"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

lauantai 23. marraskuuta 2013

heijastimet kunniaan






Päivät ovat kovin kovin pimeitä. Tuntuu melkein, että on kokoajan yö. Täällä meilläpäin ei ole edes katuvaloja, joten kaikenlaiset lamput yhdistettynä heijastimiin ovat välttämätön varustus koiria ulkoilutettaessa tietä pitkin. Nykyään onkin saatavilla ihan hirvittävän hyviä erilaisia heijastiliivejä ja vilkkuvia kaulapantoja myös koirille. Paimenkoirlla meillä onkin käytössä vilkkuvat pannat, mutta puudelit tarvitsevät remmiin kiinnitettäviä heijastimia. Niiden turkkiin muuten uppoaa kaikenlaiset heijut, kokeiltu on. Vaihtoehto pimeällä nimittäin ei ole se, että käpertyy takan eteen sohvalle ja odottaa kevättä. Meillä on sen verran innokkaita liikkujia, että meillä olisi koti sen verran hyrskyn myrskyn, jos ei päivittäisestä liikunnantarpeesta huolehditaisi. Uskonkin vankasti, että monet koirien käytösongelmat ratkaistaisiin riittävällä liikunnalla. Juu kyllä, olen monesti kuullut myös vastaväitteen; eihän sitä kannata ulkoiluttaa paljoa, koska silloin sillä kasvaa vain kunto ja lopulta sitä pitää vain ulkoiluttaa ja ulkoiluttaa. Mutta voin käsi sydämellä sanoa, että liikunta on moneen ongelmaan ratkaisu. Se ei myöskään ole yhtään huono asia meille kaksijalkaisille, liikunta nimttäin. Näin pimeänaikaan se vain vaatii hitusen enemmän viitseliäisyyttä, mutta kyllä se kannattaa. Tätähän voisi kutsua hienosti vaikka win-win situationiksi;).


sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Lihava - laiha?!


Olen tässä kiertänyt lampoloita kysyen sopivaa lampaan lihavuusastetta ja olen saanut paljon hyviä neuvoja. Nyt olen sitten käynyt käsituntumalla läpi koko lammaslaumani varmistaakseni täydellisen vyötärön mitan - hm... pulleita tuntuvat olevan. Sama pähkäily on koskenut meidän koiria. Mikä on sopivin paino hommakoirilla? Mikä puudeleilla? Mikä naapurin Jepeillä? En ole ennenkään ollut mikään punnitsijatyyppi tai tilastojen tuijottelija, olen aina tarvinnut näppituntuman. Nyt kun olen saanut kaikki nelijalkaisten painonhallinnan järjestykseen, huomasin vahingossa peiliin katsoessani, että siellä oli todella muhkea täti. Kun hieman toivuin, huomasin, että se olenkin minä! Missä on näppituntuma? Käsituntumasta puhumattakaan... Pakko myöntää, että oma ruho on paisunut, kuin pullataikina sinä aikana, kun olen keskittynyt vain muiden vyötärön ympärykseen!!

Kävipä tuuri! Minut pyydettiin mukaan koekaniiniksi maailman ensimmäiseen tieteellisesti todistetun ja kliinisten tutkimusten läpikäyneesen kehon muokkausohjelmaan. Suomeksi tämä tarkoitti minulle, että läski ei siis olekaan ikuista - ainakaan minun vyötäröllä. Nyt on kaksi viikkoa takana ja useita senttejä on lähtenyt. Kiloista en tiedä, koska viimeksi kävin vaaálla 7 vuotta sitten. Minullakin on siis toivoa. Tämä urakka kestää vielä kaksi ja puoli kuukautta, jonka jälkeen saan taas ottaa käyttöön komerossani pölyyntyneet vaatteet. Nyt on valoa  tunnelin päässä! Bikinkausi on tulossa ensikin vuonna!

sunnuntai 10. marraskuuta 2013

jättikokoinen Doggy Man karsta

Tuulee niin, että tukka meinaa irrota. Herasin aamulla mielettömään puhuriin, ja pakkohan niin kuin joka aamu, oli koirat ulkoilutettava. Miten on vaan mahdollista, että minä olin ainoa joka seisoi meidän pihalla. kymmenen silmää tapitti minua ovenraosta, me ei ainakaan tulla tuohon keliin. Hommakoirat olivat muuttuneet silmänräpäyksessä puudeleiksi:). Ei auttanut, kuin komentaa rymyjengi ylös, ulos ja lenkille. Olin kaavaillaut tänään koirien pesupäivää, mutta se jääköön tuonnemmaksi. En mitenkään saanut motivoitua itseäni pesemään koiria, kun ulkona sataa kissoja ja koiria. Vähän  minua kuitenkin polttelee ajatus uudesta karstasta, jonka sain tuossa vähän aikaa sitten lahjaksi Juliuksen kasvattajalta Jana Vavrouskovalta. Karsta on siis Doggy Manin karsta, mutta Suomessa en ole koskaan nähnyt niin isoa sellaista karstaa. Vaikka harja onkin melko suuri, se taipuu hyvin myös pienen kääpiön harjaamiseen loistavasti. Ei muuta, kuin muutama sutaisu harjalla ja jo on harjaus hoidettu.
Päivä ei kuitenkaan ole valunut hukkaan, vaikka siirsinkin pesua tuonemmaksi. Sade, kun vähän helpotti, päätin suunnata metsään koirien kera ja tietenkin mukaan pääsi myös sienikori. Uskonkin, että koirilla oli paljon antoisampi päivä metsässä ulkoillessa, kuin vaihtoehtoisesti kuunnellessa föönin laulamista. Myös minun päivääni ilahdutti suppilovahveroiden löytyminen ja ulkoilu raikkaassa metsässä.


Uimamaisterit vielä vedessä. Puudelit pysyivät tiukasti rannalla



Laituri lainehtii myrskyn jäljiltä

Sateenkaari oli pakko kuvata.