Sää ei todellakaan suosinut meitä tällä kertaa Tallinnassa. Perjantai oli meidän lähtöpäivä, ja jo silloin sateenuhka oli melkoinen. Pesin Juliuksen jo aamulla, kuinkas muutenkaan kuin Pet Silkin Rosmariini Minttu shampoolla( www.takuton.fi). Se tuntuu sopivan tällä hetkellä loistavasti Juliuksen turkin laatuun. Vaikka olin menossa näyttelyyn, käytin silti hoitoainetta. Kuitenkin hitusen laimeampana kuin yleensä, enkä antanut sen vaikuttaa yhtä kauan, kuin normaalisti. Joskus, jos on käyttänyt liian vahvaa hoitoainetta, niin se latistaa turkkia. Sitähän ei kukaan halua,  ennen näyttelyä ainakaan. Mukaan matkalle  varasin saman shampoon ja hoitoaineen, ihan vain varuiksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joutuisi uudelleen pesemään koiran ennen kehää. Mukaan myös lähti kurahaalari ja kurasäärystimet, jotka ovat  Mustista ja Mirristä hankittu. Ilman niitä olisin ollut pulassa, koska lauantai aamuna satoi melkoisesti ennen kehää. Nyt niiden ansioista säästyin föönaamisen vaivalta ja Julius pääsi aamulla ulos tarpeilleen kaikessa rauhassa. Perjantai illan vietin Juliusta trimmailessa hyvässä seurassa. Pakko kyllä myöntää, että puutarhasaksilla olisi ollut käyttöä ennen normaali saksia, kun Juliuksen turkki oli päässyt sen verran pitkäksi. Vähitellen se mallikin alkoi löytymään, onneksi.  

Ennen kehään menoa, ajattelin Cesar Millanin oppeja, tai oppia tarkemmin ottaen, OLE LÄSNÄ TÄSSÄ HETKESSÄ!  En ajatellut menneitä kehiä, tai kehän laidalla olevia ihmisiä, En myöskään murehtinut säätä tai mitään epäoleellista.  Olin vain siinä tilanteessa läsnä,  Juliuksen kanssa. Jännitys katosi, tai se ei koskaan ehtinyt edes tulemaan, keskityin vain olennaiseen, koiraan. Julius pysyi rentona, minä itse pysyin rentona ja meillä oli sangen mukavaa kehässä.  Ja niinhän sen kuuluisi ollakin, eikö vain.

Juliús kotona

Isä ja tytär leikkimässä