Sataa, sataa, taas sataa ja vielä kerran sataa. Ja sitten tuli vielä sadetta... Tässä on meinannut tulla ihan hiki tukkaan, ei sen takia, että olisi fyysisesti joutunut kantamaan heinää, vaan siksi, että piti miettiä, miten ihmeessa saamme heinän kerättyä sateiden välissä kuivana. Siinäpä haastetta kerrakseen. Onneksi apuun riensi ihanat lampurinaapurit jättikoneineen ja pelastivat meidät enemmiltä harmailta hiuksilta. Kaikki heinä ei ole vielä tallessa, mutta oma stressitaso on jo laskenut melkein vakioon. Onneksi on pakko tehdä kuitenkin jonkin verran pieniä paaleja, että pysymme kiinni todellisuudessa, eikä tuudittauduta virheellilsesti helppoon elämään. Kauhun tasapaino on vakio meillä. Punkkisektorilla olemme tehneet uuden aluevaltauksen. Paimenkoirilla on ollut useita viikkoja kaulassaan SHOO TAG, joka lupaa pitää punkit loitolla ilman myrkkyjä. Teho perustuu magneettiin. Ihan aukoton ei magneettikenttä ole ollut, koska pari urhoollista vastarannankiiskipunkkia on löytynyt karvakuonoista. Täytyy kyllä sanoa, että joku teho niissä kuitenkin on, koska punkkeja olisi kaiken järjen mukaan olla satoja, koska paimenet juoksevat korkeassa heinikossa päivittäin. Siispä, aion jatkaa SHOO TAG-linjalla. Nyt kun vielä keksisin villureille vastaavan, kun en halua pitää kaulapantaa niillä. Piparminttushampoo pitää pintansa.
 |
| Aaaaaahhhh tätä onnea! |
 |
| Ylpeät pyöröpaalin omistajat |
 |
| Nyt kaikilla on hauskaa! (äsken ei ollut :-)) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti