Tänään, kun ajoin kotiin töistä, niin en voinut kuin hymyillä itsekseni. Luonani nimittäin kävi suuri persoona, herra nimeltään Pera, pieni suuri mies rodultaan chihuahua. Pera oli mani- ja pedikyyriä vailla. No selvä homma ajattelin ja nostin koiran pöydälle sen kummempia ihmettelemättä. Kynnet tuli leikattua, ja omistaja pyysi samalla myös tarkistamaan sen hampaat, josko niissä olisi hammaskiveä. No ei muuta kuin kurkkasemaan Peran suuhun ja Perahan ammotteli hienosti aivan, kuin se tekisi niin joka päivä. Pera oli lauhkea, kuin lammas. Peran kaksimetrinen omistaja tapitti minua silmät ymmyrkäisinä, ja sanoi että mitenkäs sinä nyt tuon teit, kun eläinlääkäriä se oli purrut sormesta palan. Sehän on suurpeto! Minusta Pera oli korkeintaan petopunkkiJ. Omistaja oli kuulemma vitsinä kysynyt sen hampaista!
Näissä tunnelmissä olikin hyvä lähteä meidän oman petolauman kanssa lenkille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti