Harjoittelua



Kärhö kukkii meillä ensimmäistä kertaa. Pieniä iloja:)

Voikun päivässä olisi muutama lisätunti, tai ainakin edes kesällä. Kiirettä piisaa, mutta onneksi on paljon mukavaa tekemistä. Tiistaina pääsin treenaamaan paimennusta Annika Paarvion luokse. Laji aukenee minulle pieninä palasina. Joka kerta on niin paljon uutta opittavaa, että sen sisäistämiseen menee oma aikansa. Varsinkin, kun paimennuksessa on niin monta "liikkuvaa tekijää",  jotka vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi. Tällä kertaa meidän treeneissä oli hyviä hetkiä, ja huonoja hetkiä, mukaan mahtui vielä hyvin huonoja hetkiä. Mutta sellaista se kai on, siis oppiminen. Sitä pitää vaan harjoitella ja harjoitella. Ja samalla pitää se päämäärä mielessä mihin on matkalla. muuten sitä masentuisi liikaa niista epäonnen hetkistä, mitä matkan varrelle on meille varattuna. Sekaan vaan, vaikka ei mahtuisikaan on mieheni motto. Ehkä minun täytyy ottaa hänesta mallia:).