Oli todellakin korvaamaton apu kurahaalarista ja kurasäärystimistä, joita löytyy Mustista ja Mirristä. Ennen erkkaria meillä satoi ensin kaatamalla vettä, ja sitten vielä bonuksena räntää päälle. Yleensä tuloksena tällaisella säällä on kihara koira, vaikka mitä yrittäisi. Olenkin yleensä joutunut tällaisen kelin jälkeen föönaamaan koiran uudestaan ennen näyttelyyn lähtöä, mutta tällä kertaa kurasuojat toimivat niin hyvin, ettei föönaukselle ollut tarvetta. Aika kiva, sai siis nukkua hitusen pidempään. Pakko vielä ihmetellä tässä ääneen, kuinka hyvin säärystimet pysyvät paikoillaan, kumminkaan häiritsemättä koiraa. Vetäisin nimittäin meidän Juliukselle ne ensimmäistä kertaa jalkaan, aikaisemmin olen käyttänyt niitä vain Millalla, niin poika ei ollut millänsänkään uusista vetimistään. Niitten siis täytyy olla melkoisen mukavat päällä.
Olen trimmannut koiria työkseni vuodesta 1996 ja matkani varrella olen saanut nähdä kaikenlaista. Tein tämän blogin, koska hyvin usein koiran omistaminen olisi huomattavasti hauskempaa kun omistajat puhuisivat "koiraa" paremmin.
"Kaivopuiston kaunis Casanova"
perjantai 30. maaliskuuta 2012
keskiviikko 28. maaliskuuta 2012
Kiireistä
Kiireistä, täällä Tammisaaren metsissä. Alku viikko meni muiden koiria trimmaillessa ja meidän lampaat pitivät ystävällisesti jalkojaan ristissä, eikä kukaan synnyttänyt maanantaina tai tiistaina. Keskiviikko olikin sitten toinen juttu. Eli oman koiran pesu ja laitto siirtyi perjantaille. Ei auttanut mikään, vaikka olin jo lemppari shampoon ja hoitsikan Fionan turkkia ajatellen laittanut valmiiksi. Fiona olisi saanut Pet Silkin oliiviöljyshampoo ja saman sarjan hoitoaine käsittelyn, heti kun olisin laittanut lampaille vain aamuruoan. No lampolaan päästyäni, huomasi että neljä mammaa oli päättänyt synnyttää samaan aikaan. Kyllä se taas pisti minuun ja Viiruun vauhtia. Nyt meillä tuhisee 10 uutta bäätä äitiensä hellässä huomassa.
Niin, ettei totuus unohtuisi, niin laitampa muutaman kuvan erkkarin jälkeisistä tunnelmistä täällä meillä kotona. Niin vaihtui jakku haalariinJ.
Suoraan erkkarista lampolaan |
Sunnuntain uusista tulokkaista |
minä ja Takku |
tiistai 27. maaliskuuta 2012
Kuvia erkkarista
Iso kiitos Tammisen Päiville, kun sain häneltä nämä kuvat Juliuksesta. Kuvat on otettu erkkarissa kehien jälkeen.
maanantai 26. maaliskuuta 2012
Erikoisnäyttely
Jännittävä sunnuntai takana päin, mutta samalla myös todella kiva päivä. Villakoirien erikoisnäyttely pidettiin tänä vuonna Lohjalla Showlink Areenalla. Oli melkoinen hulina, kun kaikki villakoirien kokoluokat ja värit kokoontuivat saman katon alle. Minulla oli tällä kertaa mukana vain meidän Julius. Lampola, kun pitää minut niin kiireisenä aina tähän aikaan vuodesta, niin en uskaltanut enempää omia koiria ilmoittaa tähän kyseiseen näyttelyyn. Näyttelykunnostamiseen, kun saa niin helposti vierähtämään useita tunteja. Näyttelyyn kunnostaminen alkaa minulla jo muutamia päiviä aikaisemmin konetöillä. Ajan siis kuonon, tassut ja hännänjuuren ajoissa, että koneen jälki ehtii vähän tasaantua ennen näyttelyä. Tällä kertaa käytin Osterin terää nro 30 naamaan ja tassuihin, hännänjuuren ajoin Osterin terä nro 15. Juliuksella olen suosinut näitä teriä, mutta kannattaa kokeilla mikä näyttää omalla koiralla parhaimmalta. Näyttelyä edeltävän päivänä olen sitten pessyt koiran ja trimmannut sen näyttelyyn. Pyrin leikkaamaan koiran jo melko valmiiksi, ettei tarvitse siellä näyttelypaikalla hermostuksissa alkaa koiraa trimmaamaan. Paikan päällä on kivempi ja varmempi olo itsellä, kun koira on jo valmis, korkeintaan pientä laittoa vailla. Sitä jää aikaa vaikka rupatteluun mukavien ihmisten kanssa ja samalla pystyy seuraamaan näyttelyä, kun ei tarvitse koiraa kunnostaa alusta loppuun. Tällä kertaa meillä oli vähän vaatimattomampi tulos, kuin joskus aikaisemmin, mutta se ei mitenkään latistanut tunnelmaa. Julius sai kuitekin erinomaisen arvostelun, ja mikä parasta se seisoi pöydällä aivan moitteettomasti, mikä meillä on ollut kompastus kivenä. Harjoittelu on siis tuottanut tulostaJ. Onneksi Juliuksen sukulaiset pitivät lippua korkealla pärjäten upeasti näyttelyssä. Onnea menestyneille!!!
Julius kotona näyttelyn jälkeen |
perjantai 23. maaliskuuta 2012
Koirat ja namit
Ostin juuri uuden namipussin Mustista ja Mirristä, koska on niin mukava palkita koiraa, kun se onnistuu. Kuvassa oleva namipussi on todella hyvä. Se on tehty sellaisesta kankaasta, josta rasva ei mene läpi. Se onkin todella hyvä juttu, koska pidän mielelläni nameja mukana. Pussi toimii myös erinomaisesti näyttelyissä, koska silloin paremmat vaatteet eivät tahriinnu. Tästä päästäänkin minun lempiaiheeseni, eli milloin ja miten palkkaat koiraasi. Tästä tuntuu olevan niin monta käsitystä ja tuntuu siltä, että ollaan jo melkein tieteellisellä tasolla, kun seuraa eri metodeja suosivia koirankouluttajia. Lisätäänpä soppaan mausteita, joten tässä oma käsitykseni aiheesta.
Minulla on vain käytännön kokemusta koirien kanssa toimimisesta, joten se sellaisena otettakoon. Muutama esimerkki namien käytöstä, jota en ymmärrä ollenkaan. Kun koirat tappelevat keskenään, niin heitetään nameja pitkin lattiaa niin, että koirat kiinnittäisivät huomionsa nameihin, eikä toisiinsa ja lopettaisivat tappelun. Kun koirien adrenaliinitaso on jo niin korkealla, että ovat toistensa kimpussa, ne tuskin huomaavat vaikka lattialle heitettäisiin jotain äärimmäisen herkullista. Jos huomaisivat, niin siitähän se soppa syntyy, kun sitten pitää tapella kenen herkut on kenen. En myöskään ymmärrä ollenkaan, kun koira on remmissä ja haukkuu vaahto suussa ja silmät pullollaan, niin omistaja tunkee koiran suuhun nameja. Miksi ihmeessä vahvistetaan koiran huonoa käytöstä. Ennen, kuin edes päästät tällaisen tilanteen tapahtumaan, opettele itse ennakoimaan ja lukemaan koiraasi. Sen huomaa kyllä, kun hieman tarkkailee. Tällä en tarkoita sitä, että hiipisit vain yön pimeinä tunteina koirasi kanssa ulkona, ettei se hermostu muista ja syydät sille nameja kehuen, että hyvin menee rekkusein!
Tässä pieni juttu koirasta, joka syntyi Helsingin kaupunkiin ja on asunut koko elämänsä siellä. Sillä oli todella haasteellinen ongelma. Se ei osannut ylittää suojatietä ilman milloin mitäkin temppuilua. Omistaja oli vaikeuksissa ja oli saanut ohjeeksi: ”oletko kokeillut sitä, että viskaat namit suojatien yli?” Omistaja kokeili useita kertoja tätä ohjetta, sillä seurauksella, että vauhti vain kiihtyi koiralla. Aina, kun se näki suojatien, se alkoi repiä ja riuhtoa entistäkin enemmän. Koira oppi, että nyt se omistaja vasta ilahtuukin siitä, kun minä tyttö tässä riehun ja palkkaa minut vielä nameilla ja hauskalla leikillä, namit heitetään tien toiselle puolelle – JIIHHUUU! Helsingissä, kun noita suojateitä riittää, niin voimme vain kuvitella, miten hauskaa oli koiralla ja miten hauskaa oli omistajalla. Minun ratkaisuni tähän olisi se, että rauhoitetaan tilanne ennen kuin lähestymme suojatietä ja palkitsemme koiraa, kun se pysyy rauhallisena. Kannatan ehdottomasti koiran koulutuksessa positiivisuutta ja ”ilolla eteenpäin”-meininkiä, mutta maalaisjärki pitäisi ottaa mukaan kaikkeen toimintaan. Tarkoitushan on onnellinen lopputulos, sekä omistajalle, että koiralle.
keskiviikko 21. maaliskuuta 2012
uudet kengät
Huh, ei mennyt edes tiukoille. Ehdin saamaan uudet kengät ensi sunnuntaina järjestettäviin villakoirien erikoisnäyttelyyn. Tilasin ne osoitteesta www.maahiset.fi. Toimitus oli todella todella nopeaa. Maanantaina tilasin kengät ja tänään jo sain ne. Kriteerinä kengille oli, että niiden pitää pysyä jaloissa kovassakin menossa, sekä niillä pitää jaksaa seistä koko päivän. Eikä tietenkään haittaisi yhtään, jos kengät olisivat nätin näköiset. No tällaiset kengät löytyivät maahisten verkkokaupasta ja olihan ne tietenkin tilattava heti. Myös työkenkinä käytän maahisia. Ne ovat mukavat jalassa ja kovin kestävää tekoa. Raskaana ollessani en muita kenkiä edes laittanut jalkaani. Ne ovat helpot ja nopeat pukea jalkaan, silti ne ovat tukevat. Miten sitä oikein jaksaisi odottaa sunnuntaille asti, että saisi uudet kengät käyttöön.
sunnuntai 18. maaliskuuta 2012
Viiru sisätöissä
Tätä ei voida lukea siistiksi sisätyöksi, mutta sisätyöksi kuitenkin. Ensimmäiset karitsat ovatkin jo kasvaneet niin paljon, että alkavat jo karkailla isojen tyttöjen sekaan aitojen yli. Takaisinhan ne täytyy aina laitella. Viiru rakastaa omaa työtään. Se malttaa tuskin odottaa, että laitan sen karsinaan pitämään tyttöjä loitolla, että saan jaettua niille niiden kaurat. Vaikka se näyttää siltä, että se vain makoilee, niin se on kyllä kaikkea muuta. Se tarkkailee koko ajan, ettei kukaan vain tule syömään, ennen kuin annetaan lupa.
Viiru hommissa |
Tule jo, hommia riittää |
Minni, uusin tulokas |
Uusimmat karitsat ovatkin vielä pieniä, tässä Minni, joka syntyi tällä viikolla kahden sisaruksensa kanssa – toinen musta ja toinen valkoinen.
Pässeillä on oma karsinansa ja niidenkin hännät väpättävät tuhatta ja sataa, kun niitä hieman rapsuttaa leuan alta. Kuvassa Marlon Brando, eli kotoisasti Maukka Perusjätkä.
Marlon Brando |
Kun työt on tehty, Viiru lähteekin usein metsälenkille, puudelit perässään.
etsi kuvasta koira |
Kukkulan kuningatar |
Ensi viikolla onkin villakoirien erikoisnäyttely – hurraa. Työhaalarit jäävätkin naulaan ja jakkupuvut kaivetaan esiin. Kivaa, kun voi tehdä näitä erilaisia asioita tilanteen mukaan. Se on sitä elämänlaatua!
lauantai 17. maaliskuuta 2012
Karitsoita, karitstoita, karitsoita
Kotioloissa on hyvin rauhallista näin koirarintamalla. Ravaan jatkuvasti tuolla lampolan puolella tällä hetkellä ja kaikki koirat seuraavat aina perässä. Viirukin, joka pääasiassa nukkuu kotona, juoksee kuin myrskytuuli lampolan ja kodin väliä useita kertoja päivässä. Lampolassa sillä on aina hommia, kun nostan sen karsinoihin kun laitan ruoat mammoille. Se on oppinut ihan oikeille lammaskoiran tavoille (jota todellakin epäilin, kun se oli niin täydellinen puudeli). Kyllä se vain taitaa olla niin, että moni ongelmakoira lakkaisi olemasta ongelma kun sillä olisi riittävästi liikuntaa ja tekemistä. Karitsoita on nyt syntynyt toistakymmentä ja tuplasti on vielä tulossa, joten vapaa-ajan ongelmia ei ole tiedossa vähään aikaan.
Vaikka villakoirat eivät tällä hetkellä saakaan täyttä huomiota, ne kyllä harjataan säännöllisesti, koska näyttelyvillakoiran turkkia täytyy hoitaa samalla tavalla koko ajan, jos näyttelyihin mielii mennä. Ote ei saa herpaantua viikoksikaan, koska sen jälkeen homma tehdään itkien: koira itkee ja minä itken… Olen tässä vanhemmiten viisastunut ottamaan sen harjan käteen samalla, kun vaikka katson telkkaria. Ja salainen aseeni nykyisin on Pet Silkin liquid silk serum.
Tässä kuvia lampolan arjesta. Valitettavasti koirien kuvia ei ole juurikaan, kun nuo ihanaiset pallerot ”vaativat” tulla kuvaan koko ajan.
torstai 15. maaliskuuta 2012
Jussi Pussi Puputti
Sain ilokseni tutustua ehkä maailman ihanimpaan koiranpentuun nimeltään Jussi. Kotoisasti Jussi- Pussi- Puputti. Jussi on rodultaan espanjan vesikoira. Täytyy nyt kyllä sanoa, että tässä yksilössä on kasvattaja onnistunut jalostustyössään, jos kriteerinä on upea luonne. Muutenkin tämä nuori Jussi herra on oikein mallikkaan näköinen. Jussi siis tuli tutustumaan trimmaukseen 7 kuukauden ikäisenä. Tarkoitus oli vähän siistiä pentua, ihan vaan, että se tottuisi olemaan pöydällä ja muutenkin tottuisi käsittelyyn. Hyvin ajateltu Jussin omistajilta, kuuluuhan kyseinen rotu trimmattaviin koiriin. No Jussi- poika nostettiin pöydälle, ja omistajat varoittelivat, että kaveri saattaa olla vähän energinen, mutta ovat yrittäneet kovasti harjoitella pennun kanssa. Pakko nyt myöntää, että nuo kuuluisat sanat on kuultu ennenkinJ. Huh, ehdin jo ajatella, mitäköhän olisi tiedossa. Pennut, kun saattavat keksiä ihan mitä tahansa. Siis todellakin, ihan mitä tahansa! Tälläistä reaktiota en silti osannut odottaa. Jussi seisoi rauhallisesti trimmauspöydällä, sen viisaat pikku silmät seurasivat tarkasti, kun esittelin sille saksia ja kampaa. Muutaman hetken se niitä haisteli, huokaisi syvään ja kävi makuulle pöydälle. Sitten, se rupesi nukkumaan. Aivan uskomatonta. Miten joku pikkuinen pentu voi olla niin rentona aivan uudessa ympäristössä uusien asioiden edessä. Jussia ei todellakaan tuntunut trimmausasiat heilauttavan mihinkään suuntaan. Siinä se sitten pötkötteli, kun siistin siltä tassut ja tassunpohjat. kynnet tuli leikatuksi siinä samalla. Jussi oli kuin mattorulla, mitä kääntelin varovaisesti sitä mukaan mitä tassua leikkasin. Sitten herättelin sitä vähäsen, kun oli naaman siistinnän vuoro. Sekin sujui, kuin vanhalta konkarilta. Tämä oli aivan uusi kokemus minulle, kuinka rauhallinen pentu voi ollakaan ja vielä uudessa paikassa, uuden ihmisen kanssa. Jussin kanssa oli selvästi harjoiteltu ja nähty vaivaa sen kasvatuksen kanssa. Ihan huippua! Niin kuin sanoin jo aikaisemmin, pennut voivat keksiä ihan mitä tahansa, mutta tähän en ollut kyllä varautunut, nukkuvaan koiranpentuun. Jussi-Pussi-Puputti, olet hurmannut minut täysin.
Tässä ei ihan niin rauhallinen pentu, kuin Jussi |
tiistai 13. maaliskuuta 2012
Vielä pesusta
Kukkulan kuningas Julius |
Tällä ja viime viikolla onkin kulunut paljon biojen hoitoainetta. Sen verran on talven jäljeltä asiakkaiden koirien turkit kaivanneet hyvää hoitoainetta. Shampoina olen käyttänyt ReQualin prof-inn ja Vital-profia. Ensin Prof- inniä- Se pesee tehokkaasti todella likaisen turkin. Nyt on hyvä kiinnittää huomiota tassuihin ja niiden pohjiin pesun yhteydessä. Ne ovat usein melkoisen tahman peitossa, joka ei niin vain lähdekkään pois. Sitten onkin Vital-profin vuoro. Hyvä shampoo villakoiralle, varsinkin jos turkki on päässyt jo jonkin verran takkuuntumaan. Pesen siis kahteen kertaa ja huuhtelen huolella molemmilla kerroilla. Sen jälkeen, riippuen turkin kunnosta, joko purkista suoraan biojen hoitoainetta, tai sitten laimennettuna ( 2-3 ruokalusikallista hoitoainetta litraan vettä) ja olen antanut vaikuttaa hetken ja sen jälkeen huuhdellut pois. Jos päädyt käyttämään hoitoainetta laimentamattomana, on sitä helpompi levittää, jos vähän lisäät siihen vettä, kun levität sitä turkkiin. Syy, miksi käytän kahta eri shampoota, tällä hetkellä on se, että monella koiralla on melkoisen likainen turkki talven jäljeltä. Varsinkin tassut ja mahanalus kaipaa erityistä huomiota. Silti turkki on myös monella karvakuonolla kuiva talven jäljiltä, niin kosteuttava shampoo on hyvä lisä, tehopesun jälkeen. Näillä aineilla on saatu myös pelastettua cockerin, sekä havanneesin turkki ,vain muutama mainitsemiseksi. Sitä vain tulee niin helpoisti puhuttua villakoiranturkinhoidon näkökulmasta, jostain ihmeen syystä:).
lauantai 10. maaliskuuta 2012
puuhailua koirien kanssa
Tänään on ollut mukava päivä. Lampolassa on ollut rauhallista. Karitsat ovat voineet pulleasti ja lammasmammat tyytyväisen oloisia. Viiru the paimenkoira on ollut innokkaana auttaja joka päivä. Se ei tunnu kyllästyvän koskaan hommailuun lampaiden parissa. Päinvastoin, mitä useammin se saa jotain puuhaa, sen onnellisempi se on. Tuskin jaksan odottaa, että kevät tulisi ja lumet sulaisivat. Pellot alkaisivat viheriöimään ja pääsisi ulos treenailemaan Viirun kanssa. Nälkä kasvaa syödessä, voisi sanoa tähän kohtaan. On niin kiva nähdä Viiru hommissa. Se on saanut rutkasti itseluottamusta, joten haluaisin niin kovasti jo mennä pellolle sen kanssa ja päästää se töihin sinne.
Puudeleitten kanssa on puuhailtu tänään vähän erilaisia hommia, kuin Viirun kanssa. Koen sen tärkeäksi, että koiralla on joku homma, oli se sitten mikä tahansa. Olimme siis Karjaalla näyttelyharjoituksissa. Oli hienoa katsoa, kun Milla hoiti juniorhandlerkoira tehtävänsä pää uljaasti pystyssä. Peppi Lääkärille kuuluu kiitos, taitavasta koiranlukutaidosta. Kaunista katseltavaa, kun nuori osaa ottaa taitavasti koiran huomioon. Juttelin pitkään harjoitustenvetäjän kanssa ja hän oli myös samaa mieltä kanssani, toisilla sitä on luontaista kykyä olla koirien kanssa ja toisilla sitä vaan ei ole. Tietenkin kykyä voi harjoitella, (vai voiko?), mutta toisille se tulee synnyinlahjana. Koiranlukutaito on vähän kuin kieli, tai siis sen voi ajatella niin. Samalla tavalla, kuin toisille ihmisille on helppoa omaksua vieraita kieliä, niin tämän voisi rinnastaa samaan, niin hullulta kuin se kuulostaakin.
torstai 8. maaliskuuta 2012
Toistoa
Lampolassa on ollut melkoinen vilske. Pienet suloiset karitsat ovat pitäneet minut kovin kiireisinä. Yö unetkin ovat jääneet vähän lyhyiksi, kun on pitänyt käydä seurailemassa lampolan tilannetta. Viiru on tietenkin ollut kovin auttavainen hommakoira ja aina valmiina lähtemään töihin. Se onkin oppinut paljon talven aikana ja on todella korvaamaton apu lampaiden kanssa. Työ tekijäänsä opettaa, sopii tähän loistavasti. Se pätee meihin molempiin, siis Viiruun ja minuun. Olen suunnilleen taputellut itseäni olalle, kun olemme Viirun kanssa siirtäneet poikivan lampaan onnistuneesti omaan yksiöönsä synnyttämään. Se on hieno tunne, kun tekee töitä koiran kanssa yhdessä, ja huomaa, että sitä on tekemässä tiimityötä, eikä vaan kaksi erillistä yksikköä puuhaamassa omiaan. Se onkin kovin kiehtovaa huomata oma ja koiran kehitys, kun vertaa tilannetta vuoden takaiseen tilanteeseen. Viiru oli vasta muuttanut meille ja minä lampurina aivan yhtä alussa, kuin Viiru. Onneksi sitä on saanut niin paljon apua kokeneemmilta ihmisiltä, sekä koiran kanssa toimimiseen, että lampaiden hoitamiseen. Sitä pitää vaan rohkeasti mennä kysymään apua ja neuvoja, ja oppia ottamaan neuvoja vastaan. Huomaan, että moni uusi asia vaati hetken, jos toisenkin, ennen kuin sitä osaa ottaa sen käyttöön omassa elämässä. Asiat vaan jäävät jotenkin hautomaan tuonne mielen sopukoihin, ja sitten kun aika on kypsä, niin ne tulevat sieltä esiin. Ainakin toivottavastiJ! Se on aivan käsittämätöntä, kuinka monta toistoa sitä tarvitsee oppiakseen. Olipa sitten kyseessä paimennuksesta. tai näyttelykehässä olosta. Mutta tarvitseehan lapsetkin monen monituista kertaa maistaa uutta makua, ennen kuin mausta tulee mieluinen, niin kai se sama pätee meihin aikuisiinkin uuden oppimisessa. Mihinkäs se asia siitä mihinkään muuttuisi.
Arethan vauva 3 päivää vänhana |
Liisan lapsi |
Solarium, väri ei ole vielä tasainen :) |
Päivän vanhat siskokset |
maanantai 5. maaliskuuta 2012
Viisaita sanoja
Onnellisen elämän salaisuutena ovat jatkuvat pienet ilot.
- Iris Murdoch
Tämän viisauden luin puutarhuri Juhan perjantai postista. Lyhyeen lauseeseen on kiteytetty se olennainen.
sunnuntai 4. maaliskuuta 2012
match show Karjaalla
Ompas ollut kiva viikonloppu, lampolassa on ollut tapahtumaa ja koirien kanssa on tullut puuhailtua. Koira tekemiset ensin, eli lauantaina päästiin pitkästä aikaan harjoittelemaan näyttelykäyttäytymista ja Milla toimi mallikkaasti myös junnukoirana. Kyllä huomasi illalla, että oli ollut erilaista tekemista koirille, kun olivat niin kovin väsyneitä. On se raskasta olla nättinä. Sunnuntaina olikin sitten vuorossa paikallisen koirakerhon järjestämä match show. Kerholla on käytössään halli missä on hyvä järjestää milloin minkäkinlaisia tapahtumia. Ilmoittautumiset otettiin siis rutiinilla vastaan ja kerho oli saanut osaavat tuomarit paikalle. Juliukselle oli selvästi tauko tehnyt hyvää. Se oli kuin kala vedessä ja selvästi iloitsi pääsystä näyttelyyn. Eipä kyllä Millakaan ollut pahemmin pahoillaan. On se hyvä tulla välillä vähän harjoittelemaan itsensä, että koirien kannalta. Harjoitus tekee mestariksi, vai miten se vanha sanonta nyt menikään. Julius sijoittui alle 40 cm punaisten kakkoseksi ja Milla oli hienosti junnujen nelonen handlaajanaan Peppi Lääkäri. Kiva oli katsoa vierestä nuoren ja koiran välistä hienoa yhteistyötä. Tällä kertaa koirien näyttely kunnostaminen jäi melko vähäiseksi, kun lampola on pitänyt minua niin kiireisenä.
Peppi ja Milla kehässä |
Julius ja minä |
Lampolassa on eletty mielenkiintoisia hetkiä, kun Liisa-lammas on saanut 2 kaunista tyttöä. Kyllä se syntymisen hetki on aina niin ihmeellinen, ei siitä vaan pääse yli eikä ali. Emo ja karitsat voivat hyvinJ.
Liisa, tule äiti |
Lampola hommia |
perjantai 2. maaliskuuta 2012
Jännää
No nyt on jännät paikat, Liisa-lammas on selvästi synnyttämässä tänä yönä. Liisa kuuluu meidän ensimmäisiin lampaisiin, neljän koplaan. Lupasin miehelleni Petelle, että nämä neljä ensimmäistä olisivat vain kesälampaita. Hitusen meni lupaus mönkään. Kesä meni ja syksykin alkoi pukkaamaan päälle, niin pitihän näille kesäneidoille sulhanen löytää. Siitä on nyt kolme ja puoli vuotta ja lampaita on nyt siis 18 uuhta ja 3 pässiäJ. Toivottavasti kaikki 18 uuhta olisivat kantavana. Siltä kyllä vahvasti näyttää.
Viime vuonna syntynyt karitsa. |
torstai 1. maaliskuuta 2012
Pera the peto
Tänään, kun ajoin kotiin töistä, niin en voinut kuin hymyillä itsekseni. Luonani nimittäin kävi suuri persoona, herra nimeltään Pera, pieni suuri mies rodultaan chihuahua. Pera oli mani- ja pedikyyriä vailla. No selvä homma ajattelin ja nostin koiran pöydälle sen kummempia ihmettelemättä. Kynnet tuli leikattua, ja omistaja pyysi samalla myös tarkistamaan sen hampaat, josko niissä olisi hammaskiveä. No ei muuta kuin kurkkasemaan Peran suuhun ja Perahan ammotteli hienosti aivan, kuin se tekisi niin joka päivä. Pera oli lauhkea, kuin lammas. Peran kaksimetrinen omistaja tapitti minua silmät ymmyrkäisinä, ja sanoi että mitenkäs sinä nyt tuon teit, kun eläinlääkäriä se oli purrut sormesta palan. Sehän on suurpeto! Minusta Pera oli korkeintaan petopunkkiJ. Omistaja oli kuulemma vitsinä kysynyt sen hampaista!
Näissä tunnelmissä olikin hyvä lähteä meidän oman petolauman kanssa lenkille.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)