Harjoittelua



Kärhö kukkii meillä ensimmäistä kertaa. Pieniä iloja:)

Voikun päivässä olisi muutama lisätunti, tai ainakin edes kesällä. Kiirettä piisaa, mutta onneksi on paljon mukavaa tekemistä. Tiistaina pääsin treenaamaan paimennusta Annika Paarvion luokse. Laji aukenee minulle pieninä palasina. Joka kerta on niin paljon uutta opittavaa, että sen sisäistämiseen menee oma aikansa. Varsinkin, kun paimennuksessa on niin monta "liikkuvaa tekijää",  jotka vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi. Tällä kertaa meidän treeneissä oli hyviä hetkiä, ja huonoja hetkiä, mukaan mahtui vielä hyvin huonoja hetkiä. Mutta sellaista se kai on, siis oppiminen. Sitä pitää vaan harjoitella ja harjoitella. Ja samalla pitää se päämäärä mielessä mihin on matkalla. muuten sitä masentuisi liikaa niista epäonnen hetkistä, mitä matkan varrelle on meille varattuna. Sekaan vaan, vaikka ei mahtuisikaan on mieheni motto. Ehkä minun täytyy ottaa hänesta mallia:).

Sataa ja sataa

Miten onkaan mahdollista, että kun pesen oman koiran, niin aina sataa. Niin myös tänään. No positiivinen ajattelu kunniaan, eikös se kesä kuivaa minkä kastelee. Meidän Fiona oli tänään pyykkivuorossa. Sillä on meneillään melkoinen takkuvaihe, ja tämä ainainen sadekeli ei helpota tilannetta yhtään. Täytyy siis panostaa hyviin shampoisiin ja hoitoaineisiin. Ja tässäkin tapauksessa, ei kannata ihmettä odotella, vaan säännöllinen turkin hoitaminen yhdistettynä laatu tuotteisiin tuottaa tulosta. Aloitin Fionan pesun ReQualin Energizing ( http://www.takuton.fi/)  tuotteella. Annoin vaikuttaa 10 min.ja pesin sen pois.  Sen jälkeen pesin sen, kuinkas muutenkaan kuin Pet Silkin Rosmariini Minttu shampoolla ja hoitoaineella. En taida uskaltaa vaihtaa shampoo merkkiä koko kesänä, niin hyvin on punkit pysyneet poissa. Pidän myös kovasti siitä miten shampoo pesee puhtaaksi, mutta ei kuivata karvaa, sekä hoitoaine hoitaa, muttei latista turkkia. Tuote minun makuuni.

Juhannus

Kiireinen viikonloppu takana. Juhannus tuli ”hoidettua” siinä sivussa, kun pääurakka, eli heinänteko  vei pääosan. Nyt.meillä köllii neljä uupunutta, mutta onnellista koiraa, jotka osallistuivat koko sydämellään urakkaan. En taida vielä kertoa niille, että tiedossa on lisää heinäpaalien kantoa. Nyt vaan odotellaan sopivia kelejä heinäntekoon.

Koirulit auttavat pellolla

Huh huh, ja paaleja riittää

Tällä hetkellä tuntuu, että olen saanut selätettyä punkkiongelman. Pet Silkin Rosmariini Minttu shampoo ja hoitoaine( http://www.takuton.fi/)  vaikuttaa tehoavan puudeleilla ja Viiru taas on saanut apua yrttipannasta, jonka olen Mustista ja Mirristä ostanut. Se on uinut sen kanssa, voi sanoa päivittäin, eikä siitä ole teho kaikonnut. Sitten olen myös antanut niille valkosipulia ruoan sekaan. Tiedän, että tämä jakaa mielipiteitä saisiko koirille edes antaa sitä. Mutta näin minä olen toiminut jo monta vuotta, ja hyvin ovat näyttäneet sitä sietävän.

Iloista juhannusta

Pitihän sitä vähän pöytää koristella Juhannuksen kunniaksi

Saiskos sitä uimaan mennä?

Eestin muotovalio

Julius sai kun saikin uuden tittelin meidän Tallinnan reissulta, siitä tuli Eestin muotovalio. Olen niin iloinen! Ilman Jaana Jäppisen apua ja tarkkaavaisuutta Eestin koiranäyttelysääntöjen suhteen, niin tämä ei olisi ollut mahdollista. Jaanan koira Bazaar´s Catch a Flying Dream, Aslan oli molempina päivinä PU1, eli voitti Juliuksen. Aslan oli VSP lauantaina ja sunnuntaina se oli ROP. Huikean hienosti tehty nuorelta koiralta. Eestin säännöissä kuitenkin on niin, että nuori koira voi ottaa vastaan vain kaksi sertiä  alle 24 kk vanhana. Aslan oli ollut Tallinnassa helmikuussa, ja jo silloin se oli saanut sertin ja cacibin. Nyt, kun se sai lauantaina sertin myös, niin sen sertit olivat  jo koossa, se ei voinut ottaa vastaan enempää. Sitten koitti sunnuntai päivä,  ja uusi kehä. Aslan voitti Juliuksen ja kehäsihteeri antoi sertin Jaanalle. Siinä vaiheessa luulin, että asia meni ihan oikein. Vasta kotiin tultua, Jaana otti minuun yhteyttä ja kertoi, että sertin jako ei tainnut mennä ihan oikein. Siis voiko enää ystävällisemmin ihminen toimia. Häntä oli jäänyt asia vaivaamaan, ja pyysi minua ottamaan yhteyttä Eestin kennelliittoon. Sieltä asia varmistuikin, että totta, Jaana oli ollut ihan oikeassa. Serti kuuluikin Juliukselle, ja näin siitä tuli Eestin muotovalio. Eestin kennelliittossa ihmeteltiinkin, kuinka mukava henki meillä Suomessa on villakoiraharrastajien parissa. ISO KIITOS  Jaanalle, ilman sinua tämä ei olisi ikinä onnistunut!J

kesäisiä kuvia

Puutalkoo jengi

kovan työn jälkeen juomatauko

Viiru laskee kaloja

Kaverukset laiturilla

Kaislikossa suhisee

Uimamaisteri

Pakko oli kuvata tämä esine tänne blogiin, kun sain näin hauskan tuliaisen ja vielä ihan Bakusta asti.Todellinen "hyvänmielen" saippuapullo, eikö vain:).

 Koiranäyttely kivaa kerrottavaa viikonlopulta. Kaapo ( Damocan Lucky Dreamer, Juliuksen poika), oli Salossa näyttelyssä, ja oli siellä VSP ja sai jo toisen sertinsä. Ylpeä isä onnittelee:)!
Toinenkin näyttelyuutinen, joka on minun sydäntäni lähellä on Juliuksen täyssiskon Rosie  (Dreamworld Starring Moravia)  ja täysveljen Emil Jr.(Dream Catcher Starring Moravia) hieno menestyminen Croatiassa. Sisarukset Rop ja Vsp toisena päivänä, toisena päivänä Emil Jr. Rop. Tuliaisena vielä Ryp3 sijoitus. Hurjasti onnea:)!

kehään meno

Kehään menoa kannattaa harjoitella, siinä missä kehässä oloakin. Sitä vaan yleensä näyttelyharjoituksissa keskitytään, kuinka käyttäydytään kehässä ja jotenkin se unohtuu, että arviointi alkaa heti kun astut kehään. Ensivaikutelma on hyvin tärkeää tässäkin asiassa. Turha sitä kehään on mennä, jos asenteena on, että ei tässä mitään voi voittaa ja toivottavasti ei vaan häiritä täällä ketään. Häntä pystyyn,  ja ryhti hyväksi, ennen kehään astumista! Jos sinä et itse usko koiraasi, kukas sitten? Epävarmuus tarttuu helposti myös koiraan ja se alkaa rauhoitella sinua, kun huomaa että tässä on nyt jotain todella pelottavaa tiedossa. Taas lainaan Cesar Millania, kysy itseltäsi miltä tuntuu? Jos kätesi on puristettuna rystyset valkoisena nyrkkiin ja olkapääsi hipovat taivaita, on aika pysähtyä ja rauhoittaa itsesi. Sillä siinä vaiheessa olet jo pahasti metsässä, ja sinun pitäisi tietää miten sieltä päästä pois.  Voit jo ennen näyttelyä miettiä mikä saa sinut rentoutumaan.  Itselleni toimii hyvin, kun tiedän että minulla on tarpeeksi aikaa ja että minulla on koira moitteettomassa kunnossa jo näyttelypaikalle tultaessa.  Sitten ennen kehään menoa onkin jäljellä vain viimeistely. Eli ei tarvitse hermoilla saako sitä trimmiä valmiiksi, tai että miltä se koira ehkä mahtaakaan näyttää. Kehään meno pitäisi olla uurastuksen loppuhuipennus! Sillä hetkellä kaiken pitää olla kunnossa, ja on ilo mennä kehään. Siten voi keskittyä olennaiseen ja olla läsnä heti ensi sekunteista alkaen. Keskittyä koiraan ja miten sen saa esitettyä tuomarille parhaalla mahdollisella tavalla.

Keskittymistä koiraan

Keskittymistä koiraan ja tuomariin

Sää ei todellakaan suosinut meitä tällä kertaa Tallinnassa. Perjantai oli meidän lähtöpäivä, ja jo silloin sateenuhka oli melkoinen. Pesin Juliuksen jo aamulla, kuinkas muutenkaan kuin Pet Silkin Rosmariini Minttu shampoolla( www.takuton.fi). Se tuntuu sopivan tällä hetkellä loistavasti Juliuksen turkin laatuun. Vaikka olin menossa näyttelyyn, käytin silti hoitoainetta. Kuitenkin hitusen laimeampana kuin yleensä, enkä antanut sen vaikuttaa yhtä kauan, kuin normaalisti. Joskus, jos on käyttänyt liian vahvaa hoitoainetta, niin se latistaa turkkia. Sitähän ei kukaan halua,  ennen näyttelyä ainakaan. Mukaan matkalle  varasin saman shampoon ja hoitoaineen, ihan vain varuiksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joutuisi uudelleen pesemään koiran ennen kehää. Mukaan myös lähti kurahaalari ja kurasäärystimet, jotka ovat  Mustista ja Mirristä hankittu. Ilman niitä olisin ollut pulassa, koska lauantai aamuna satoi melkoisesti ennen kehää. Nyt niiden ansioista säästyin föönaamisen vaivalta ja Julius pääsi aamulla ulos tarpeilleen kaikessa rauhassa. Perjantai illan vietin Juliusta trimmailessa hyvässä seurassa. Pakko kyllä myöntää, että puutarhasaksilla olisi ollut käyttöä ennen normaali saksia, kun Juliuksen turkki oli päässyt sen verran pitkäksi. Vähitellen se mallikin alkoi löytymään, onneksi.  

Ennen kehään menoa, ajattelin Cesar Millanin oppeja, tai oppia tarkemmin ottaen, OLE LÄSNÄ TÄSSÄ HETKESSÄ!  En ajatellut menneitä kehiä, tai kehän laidalla olevia ihmisiä, En myöskään murehtinut säätä tai mitään epäoleellista.  Olin vain siinä tilanteessa läsnä,  Juliuksen kanssa. Jännitys katosi, tai se ei koskaan ehtinyt edes tulemaan, keskityin vain olennaiseen, koiraan. Julius pysyi rentona, minä itse pysyin rentona ja meillä oli sangen mukavaa kehässä.  Ja niinhän sen kuuluisi ollakin, eikö vain.

Juliús kotona

Isä ja tytär leikkimässä

Tallinna

Mukava reissu takana, ja kohteena tällä kertaa oli Tallinna. Mukaan meidän omista koirista pääsi Julius, Dream About Starring Moravia).  Tallinnassa oli Viron villakoirien erikoisnäyttely lauantaina ja sunnuntaina oli kansainvälinen näyttely.  Molempina päivinä Julius oli PU2, eli suomeksi sanottuna tuli uroksissa toiseksi. Ensimmäisenä uroksista oli molempina päivinä hienosti Aslan( bazaars´ Catch a Flying Dream ). Siinä vasta kaunis koira ja muutenkin tunnen hitusen ylpeyttä sen puolesta, onhan se Juliuksen veljen poika. Toinenkin ylpeyden aihe oli Juliuksen oma poika Kaapo ( Damocan Lucky Dreamer), joka oli molempina päivinä PU3 ja saavutti Eestin Juniori voittaja -12 tittelin. Hienosti meni pojatJ! Tässä kohtaa täytyy tietenkin vielä mainita Juliuksen kaunistakin kauniinpi  sisko  Thelma ( Canmoy´s Ms Obama), joka oli molempina päivinä PN1! Ihan huippua!!!

Julius PU2

Kaapo sunnuntaina

Kaapo

Kaapo isossa kehässä