"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Cesar Millan Live!


Aivan mahtavaa – sain nähdä Cesar Millanin seminaarin Hartwall Arenalla eilen. Hän on todella uskomattoman taitava koirien kanssa, kuten olemme TV:stä nähneet, mutta elävänä kaikki on aina ihmeellisempää.  Onneksi meillä oli hyvät paikat, emmekä joutuneet katsomaan kenenkään niskaa, vaan Cesaria kaiken aikaa. Se, mikä minuun teki ison vaikutuksen, oli hänen tapansa kertoa ja esittää asiat niin kansantajuisesti, että siinä ei voinut kuin nauraa ja ehkä välillä hieman itkeäkin, kun hän osui niin naulan kantaan.  Myös suomalaisten makuun, hän oli purkanut asioita hienoihin kaavioihin ja vaikutti, että kaikki ymmärsi mistä milloinkin oli kyse. Seminaari oli englannin kielellä meksikolaisittain, kuten hän kaiken aikaa korosti:  ”I´m a Mexican, that´s my breed”. Näin hän selitti, esim. sitä, että koira on koira, rotuun katsomata, samoin kuin  ihmiset. On ihan sama onko veren perintönämme se, että juomme tequilaa vai kossua. Rotu kuin rotu – koira on koira, karvoihin katsomatta.  Kyllä koira koiran tuntee, mutta entäs ihmiset? Tuntevatko ihmiset oman koiransa? Hän kyseenalaisti monia asioita ja tarjosi ratkaisua useisiin tilanteisiin.

Valitettavasti siellä oli ehdoton kuvaamiskielto, joten minulla ei ole mitään kuvia tilaisuudesta. Sen voin kyllä sanoa, että henkilökohtaisesti minulle kolahti monet asiat oikeisiin lokeroihin ja uskon, että osaankin tästä lähtien palvella nelijalkaisia ystäviämme vieläkin paremmin.

Mielenkiintoista oli sellainen asia eilisessä seminaarissa, jonka sain kuulla myös Simon Mossin suusta, että ”ole läsnä” tekemisessäsi eläinten kanssa. Ne elävät vain tätä hetkeä. Ei eilistä, ei viime viikkoa, vaan juuri tässä ja nyt. He eivät myöskään tiedä onko tililläsi paljon rahaa vai ei, oletko korkeasti koulutettu vai et jne. He tietävät ainoastaan sen, onko kanssasi hyvä olla vai ei.     Kuulostaa kovin helpolta, mutta onko?

Koirat elävät haju- ja vaistomaailmassa. Ne vaistoavat kun olet iloinen, surullinen, hermostunut, vihainen ja toimivat sen mukaisesti. Ilman, että avaamme suutamme, he tietävät nämä asiat. Esim. et varmaankaan saa edes koiran kynsiä leikattua jos sinulla hiki virtaa ja sydän hakkaa ennen kuin olet edes koskenut koiraan. Se tietää, että nyt on hermostuttava/huolestuttava tilanne ja kynsien leikkuu sujuu sen mukaisesti. Siis: rauhoittakaamme itsemme ensin riippumatta siitä, mitä sitten teetkin koiran kanssa. Heti kun hermostut, pelisi on pelattu sen asian suhteen, mitä olit juuri tekemässä.






sunnuntai 27. toukokuuta 2012


Aika kiva oli kuulla hienoja uutisia maailmalta, Millan veli Canmoy´s Headmaster oli ROP ja RYP1 Liettuassa kansainvälisessä näyttelyssä. ONNEA MILO ja TAINAJ!!!

Sitten ilo uutisia myös Suomesta, kun Juliuksen poika Damocan Lucky Dreamer oli Järvenpäässä VSP ja sai ensimmäisen sertinsä. Ylpeä isä lähettää hurjasti ONNEAJ!!!

Tänään muut esteet pitivät minut osallistumasta Järvenpään näyttelyyn, mutta laitanpa silti muutaman kuvan meidän  Fionasta
Poseeraamista laiturilla

Halinallena olkapäällä

perjantai 25. toukokuuta 2012

Pääskysestä ei päivääkään

Pääskysestä ei päivääkään… kai se on sitten uskottava, että kesä vihdoin voittaa. Meillä nimittäin pääskyset ovat tehneet pesän meidän lampolaan. Saavat lintuset rauhassa kasvattaa lapsosensa, koska lampaat ovat nyt kaikki ulkona, pässit mukaan lukien.
 Merivesi on nyt +15 C. Hrrr, kylmää sanoisin, mutta Viirusta on kehkeytymässä selvästi uintimaisteri. Se käy joka päivä pulahtamssa veteen, jos vaan mahdollista. Aamuisin, kun käyn tarkastamassa, että lampailla on raikasta vettä Viirun kanssa, niin heti kun selkäni käännän, niin siellähän se neiti jo polskii aalloissa, ja illalla sama juttu. Puudelit pysyvät rannalla, eivätkä edes kastele tassujaan. Kummallakohan rodulla olisi paremmat edellytykset uimiseen? Kyllä se taitaa olla puudeli, joka alkujaan oli noutava lintukoira ja siis vedestä noutavaJ, eikä border collie, joka on paimenkoira. No geeniperimä ei meidän Viirua ainakaan pysäytä, kun  kyseessä on uiminen. Hyvin on muuten punkkipanta ( jonka ostin Mustista ja Mirristä) kestänyt vedessä pulikoinnin. Pannan laiton jälkeen, yhtään punkkia en ole Viirusta ottanut pois.
 Seiska f  terä on edelleen ollut kovassa käytössä pitkin viikkoa. Sillä saa toteutettua hyvin asiakkaiden toiveen kesätukasta, ”pese ja pidä” malli. Se ei kuitenkaan aja aivan ”nahkaksi” asti, kylläkin todella lyhyeksi.  Se myös pureutuu yllättävänki hyvin melko takkuiseen karvaan. Tämän vuoden hittiterä, jos niin voisi sanoa.
Ahdin antimia

Suoraan savustettuna pöytään

maanantai 21. toukokuuta 2012

7F


Kyllä nyt on saanut  7F terä laulaa tänään. Se tuntuu olevan hyvä yleisterä, joka pureutuu hyvin,  vähän takkuisempaankin turkkiin. Monet tuntuvat haluavan koiransa todella lyhyeen malliin tällä hetkellä. ”Pese ja pidä” –malli istuu monen koiranomistajan makuun sitkeästi. No kyllähän koirasta saa silla tavalla hyvin  helppohoitoisen.  Ja näin kesän korvilla, punkitkin on niin paljon helpompi havaita lyhyestä turkista. Tässä kohtaa täytyy taas ihmetellä omia koiria. Pesin meidän puudelit  Pet Silkin Rosmariini minttu-shampoolla ja käytin samaa hoitoainetta ja sen jälkeen ei punkkeja ole niissä näkynyt.  Uskomatonta. En taida uskaltaa vaihtaa shampoo/hoitoaine yhdistelmää koko kesänäJ.

Nyt on Viirukin nukkunut yönsä hyvin, kun meidän lampaat pääsivät vihdoin ulos viime viikonloppuna. Hyvin on opit menneet Viirulle perille, kun se antaa lampaiden laiduntaa kaikessa rauhassa. Niinhän se kuuluisikin olla. Paimenkoira ei missään tapauksessa saa viihdyttää itseään paimentamalla lampaita omatoimisesti. On ilo katsoa, kun meidän lampaat pystyvät olemaan rentoina, vaikka Viiru käykin minun kanssani  laskemassa lampaat  joka päivä. Ihan vain, että kaikki on varmasti koollaJ. Paimentaminen ei saa olla stressaavaa lampaille, eikä koiralle ( nyt ei lasketa paimenen tunteitaJ ).


Fiona odottaa kavereitaan

perjantai 18. toukokuuta 2012


Eilen oli Perniön Seudun Eläinyhdistys ry:n perinteinen helatorstain hyväntekeväisyys match show Salossa Mustissa ja Mirrissä . Itse olin paikalla koiratrimmaajan roolissa juttelemassa eri ihmisten kanssa koiran turkinhoidon tärkeydestä. Sää vain ei suosinut tilaisuutta. Sateen uhka, ja todella kolea keli vaati veronsa osallistujien suhteen. Kiva oli kuitenkin nähdä kaikenlaisia koiria ja koiranomistajia hyväntuulisinä säästä riippumatta.
Russeli tyttö odottaa vuoroaan

Vauvahauva

Yleiskuvaa match shows, keskellä kuvaa voimanainen, yksi match shown kantavistavoimista

sunnuntai 13. toukokuuta 2012

Taistelu punkkeja vastaan


Tänä vuonna on aivan ennätysmäärä punkkeja täällä meillä päin. Helpotusta punkkiongelmaan vastaan, olen kokeillut kaikenlaista. Viiru sai kaulaansa yrttipannan Mustista@Mirristä, ja  kaikki meidän koirat ovat saaneet valkosipuli-kikhernevalmistetta, koska olen kuullut,  että valkosipuli tehoaisi punkkeihin hyvin. Viimeinen tehokeinoni punkkeja vastaan on ollut Pet Silkin Rosmariini-Minttushamppoo. Tuntuu, että kun olen pessyt meidän puudelit tällä shamppoo/hoitoaine yhdistelmällä, niin punkit ovat pysyneet poissa meidän puudeleista. Viiru, kun saa pesuja huomattavasti harvemmin, kuin meidän puudelit,  päädyin punkkipantaan, joka sekin kovin tehokas keino punkkeja vastaan. Viiru hoitaa  nimittäin ”pesut” itse, senimittäin käy , jos vaan mahdollista, uimassa joka päivä meressäJ. Yrttipanta kestää uimista kuulemma hyvin. No se jää nähtäväksi, mutta tällä hetkellä olen tyytyväinen meidän taistelua punkkeja vastaan, jääkiekkotermein: me vastaan punkit, 6-0.
Fiona laiturilla

Fiona odottamassa leikkiseuraa

torstai 10. toukokuuta 2012

mietteitä paimennuskurssilta


Tällä viikolla olen ollut vielä sairaslomalla,  enkä ole saanut  vielä rasittaa itseäni, niin on ollut paljon aikaa miettiä Simon Mossen viisaita sanoja.  Tuntuu, että päällimmäinen opetus kurssilta oli, että ole 100% läsnä. Se sopii hyvin kaikkeen koiran kanssa harrastamiseen. Tai ehkäpä,  jopa kaikkeen elämässä. Keskity siis täysillä yhteen asiaan kerralla ja huomaat varmasti eron. Sitä vaan tuntuu välillä harhautuvansa moniin aatoksiin samalla, kun pitäisi keskittyä vain yhteen asiaan. Trimmaampa tässä koiraa, mitäköhän pitäisi tänään tehdä ruoaksi, onkohan pyykit jo kuivat… listaa voisi jatkaa loputtomiin.    

 Toinen tärkeä asia, joka myös tulee mieleen on, että tarkoita sitä mitä sanot.  Jos pyydät koiraasi esim. maahan, tarkoita sitä myös ja huolehdi, että asia myös tapahtuu. Ei huomenna tai ylihuomenna, vaan heti. Mutta tässäkin asiassa voisi ajatella ensimmäistä oppia, eli ole 100% läsnä.

 Sitten on myös kehonkieli, joka oli tärkeässä asemassa paimennuskurssilla. Koirat lukevat meitä todella hyvin vain meidän eleistä. Sitä vaan pitää muistaa käyttää, niin että siitä on hyötyä. Esimerkiksi, vaikkapa koiraa lähestyttäessä, sillä on merkitystä onko sinulla kämmenpuoli  ylös- vai alaspäin, jos ojennat kättäsi koiralle. Alaspäin käännetty kämmenpuoli on kutsuvampi koiralle, kun taas ylöspäin käännetty kämmen on pysäyttävämpi ele koiralle. Myös minkälaisessa ryhdissä  sinä seisot, on iso merkitys, kun haluat viestittää koirallesi asioita.  Ryhdikkäänä olet vakuuttavampi.

 Pää on nyt niin täynnä ajatuksia, että ei malttaisi millään odottaa, että pääsisin kokeilemaan uusia oppeja käytännössä.  Viirukin tuossa katselee minua, kuin kysyen, että koskas mentäisiin harjoittelemaanJ. Ehkäpä jo ensi viikolla, tai ainakin toivotaan niin.


Viirun keväinen uimaretki


No mihin ne muut jäivät?

Ha haa, mukaan vaan

sunnuntai 6. toukokuuta 2012

Simon Mossen paimennusklinikka


Vaikka olen itse aivan toipilaana vielä, niin silti sain osallistua, tai paremminkin Viiru sai osallistua Simon Mossen paimennusklinikalle, joka pidettiin Annika Paarvion lammastilalla. Simon Mosse on Irlantilainen moninkertainen paimennuksen mestari ja haluttu paimenklinikoiden vetäjä. Hän kiertää ympäri maailmaa pitämässä kursseja lammaspaimennuksesta.  Minulla meinasi suru tulla puseroon, kun tajusin, että olisin itse vielä liian huonossa kunnossa osallistuakseni kurssille, ja soitinkin Annikalle asiasta. Hänpä ehdotti, että voisi joko itse ottaa Viirun paimentamaan,  tai ehkä joku muu kurssilainen kerkiäisi jos hän ei ennätä. Mutta kun saavuin paikalle, niin aivan uskomatonta,  Simon oli itse lupautunut ottamaan Viirun ja samalla siis kouluttamaan sitä paimennuksen saloihin. Olin enemmän kuin iloinen. Sain itse seurata mielenkiintoista kurssia pellon laidalta ja bonuksena sain nähdä Viirun ammattilaisen otteissa tosi toimissa. Huikeaa!!! Simon Mossella on 40 v. kokemus koirista ja lampaista ja kyllä se näkyykin. Sen kaiken tiedon, kun saisi tallennettua ja vietyä omaan päähän. Kovasti ainakin yritinJ.  Saman rentouden ja varmuuden, kun saisi omaan touhuiluun koirien kanssa. Siinä on hyvä päämäärä,  jonka yritän pitää aina mielessä.
Simon Mosse ja Viiru ensimmäisenä päivänä
Annika Paarvio ja Viirun isä

Viiru ja Simon Mosse toisena päivänä


Viirun veli ja kaveri silmä tarkkana, kun oli Viirun vuoro menna

Oooi, ei tätä kestä enempää katsoa

keskiviikko 2. toukokuuta 2012

Lentäen Flexillä





Uskokaa tai älkää, mutta flexistä löytyy myös pysäytysnappi! Flexiä voi mainiosti pitää myös lyhyellä. Ymmärrän hyvin, että flexistä on tullut hyvin suosittu koirantalutusremmi, mutta usein näyttää unohtuvan, että ihminen on siinä päässä flexiä, jossa päätetään miten koiraa ulkoilutetaan. Vaikka flexi mahdollistaakin pitkän säteen koiralle, ei ole aina tarpeellista päästää viittä metriä narua sille, varsinkaan kaupunkiolosuhteissa. Itse asiassa, se on melko vaaralllista. Tässäkin asiassa peräänkuulutan maalaisjärkeä. Surullisin tositarina on, kun asiakas lähti trimmaamosta ja tapasi tuttavansa kadun kulmassa ja jäi juttelemään unohtaen, että hänen koiransa oli mukana flexissä. Tässä omistajan huomaamatta koira juoksi ajotielle ja auto ajoi sen kuoliaaksi! Onneksi tämä on surullinen ääritapaus, mutta kannattaa todellakin pitää huolta siitä, missä se koira oikein kulkee. Itselleni on sattunut useita kertoja sellaista, että minulla on kaupungissa mukana tavallisissa remmeissä kolmesta viiteen koiraan ja vastaan tulee yksi ihminen ja flexissä oleva koira.   Pyynnöstäni huolimatta koira silti päästetään tapaamaan minun koiriani koko viiden metrin flexin voimalla, jolloin voitte vain kuvitella millainen takku siitä syntyy, jos en saa vieraasta koirasta otetta kaulapannasta, ennen kuin se pääsee koirieni sekaan.  Niin hieno insinöörien taidonnäyte,  kun tämä flexi onkin, niin jostain syystä meidän tavallisten ihmisten on kuitenkin niin vaikea löytää sitä pysäytysnappia siitä flexin päältä. Pitäisiköhän sen napin paikkaa vaihtaa johonkin muuhun paikkaan ? J  Minä vain kysyn…

Peräänkuulutan myös tavallisten remmien käyttöä, koska yhdessä kädessä pysyy useampikin remmi, siinä missä tarvitaan aina käsi per flexi. Se kolina ja paukkeen määrä, kun asiakkaat poistuvat trimmaamosta koirien ja flexien kanssa on huima. Usein myös mukaan kuuluu performanssi: asiakkaat näyttävät  poistuessaan siltä, että ovat juuri lähtemässä veneen perässä vesisuksilla – kädet pystyssä, jalat tanassa, käsilaukku niskassa vähän kuin pelastusliivinä, kunnes raju sykäys vie heidät ovesta ulos. Eikä siinä pysty edes mitenkään auttamaan…(huokaus).  Joten ystävät hyvät, käyttäkää kaupunkioloissa niitä tavallisia remmejä. Niitä löytyy useita eri malleja ja joka kukkarolle sopivia. Flexit sitten otetaan niille pitkille, rauhallisille lenkeille.