Kummallinen tarina

Iltapäivän hetki

Viiru ja lumi

Jee, juokseminen on ihan huippua...

Kyllä puudelitkin osaavat pinkoa

Rentoilua koirien kera

Minulle soitti muutama päivä sitten meidän yksi naapuri. Hän oli ottanut kiinni kuulemma vapaana juosseen paimenkoiran ja soitti kysyäkseen oliko meidän paimenkoira kadoksissa. No meidän Viiruhan köllötteli mukavasti sohvalla, joten koira ei ollut meidän. Pyysin soittajaa kuvailemaan koiraa, jos vaikka tunnistaisin koiran. No naapuri kertoi koiran olevan siis paimenkoira ja melko vaalea sellainen. Kuvauksen perusteella en keksinyt kenelläkään olevan sellaista koiraa. Hetken pähkäiltyämme sovimme, että hän vie koiran paikalliseen löytyeläinkotiin. Unohdin asian, kunnes näin toisen meidän naapurin sattumalta kaupassa, joka aivan närkästyneenä kertoi, että joku oli ottanut hänen lagottonsa vaikka hän oli ollut aivan vieressä läheisellä pellolla, ja vienyt koiran löytöeläinkotiin. Hän oli joutunut lunastamaan koiran sieltä, ja kaiken huipuksi koiralla oli ollut 6 viikkoiset pennut kotona. No, jouduinkin myöntämään, että minä olin kehottanut naapuri numero 1 viemään löytämänsä paimenkoiran löytöeläinkotiin, minulle ei vain ollut tullut mieleenkään, että kyseinen koira olisi ollut lagotto kuvauksen perusteella. Miten sitä voikaan asiat mennä niin solmuun, kun kaikilla osapuolilla oli tarkoitus vain hyvään. Kummallista!

Meillä on otettu kaikki irti joululomasta. Laitoinkin tuohon muutaman kuvan mitä olemme puuhailleet. Koirat ovat nauttineet kovasti ulkoilemisesta ja me ihmiset myös:).

Tässä vielä viimeiset askartelut. Näistä lähtee aivan valloittava tuoksu huoneeseen ja käsittämättömän helpot tehdä. Muuta et tarvitse kuin neilikoita ja appelsiineja tai mandariineja .

Vähän joulusta

Tässäpä meidän joulun viettoa koirien näkökulmasta.

Arvaa kuka?

 

Viiru viettää pihalla melkoisen paljon aikaa näin.

Välillä tietenkin pitää kuulostella maan päällä...

...ja sitten taas lumiuinti jatkuu

mitäs täältä löytyy?

Välillä sitten taas pitää vähän painia muitten kanssa

riehutaan

Tämä näyttää melko hurjalta, mutta molemmat osapuolet ovat ihan vaan leikkimielellä liikenteessä

Pikku tauko, ennen lahjojen jakoa

Siis mä sain kurpitsan...

...entäs muut?

Nams, nyt luun kimppuun

Heh, sainpas napattua toisen luun ja lahjan

Tässä me tytöt köllötellään ja leikitään

Ja lahjojen vaihto toiselle

huh, rankan päivän jälkeen pitää ottaa pikku tirsat

Kylläpä ramaisee

Ai ulosko...no nyt ei kyllä enää millään jaksaisi

After bath

Nyt se on sitten siinä, tämän vuoden trimmiasiakkaat hoidettu ja loma voineekin sitten startata. Melkoista haipakkaa onkin ollut, kun tuntuu että kaikki keksivät aivan viime tipalla, että joulu se sieltä tulla jolkottaa ja koirakin olisi kiva saada sievään kuntoon. No nyt onkin sitten suunnattava katse kohti omia karvakuonolaisia ja arvioita tilanne. Taidanpa kuitenkin pitää ainakin päivän taukoa, ennen kuin aloitan pesuhommat kotona.
Tänä vuonna, kun minulta jäi messari väliin, sain miuluisia tuliaisia Emilia Savolaiselta sieltä. Hänellä oli kaksi Chris Christensenin shampoo/hoitoaine- pakkausta mukanaan kokeiltavaksi.Olen aikaisemmin käyttänyt sarjaa ja todennut sen oivalliseksi, mutta minulta on jäänyt kokeilematta yhtä heidän tuotesarjaan kuuluvaa ainetta nimeltään After Bath. Se on kuule sellainen juttu, että olihan sitä sitten tilattava ihan kotiinkin. Niin kovasti tykästyin sen ominaisuuksiin. Se nimittäin lyhensi kuivausaikaa pesun jälkeen melkoisesti. Kolmen leijonaleikkauksessa olevan puudelin omistajana koen sen merkittävän isoksi asiaksi:).

rentoilua

Tänään onkin ollut rento meininki-päivä, ihanaa. Se on pitänyt sisällään rauhoittumista, rentoutumista kaiken kiireen keskellä. Luntahan on tullut enemmän kuin lääkäri määrää, mutta olen yrittänyt ottaa sen kuntoilun kannalta. Ja kun lumityöt on tehty on voinut ihan luvan kanssa käpertyä kotiin takan ääreen ja sohvalle nautiskelemaan. Lumitöiden ja sohvan väliin on tänään kumminkin mahtunut myös normi lampola hommat ja Viirun treenaamiset siellä, mutta ennen kaikkea pipareiden leipomista. Kivaa puuhaa, sanon minä. Taisin tosin  vähän innostua niiden tuunauksen suhteen...

Eläimellistä menoa

Mihin tämä aika oikein katoaa. Kiire tuntuu vain lisääntyvän, mutta niin se taitaa olla aina joulukuussa. Tänä vuonna messari jäi minulta väliin, mutta onneksi se tulee joka vuosi uudelleen. Huomasin silti vilkuilevani tuloksia netin kautta pitkin päivää. Hienoa oli saada nähdä kuvia toinen toistaan kauniimmista koirista. Kyllä siellä oli moni taas ylittänyt itsensä, mitä tulee koiran kunnostamisessa sen aivan huippuunsa. Ei voi kuin ihailla. Minulla oli poikkeuksellinen perjantai ennen messaria. Normaalistihan olen sen pyhittänyt valmistautumisella kauden päänäyttelyyn, mutta tänä vuonna olinkin Salon Mustissa ja Mirrissä koko päivän. Siellä oli kiva teema päivä, eläimellistä menoa, jonka juonsi ammattimaisesti ja innostavasti kaikkien tuntema Kana. Hänellä oli itsellään mukanaa ihana espanjasta pelastettu resquekoira Annie. Annie edusti loistavasti, ja esitteli aktivointipelejä rutinoituneesti. Päivään mahtui kaikenlaista, mukaan lukien kolme muotinäytöstä, jossa myös meidän omista koirista esiintyi Viiru ja Fiona. Molemmat neidit hoitivat mannekiinin hommat hyvin. Meillä oli käytössä yhdellä muotinäytökseen osallistuneella askelmittari. Arvatkaas, mikä oli lukema ennen klo 12.00? Päivä siis alkoi klo 10.00. Vastaus, 9000 askelta. Eikös se suositus päivässä ole 10 000? Muutenkin oli kiireinen, mutta todella kiva päivä viettää Eläimellistä menoa-päivän merkeissä. Täytyy vielä tähän sanoa,  kiitos Susanna Simonen, nyt on Viirulla uusi hieno Hurtta-takki.
Kiirettä pitää myös yllä se, että monet haluavat koirulinsa kauniiksi ennen joulua. Harmillista vain, että päivässä on vain tietty määrä tunteja ja kaikille ei meinaa riittä  aikoja.
Viirukin on päässyt treenaamaan ihan lumen ja tuiskun keskelle. Ei muuten olla ikinä aikaisemmin sellaisissa oloissa paimennettu. Hyvin tuntui Viiru kumminkin toimivan, sää olosuhteista huolimatta. Kovasti se on saaanut itse luottamusta ja uskaltaa jo paremmin ja paremmin ottaa tilanteen haltuunsa.

Annie

Kana valmiina

Annie näyttää miten aktivointilelu toimii

"jussibeagle!

Viiru the hommakoira väsyneenä muotishown jälkeen

Hommakoira hommissa

Huh, huh mikä päivä takana., tai paremminkin voisi sanoa kaksi päivää. Miten se talvi voikaan yllättää joka vuosi, ja tänä vuonna melkoisella voimalla. Myrsky alkoi jo ennen kuin me olimme edes heränneet. Se oli katkonut sähköt, sekä tuonut tullessaan aivan uskomattoman paljon lunta. Onneksi meillä oli jo viime joulun tienoilla harjoutuserä miten pärjätä ilman sähköä tuulessa ja tuiskussa. Itsestäni en ollut huolissani, vaan kyllä se huoli kohdistui meidän lampaisiin ja kuinka niille saisi järjestettyä vettä. Kaivosta kun ei tule vettä, jos ei ole sähköä. No agrigaatit on keksitty ja muut systeemit, kun Wattenfall takkuilee. Sitä kun on valinnut, että pitää asua täällä periferiassa, niin kaikki hätäkeinot pitää olla valmiustilassa kokoajan. Tai viimeistään silloin, kun myrsky uhkaa jo nurkilla.
Päivällä saimmekin sähköt takaisin tähänkin torppaan, eli omassa päässäni luodut kauhuskenariot eivät onneksi toteutuneet. Heh, pessimisti ei pety voisi olla tämän kahden päivä mottoni. Tämä aamu valkeni onneksi lamppujen avulla, mutta lunta oli puhaltanut melkein saman verran, kuin eilenkin. No ei auttanut, kuin ottaa pilkkihaalari esiin ja hypätä mieheni jättisaappaisiin (omat kun ei vielä mene jalkaan) ja ottaa suunta kohti lampolaa. Hämmästys oli melkoinen, kun pääsin lampolaan. Yksi meidän pässeistä tuli minua ovella vastaan. Olivat päättäneet kaverinsa kanssa pistää yhden aidoista uuteen uskoon. Toinen oli jo siis vapaana ja toinen teki hartiavoimin töitä, että hänkin pääsisi vapauteen. Voi, onneksi meillä on Viiru! On se kyllä ihan ihme tyyppi, kun aina tosipaikan tullen se tietää täsmälleen mitä sen kuuluu tehdä, vaikka juuri kyseistä asiaa ei oltaisiin edes harjoiteltu aikaisemmin. Ensimmäinen tehtävä oli saada irtioleva pässi kiinni. Sehän ei ollut temppu eikä mikään, Viiru kun oli niin skarppina. Toiseksi, siirrä toinen pässi pois survoutumasta aidasta läpi, niin että saan toisen takaisin oikeaan paikkaan. Sekin onnistui, kuin tanssi kesällä. Kolmas asia, pidä pässit pois tieltä, että saan aidan korjattua. Ja taas, Viiru hoiti hommansa, kuin vanha tekijä. Minun osuuttani ei kannata edes mainita. Miten ihmeessä akkuporakone voi olla niin vaikea työkalu käyttää?! Olen yleensä jättänyt kaikki tällaiset korjausjutut mieheni harteille, mutta tällä kertaa kun hän oli työmatkalla, niin en voinut delegoida asiaa eteenpäin, siis hänelle. No nyt olenkin käynyt ruuvinvääntimen käyttökurssit 1,2, ja 3. pikakurssina. Meinasin tosin käyttää sitä loppuvaiheessa vasarana ruuveihin, mutta onneksi sain kun sainkin sen toimimaan. Mutta, jos minun tohelointia ei lasketa, niin tämä aamuhässäkkä sujui ilman sen suurempia mutkia, kiitos Viirun. Jaksan aina vaan ihmetellä sen suurta kykyä lukea erilaisia tilanteita, sekä sen toiminta varmuutta työtilanteissa.  Ihana, ihana Viiru!!!

Ihana Viiru:)

Lähdetäänkö hommiin?

Ulkoilua

 

Julius pyytää mukaan leikkiin

jee, riehutaan

Pimeällä näkyisi paremmin valot, nyt täytyy vain käyttää mielikuvitusta:)

Isä ja tytär

Täällä on kulkenut joku mielenkiintoinen tyyppi, ehkä...

Kukkuu...

Täysii, nyt juostaan

Aamupäivä tuli käytettuä ulkoilessa koirien kanssa. Samalla laittelin jouluvaloja pitkin poikin pihaa. Täällä maalla on niin pimeää syksyllä ja talvella, että jotenkin tuntuu että pieni lisävalaistus on paikallaan. Joka vuosi ostan aina muutaman uuden valosarjan, ja kohtahan näitä alkaa olla jo melkoinen läjä ripustettavaksi.

Kiva oli päästä ulkoilemaan, ennen kuin hurja myrsky alkoi. Kai se talvi nyt sitten alkaa, tahtoi sitä tai ei. Täytyy vain muistaa, että pukeutumisestahan se on kiinni. Ei ole olemassa huonoa säätä, vaan vain huonot varusteet, jos sää tuntuu kurjalta. Koiratkin nauttivat, ettei ole kylmä. Niillekkin löytyy hyviä vaihtoehtoja päällepantavaa hyvin varusteluista eläinkaupoista.

Fiona sai kylvyn ja pikku siistimisen

Ja ei kun leikkimään

Kauan ei taida Fiona pysyä kauniina, lunta pyryttää jo sen verran paljon





 

Laitoin ulkoilun päätyttyä Fionan kylpyyn. Shampoina sille käytin Pet Silkin Oliiviöljy shampoota ja hoitoaineena ReQualin Bio-Plussaa. Oliiviölyshampoo hoitaa hyvin turkkia, eikä kuivata minunkaan käsiä koiraa pestessä. Olen nyt käyttänyt bio-plus hoitoainetta monen eri shampoiden kanssa yhdessä, ja se tuntuu sopivan hyvin yhteen, jos minkälaisen shampoon kanssa. Harmillista vain, että keli on mitä on, niin tämäkin kauneus on melkoisen nopeasti katoavaa sorttia. Silti, vaikka sää on harvoin tänä vuonna suosinut minua, kun olen omaa koiraa pessyt ja laittanut, koen että on hyvä pestä puudeli suht usein. Lika ja kura kuluttavat turkkia, joten sen takia on hyvä pitää pesuväli melko lyhyenä. Tämä siis, jos haluat pitää leijonaturkkia yllä villakoirallasi. No, vaikkakin nyt meillä ei ole yhtään villakoiraa lyhyessä turkissä, niin kyllä minä suosin niidenkin kanssa usein toistuvaa pesua. Vaikkakin ajatus usein pesusta ja föönauksesta vaikuttaa työläältä, niin tosiasiassa se lyhentää aikaa mitä sinun tarvitsee käyttä turkinhoitoon. Puhdas turkki, kun ei mene niin helposti takkuun, kuin likainen. Sitä ei tarvitse aloittaa takkujen selvittelyllä ennen pesua, joka jos mikä on aikaa vievää, kun vain jaksat pitää pesurutiinin yllä.