tuo toinen tekee koko ajan hommaansa. Miten niin, mies kysyi, sehän vain makaa tuossa aivan paikallaan. Oli kyllä vaikeaa vastata asiallisesti, että tuo kyseinen lorvija, joka vain nukkuu työpaikallaan, juuri pitää lampaita poissa, jotta minun olisi helpompi täyttää vesiastioita sekä tuoda niille kauraa. Viiru kun ei ihan sattumalta ollut pannut maaten juuri siihen paikkaan, vaan se oli pyydetty siihen missä se oli. Mies ei millään ottanut ymmärtääkseen. Hänestä siinä ei ollut mitään kummallisempaa meneillään, kuin vaan että koira nukkuu pellolla. Hämmästys olikin melkoinen, kun yksi tungetteleva uuhi koitti käyttää isomman oikeuttaan ja ryntäsi syömään kauraa luvatta. Ja kas, nukkuva koira kun laittoi kyseisen lammasrouvan ruotuun melkoisella rytinällä, ja vaipui taas "uneen" heti episodin jälkeen. Ukko totesikin, että katos katos, ei se tainnut nukkua!

Matkalla lampaita katsomaan

Uutta vettä bäille

kauranhimoa

Juomaämpärin edessä työpaikkalorvija


Kaurat syöty, nyt laiduntamaan

Mitäs me hommakoirat

Puudelit hengailevat mukana



lauantai 25. toukokuuta 2013

Sohvaepisodi

Murrrrrr, olipa meillä aamulla riemu ylimmillään. Meidän Pikku My oli päättänyt maistaa sohvatyynyn kulmaa, tai no jos totta puhutaan niin sohvanselkänojaa, joka on iso tyyny. Onneksi neiti oli päättänyt upottaa pienet naskalihampaansa tyynyn takaosaan. Kaiken lisäksi vielä niin ystävällisesti, että hän oli seurannut tarkasti ompeletta, joten sain sohvan kursittua kokoon niin hyvin, ettei pientä natustelua edes huomaa. Tämän siitä saa, kun aamulla minua hitusen laiskotti ja ajattelin vähän nukkua pidempään. Ehei, My oli toista mieltä. Hänellä, kun riittää sitä virtaa melkoisesti jo heti aamusta. Kieltämättä olen toivonut uutta sohvaa, mutta eihän se nyt silti oikeuta pentua syömään meidän vanhaa sohvaa. Pikku My on nimensä veroinen, niin ihana kun hän onkaan, niin samalla hänellä on koko ajan pieni ketun häntä kainalossa. Tässä kohtaan täytyy vain ajatella, että jos saan kaiken tuon tarmon ja periksiantamattomuuden suunnattua kohti paimennusta, niin meillä ei ole mitään hätää saada lampaat oikeisiin paikkoihin, myös ne kaikki jästipäisimmätkin. Jotta säästyisimme  isommilta vahingoilta ja muutenkin on mukavaa ulkoilla, niin suuntasimme rannalle tällä kertaan ulkoilemaan. Rannan kaislikko tarjosi melkoisesti hajuja koiruleiden suureksi riemuksi, ja touhua tuntui riittävän pitkäksi aikaa niille. Nyt meillä nukkuukin viisi onnellista koiraa pitkin kotia, My sillä syödyllä sohvalla.

He hee, jätetään me toi puudeli tuonne ja keksitään jotain kivaa

Mitä ihmettä?

Täälläpä on ihania hajuja


Milla seurasi Myn touhuiluja kuivin jaloin laiturilla

Mitähän täältä vielä löytäisi

perjantai 24. toukokuuta 2013

Metsä ei vain meitä varten

Kun viikon trimmiasiakkaat tuli  hoidettua, niin päätin lähteä koiruleiden kanssa metsälenkille. Edes vähän nuhruinen päivä ei niitä tuntunut haittaavan, eikä sen puolin minuakaan. Kovin oli rentouttavaa tarpoa metsässä, ja ihastella sen kauneutta. Vaikka omat koirat päästinkin metsässä vapaaksi, niin muistathan että koirien on oltava aina sinun hallinnassasi. Metsä, kun ei ole vain meitä ja meidän koiria varten, vaan se on monen eläimen koti. Joten harkitse tarkkaan, ja kysy maanomistajalta lupa, ennen kuin lasket koiraasi vapaaksi metsässä.

Jeshhh, täälläkin pääsee uimaan...

Pludaanpa hitusen vielä:)



torstai 23. toukokuuta 2013

Juliuksen veli maailmanvoittaja 2013

Olen niin iloinen Juliuksen kasvattajan Jana Vavrouskovan puolesta. Hänen koiransa ( tähän kohtaan on pakko laittaa, Juliuksen veli) Dream Catcher Starring Moravia oli maailmanvoittajanäyttelyssä ROP, eli voitti maaimanvoittajatittelin. Hurjasti ONNEA Jana ja Emil Jr. Täällä kotisohvalla on helppo hehkutella maailmalla menestyneitä hienoja sukulaisia:)!!! Silti aina mukavaa, jakaa tälläinen tulos. Sen eteen on varmasti tehty paljon työtä ja harjoittelusta puhumattakaan. Upea suoritus!!!


lauantai 18. toukokuuta 2013

Oikea ja vasen

Lampaat ulos projekti suoritettu loppuun, jihuu. Kylläpä asiat ovat muuttuneet kuudessa vuodessa paljon. Onni tulee ihan erilaisista jutuista, kuin ennen. Tällä kertaa tämä herra onni vieraili lampaiden ulos laiton merkeissä. Se tunne, kun Viiru the hommakoira hoitaa työtään ja lopputuloksena kaikki bäät ulkona, on kyllä on kyllä ihan huippu. Helsingissä asuessani, en olisi voinut kuvitellakkaan, että meillä on joskus lampaita ja kaiken lisäksi vielä border collieita. No, elämä heittelee:). Talven aikana olemme pystyneet harjoittelemaan Viirun kanssa vain sisätiloissa vasenta ja oikeaa.Nyt pääsimme kokeilemaan myös omalle pellolle käytännössä miten Annika Paarvion ja Simon Mossin opit olivat uponneet. Ja kas, harjoittelu oli tehnyt tehtävänsä. Vasen ja oikea lötyivät juuri silloin, kun oli tarkoituskin. Muutenkin Viiru oli kuin kotonaan ulkona pellolla. Se ei pölläytellyt lampaita sinne tänne, vaan se hoiti tehtävänsä ammattimaisen rauhallisesti. Juuri niin kuin hommakoiran kuuluisikin. Täytyy tässä myöntää, että oma käytöksenikin oli rauhallisempaa viime vuoteen verrattuna. Palatakseni aiheeseen, kerroin ylpeänä anopilleni, että nyt meidän Viiru on oppinut suunnat, vasen ja oikea. Anoppi parka näytti hämmentyneeltä. Siis mitä, teidän koira osaa vasemman ja oikean, hän toisti epäuskoisena? Niin juuri, vastasin ylpeäni. Hitusen ihmettelin anoppiani ja hänen epäuskoisuuttaan, mutta asia selvisi pian. Hän nimittäin sopersi hiljaa, että häneltä menee usein vieläkin sekaisin vasen ja oikea, ja nyt vielä koirakin osaa ne häntä paremmin. Mitäs tuohon nyt sitten sanoisi...:)


Ensin piti siirtää jo tuodut lampaat vähän pidemmälle, kun seuraavat  voisivat tulla

Porukka ulos trailerista

Hei, ketäs te olette. Tunnetaanko me jo entuudestaan?

Viimeinen porukka löysi onnellisesti toisensa

Huh, työt hoidettu, Kaikki lampaat ulkona.

Täällä ollaan

Hommailua lampaiden kanssa



keskiviikko 15. toukokuuta 2013

ensimmäiset bäät ulkona

Voi vitsit, miten iloinen voikaan ihminen olla, osa lampaista on päässyt ulos. Huomenna sitten loput ladyt pääsevät myös laitumella. Meinasi jo vähän stressiä pukata, että mitenkäs ne tänä vuonna saadaan kerittyä, kun minulla edelleen selkä kenkkuilee. No ei hätää, kerintäapu löytyi hyvin läheltä, ulkoistin asian miehelleni. Ja kas, tässäkin tapauksessa vanha sanonta pitää paikkansa, työ tekijäänsä opettaa:). Lampaat ovat siis luopuneet talviturkeistaan mukisematta ja palkintona siitä, ulos pääsy. Keväällä sitä hoppuilee, että tulisipa jo kevät, niin voisi päästää lampaat ulos. Ja sitten syksyllä sitä on niin iloinen, kun ne otetaan sisälle sateen ja myrskyn tieltä.Näin se vaan menee. Myös Viiru oli melkoisen iloinen, se kun pääsi heti treenailemaan laitumelle. Ja voi, miten My olikaan kateellinen kun sitä ei päästetty mukaan. Muutenkin meidän Pikku My on melkoisen päättävää sorttia. Se ei pikku jutuista turhia paineita ota. Tänään esimerkiksi se sai kokea karvaasti, että laitumella olevat aidat olivat sähköistetty. No fiksuna mimminä, se mietti hetken ( pienen kiljahduksen jälkeen), että mitäs tässä nyt näin kävi, ja kuinkas täältä päästään taas takaisin. Se on ainoa meidän pentu, joka on keksinyt ratkaisun tähän itse. Neitipä päätti ryömiä aidan alta aivan litteänä, kaikki meidän muut koirat nostetaan aidan yli vielä tänäkin päivänä. Siis myös Viiru, joka voisi aivan kepeästi hypätä aidan yli, mutta ehei, hän odottaa nostoapua joka kerta, kun aidan yli pitäisi päästä. Hauska nähdä, että mitä kaikkea My vielä keksiikään.


Koiratrimmaajan mies, the lammastrimmaaja:)

My huomaa pässin ensi kertaa ulkona


Jihuu, vihdoin ulkona

No, riitahan siitä tuli

hui, jos minä katselen täältä aivan tarkkana miten tilanne etenee...

ja vielä sitten tältäkin kulmalta

Ja me kaikki yhdessä

Ollaan ystäviä jookos, ananas ja kookos

osataan me olla ystäviäkin

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

MIlla VSP Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoiraradan kansainvälisessä koiranäyttelyssä

Kai se on sitten uskottava, pääskysestä ei päivääkään. Hitusen pääskyset ottivat meillä kyllä varaslähdön, koska ne muuttivat meille jo viime viikolla. Kovasti koitin niiltä kysyä, että ihanko tosissaan nyt olette, että kesä vai? No nyt tänään oli jo 20 C ja aurinko porotti mukavasti lämmittäen. Kovasti olenkin sitä odottanut, siis aurinkoa.
Päivä tuli vietettyä Helsingin Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla koiranäyttelyn merkeissä. Ja täytyy nyt tähän heti hehkuttaa, ettei ollut pöllömpi päivä:). Milla oli VSP saaden Cacibin ja oli ainoa narttu, joka sai sertin arvoisen. Tuomarina oli Birgitta Hasselgren Ruotsista. Kiitos Tiina Taulokselle ihanasta koirasta! Näinkin voi äitienpäivän viettää:)!!
Hassua vaan, miten sitä yhtäkkiä alkaa jännittämään kesken kehän. Harjoituksen puutetta sanon minä. Siitä on vähän tullut taukoa, kun viimeksi olin itse kehässä esittämässä, niin jotenkin se epävarmuus hiipii salaa ja yllättää. Lääke tähän on vain kohdata jännittävä tilanne uudestaan ja uudestaan. Ei kun tuulta päin, vai miten se sanonta nyt meneekään.                                                                                                                   Millan pesin eilen PetSilkin loistavalla shampoolla ja  hoitoaineella.. Näyttelypesuun tosin laitan hyvin laimean hoitoaineen, jotta turkki ei turhaan pehmenisi liikaa. Jos turkkista tulee liian pehmeä, niin sitä on vaikea saada tupeerattua pystyyn. Näyttelyn jälkeen, kun irrottelen kuminauhat tukasta, niin käytin Chris Christensenin silkkitippoja, tupeerauksen purkamiseen. Turkkia on turha rääkätä, ja yrittää avata sitä "kuivana".
Näyttelykärpänen on päässyt taas pahasti puraisemaan, ja huomaan miettiväni mihin näyttelyyn sitä suunnistaisi seuraavalla. kerralla.

Millasta kuvat otti Jonna Kokko, kiitos!





torstai 9. toukokuuta 2013

oppi ei ojaan kaada

Lukemalla ei ainakaan tyhmemmäksi tule. Tällä hetkellä työnalla on opus nimeltään A Way Off Life, Sheepdog Training, Handling and Trialling, H. Glyn Jones talks to Barbara C. Collins. Kirja on tempaissut minut aivan mukaansa. Voi miksi, en ole lukenut tätä aikaisemmin esim. jo ennen kun meille muutti Viiru. Tai ehkä en olisi ymmärtänyt puoliakaan kirjan sanomasta. Heh, olen tainnut tehdä kaikki kirjan esimerkit, että älä tee näin. Miten sitä onnistuukin. Sitä vain jotenkin sokeutuu siihen omaan tekemiseen ja tämä pätee kaikkeen koiran kanssa tekemiseen. Onkin tosi hyvä välillä käydä vähän "päivittämässä" omia touhuilujaan jonkun osaavan opissa, lajista riipumatta. Samoin jos saat lajisi koskevaa kirjallisuutta käsiisi, tartu siihen ja yritä sisäistää se. Aina ei tarvitse olla kaikkien kouluttajien kanssa samaa mieltä, mutta on hyvä saada uusi näkökulma asiaan. Yksi asia, kun voidaan tehdä niin monella tavalla!




Brie vahtii silmä kovana lampaita

Viirun iskä Luke

Sisko ja sen veli

perjantai 3. toukokuuta 2013

Positiivius kunniaan

Olipas viikko, Millasta tuli puolentoista vuoden näyttelytauon jälkeen valio ja Viiru pääsi Simon Mossin paimennusklinikalle vahvemman ( siis vain fyysisesti:) ) puoliskoni kanssa. Molempiin olin kaavalillut itse meneväni, mutta niin se elämä välillä heittelee että pitää tehdä uusia suunnitelmia halutun lopputuloksen saavuttamiseksi. On kyllä mukava huomata miten hienoja ihmisiä minulla on ympärilläni, kun niin  monet asiat hoituvat, vaikka itse olenkin ollut puolikuntoinen. Millaa en olisi ikinä saanut kehään asti ilman apua, ja Viirun paimennuskurssi olisi ollut vain unelmissani, ilman mieheni ja muiden kurssilaisten apua.  Viiru oppi ( ja tietenkin mieheni)  melkoisesti paimennuksen saloista ja se innostus joka tarttui mukaan Simonin klinikalta on huikea. Pakko jakaa tässä kohtaan ihana ajatelma, jonka juuri luin Puutarhuri Juhan Perjantaipostin viimeisenä ajatuksena. Tästä on hyvä jatkaa.




Pidä ajatuksesi positiivisina, sillä ajatuksistasi tulee sanasi.
Pidä sanasi positiivisina, sillä sanoistasi tulee käyttäytymisesi.
Pidä käyttäytymisesi positiivisena, sillä käyttäytymisestäsi tulee tapasi.
Pidä tapasi positiivisina, sillä tavoistasi tulee arvosi.
Pidä arvosi positiivisina, sillä arvoistasi tulee kohtalosi.
- Mahatma Gandhi