"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

perjantai 31. elokuuta 2012


styling-art.jpg&width=140&height=250&id=97982&hash=82afa3095ed6a3a2e07ae10545ad35ed


Uusi tuote minulle ReQualin Styling Art (www.takuton.fi). Aine, mitä ilman en voi selvästikkään elää, kun on kyse villakoiran puunaus. Olen käyttänyt sitä vasta omiin koiriin tällä viikolla, ja tuskin jaksan odottaa maanantaita. Silloin pääsen testaamaan sitä myös muille. Olen siis pessyt aivan normaalisti koiran. Ja vasta juuri ennen, kuin aloin kuivaamaan, suihkutin Styling artia turkkiin. Turkkia oli selvästi helpompi käsitellä ja kuivaus aika lyheni selvästi. Loistava juttu, kun kysessä on keskikokoinen villakoira joka on leijonaleikkauksessa. Turkki oli selvästi vähemmän sähköinen, joka helpotti suuresti pää- ja niskatukan kuivaamista. Myös korvakarvat kuivuivat helpommin. Turkista ei kumminkaan tullut millään lailla tahmeaa tai latistuneen oloista. Muuta en voi sanoa kuin,  harmillista etten ole törmännyt aineeseen aikaisemmin. Nyt se kuuluu ehdottomasti vakiovarusteisiini

Julius ulkoilee

No mihinkäs ne muut jäivät?

keskiviikko 29. elokuuta 2012

Lisää treenausta

Nyt on oltava tarkkana kuin porkkana

Taidonnäyte á la Pete ja Viiru

Minnan tuomat eväät

Martinan taidonnäyte

Työt tehty ja kotiin
Paimennukset jatkuvat ja edistystä on havaittavissa, koska harjioteltu on ja harjoitellaan päivittäin, ettei tarvitse sitten hävetä kun mennään tositoimiin. Teemana tänään oli Viirulle se, miten saadaan lampaat irti aidasta. Se kun on keksinyt, että kun viedään lampaat aitaan kiinni ja tuijotetaan mahtipontisesti niin siellähän ne pysyvät paikoillaan, eivätkä pääse epämääräisen ärsyttävästi sinkoilemaan sinne tänne. Toinen juttu onkin se, kun ne lampaat halutaankin irti aidasta toisaalle? Sehän vasta juttu onkin! Sitä harjoiteltiin tänään ja se onnistuikin. Siitä on sitten hyvä jatkaa.

perjantai 24. elokuuta 2012

Uskaltaisikohan sitä...

Se on kumma juttu se , miten sitä saa arvostelua osakseen vain uskaltamisesta. Ja nyt en puhu vain omastapuolestani. Suomessa tuntuu olevan sellainen ilmapiiri, ettei mitään kannata tehdä, tai uskaltaa tehdä, ei nyt ainakaan ensimmäistä kertaa. Pelko tuntuu olevan vahvana läsnä, mitäs jos vaikka tekisi jonkun virheen, ja kaikista kamalin asia olisi, että kaikki vielä näkisivät sen. Oi hurja! Eikos sitä sanota, että virheistä oppii. No entäs, jos ei saa tehdä virheitä? Kyllä me kaikki olemme joskus olleet aloittelijoita ties missä asiassa. Ja hengissä siitäkin on selviydytty, muutamaa henkistä kolhua ehkä lukuun ottamatta:). Olen tällä viikolla jutellut muutaman ihmisen kanssa, jolla koiranäyttelyura on vasta aluillaan. Heillä tuntui olevan uskomattoman iso huoli, että jos tapahtuisi joku virhe ja kaikki kokeneemmat näkisivät. Palautin mieleeni, vain muutaman kömmähdyksen, joita minulle on sattunut vuosien varrella. Olen juossut pöytää päin kehässä sellaisella rytinällä, että hyvä oli ettei pöytä hajonnut. Olen myös liukastunut ja kaatunut kehässä. Koirani ovat lirunneet ja lörönneet kehään. Ja juuri, kun oli minun vuoroni mennä kehään, koirani piehtaroi hiekassa ja oli täynnä hiekanjyviä ja männynneulasia. Lista on loputon, ja hei, niistäkin on selviydytty. Meille kaikille on aivan varmasti käynyt mitä ihmeellisempiä kommelluksia. Sitten yksi ihminen oli saanut arvostelua siitä, että oli ilmoittanut koiransa messariin, siis Suomen näyttelykoiramaailman vuoden päätapahtumaan. Jos en ole väärin ymmärtänyt, niin sinnehän on kaikilla vapaa ilmoittautumismahdollisuus. Ainoa este asialle on vain sinä itse ja jonkun lannistava mielipide. Koitin kannustaa uutta messariin lähtijää ajatuksella, että käyhän siellä muutkin ihmiset koirineen. Ja mikä mahdollisuus saada seurata oman rodun huippuja valmistautumassa koitokseen, saatika sitten nähdä heidät kehässä. Mikä mahtava tilaisuus oppia uutta! Sitä kun on itse vastuussa elämästään, niin ei se auta, kuin päättää mitä sitä haluaa elämässa tehdä ja sitten vain uskaltaa tehdä se.

Viiru ja mieheni harjoittelemassa. Ai kauhia, jos joku näkisi;)



Pässipoikia

Tauolla kokoamassa ajatuksia lampaiden sijaan

sunnuntai 19. elokuuta 2012

Haisuli

Puolukat valmiina kerättäväksi

Milla metsäneläin
Kai se kesän odottelu on tälle vuodelle jätettävä taakse, kun ainakin aamuisin on jo melkoisesti syksyn tuntua. No syksyssäkin on omat kivat piirteensä. Pimenevät illat mahdollistavat kynttilöiden polton, ja eipä ole ainakaan liian kuuma ja hyttysetkään eivät vaivaa. Suppilovahveroita tulee toivottavasti näin sateisen kesän jälkeen melkoisesti. Sienistä puheen ollen, Viiru löysi metsästä aivan käsittämättömän kauhean hajuisen mustan sieniryppään, jonka päällä se päätti piehtaroida oikein sydämensä kyllyydestä. Haju seurasi sitä vanana perässä ja mietinkin jo miten ihmeessä saan sen ikinä puhtaaksi, kunnes muistin, että meillähän on siihen sopivaa shampoota kotona. Shampoo on tehonnut ennenkin, niin miksikäs ei nyt. Ei muuta kuin Viiru pyykkiin ja Vet´s Best natural Formulan Super Deodorizing shampoo(www.mustijamirri.fi)  pullo käyttöön. Ja kas, se tehosi tähänkin löyhkään, onneksi.
Entinen haisuli

perjantai 17. elokuuta 2012

Uudeet suosikkilelut

Miten on kestänyt näin monta vuotta, että vihdoinkin löysin lelun ilman näkyvää pilliä?! Meillä ainakin koirat repivät pillin ulos ja sen jälkeen se lelu menettää mielenkiitonsa välittömästi. Sen lisäksi se muuttuu vaaralliseksi, kun voivat nielaista pillin. Näissä leluissa ei myöskään ole täytettä! Eipä tarvitse korjailla pitkin lattioita tässä tapauksesa "linnun lihaa" eikä jännittää nielevätkö ne sisusta samalla kun repivät sitä ulos. Tyhmyyksissä ostin näitä vain kaksi (Mustista ja Mirristä), jotka maksoivat kokonaista 5 euroa/kpl, eli kaksi kpl 10 eurolla! Nyt neljä koiraani jokainen haluaa itselleen oman. Ei tässä muu auta, kun lähteä hakemaan kaksi lisää kotirauhan vuoksi! On se sellainen aarreaitta, tuo Musti ja Mirri!



Tämäkin lammas M&M:stä

torstai 16. elokuuta 2012

paimennus jatkuu

Viirun paimennustreenit jatkuvat mallikkaasti. Miehenikin on päässyt jo hitusen jyvälle asiasta:). Annika Paarvio on kärsivällisesti jaksanut opastaa kumpaakin paimennuksen saloihin, joka ei niin vaan aukene ensi yrittämällä. Mielenkiintoista se on minullekkin ollut, kun olen jalkavaivaisena saanut seurata treenejä pellon laidalla istuen. Viiru on päässyt myös päivittäin kotipelloille hommiin. Vaikein homma sille on varmasti ollut, kun pässipojat piti saada hevostraileriin, ja sen jälkeen siirrettyä toiselle pellolle. Kovin mallikkaasti se kuitenkin hoiti vastuullisen työnsä.  Mutta sen jälkeen kyllä huomasi, kuinka uupunut se oli. Koko ilta meni siltä sohvalla torkkuen. Raskasta tuo työn teko:).

Pässipoikien luona

Viiru ja muut pojat

Rankan päivän jälkeen köllöttelyä sohvalla

sunnuntai 12. elokuuta 2012

Milla siistinä

Tässä aivan näyttelykärpänen on päässyt puraisemaan, kun seuraa facebookista hienoja tuloksia villakoirakehän saavutuksista. Tietenkin muitakin rotuja tulee seurattua, mutta jotenkin tuo villakoira on eniten lähellä omaa sydäntä, kas kummaa. Rauhoitellakseni omaa intoa, pesin ja puunasin meidän Millan tänään. Täytyy nyt vain todeta, että vähän aikaa vielä menee, että pääsen itse taas koiranäyttelyihin, mutta kivaa se silti on nyt ihastella puhdasta Millaa. Millan olen pessyt, kuinkas muutenkaan kuin Pet Silkin Rosmariini Minttu Shampoolla (www.takuton.fi). En ole tänä kesänä paljoa muuta käyttänyt omille koirille, niin tehokas se on ollut punkkien torjunnassa. Muutenkin sen ominaisuudet toimivat hyvin Millan turkkinlaatuun. Kuonon ajoin tällä kertaa Osterin terä no 40, tassut  sekä hännänjuuren terä no 15, mahanalusen terä no 10. Naama menee aluksi melko lyhyeksi tuolla terällä, mutta jo muutamassa päivässä siitä tulee aivan ihana, kuin samettia.
Milla valmiina, kunpa vaan osaisin "leikata" itseni pois kuvasta

Millan naama

perjantai 10. elokuuta 2012

Kääpiövillakoira Roope

Ajattelinpa näyttää myös kääpiövillakoiran pesua, kun viimeksi oli isovillakoira mallina. Tällä kertaa kuvauksen uhriksi joutui Roope. En kyllä usko, että hänellä oli sitä mitään vastaan, niin nätisti se antoi itseään kuvata:)

Pese ja vaahdota koira joka paikasta

Huuhtele hyvin. Kaikki shamppo pitää saada pois.

Toista pesu, äläkä unohda pestä päätä

Käytä vettä paljon huuhteluun

Huuhteluun, et voi käyttää liikaa vettä

Myös vatsan alta

Vesi pitää olla aivan kirkasta loppuvaiheessa
Omat koirat valvovat, ettei kukaan pääse yllättämään

Roopen trimmi vielä vaiheessa

Valmista tuli

Terve, terve

Ja vielä kuva toiseltakin puolelta

Valmiina kotiin lähtemään
Roopelle leikkasin kätevän modernin kotimallin. Naaman ajoin Osterin terä 30 ja tassut myös. Hännäjuuren otin 15 terällä, ettei se mene liian lyhyeksi ja rupea kutisemaan. Shamppoona Roopelle Pet Silkin  Midnight Black ja saman sarjan hoitoaine ( www.takuton.fi). Olen jotenkin tykästynyt Pet Silkin tuotteisiin. Ne pesevät hyvin ja ovat riittoisia. Hoitoaineet tuntuvat sopivan hyvin villakoirille. Ne eivät latista turkkia, mutta silti turkkia on helpompi käsitellä. Kannattaa kokeilla!

torstai 9. elokuuta 2012

Herkut talteen

Delegointi jatkuu. Marjapensaat pursuavat marjoja tällä hetkellä ja kun en itse pääse niitä poimimaan niin olen delegoinut tehtävän äidille. Koirat saavat sillä aikaa juosta pitkin pihaa ja toteuttaa koiramaista elämäänsä kun minä taas istun portaiden päässä valvoen, että hommat toimii niin kuin on sovittu. Kyllä näyttävät sujuvan ja kaikki marjatkin ovat päässeet purkkiin tai mehuiksi.

Tässä meidän vakiresepti hillon tekemiseen, joka ei petä koskaan:

4 l herukoita
1 dl vettä
1 kg hillosokeria

Tämän reseptin löytää yleensä ko. sokeripussin kyljestä.


Suosittelen! Sitten sitä voi talvella syödä ihania juttuja hillon kanssa, esim. vaikka vain vaniljajäätelöä jos ei ole leipojatyyppiä...

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Paimennustreenit

Tässä on pitänyt tehdä vähän järjestelyjä ,kun tuo vasen nilkka ei tahdo tehdä yhteistyötä kanssani tällä hetkellä. Onneksi on Anita Salenius ja Emilia Savolainen työpaikalla, jotka vaivojaan säästelemättä ovat nostelleet minulle koiria työpöydän ja pesualtaan välillä. Näin se työ on sujunutkin kuin valssi kesällä. Hm? Kesähän nyt on tietysti. Valssista en tiedä...

Olen delegoinut kaiken, minkä pystyn ja tietysti miehelleni! Siispä olimme eilen tiistaipaimennusillassa Viirun kanssa, koska koulua ei voi jättää kesken ja innokas oppilas on aina valmiina. Meni yllättävän hyvin, miehestäni huolimatta, koska Viirutyttöhän otti täyden vetovastuun lampaiden paimennuksessa. Mieheni oli helpottunut ja lupasi tulla uudestaan. Ainoa harmillinen juttu asiassa on se, että Viirusta tulee nyt tietenkin mieheni koira. Mutta ei hätää, minähän voin sitten sopivalla hetkellä ottaa itselleni uuden paimentajan. Uskokaa tai älkää, mutta kamera oli mukana vaikkakin akku tyhjänä. Siispä ensi tiistaina tulee sitten kuvia.