Kirjoitan tästä, koska tätä vastaavaa tapahtuu kaiken aikaa kaikkialla, missä kuljen koirieni kanssa. Esim. kun olin lentokentällä, ja minun luokseni tuli äiti ja kolme lasta. He kertoivat, että he pitävät koirista ja että heillä on koira. Lapset syöksyivät Julius-paran kimppuun ja rupesivat taputtamaan sitä päähän kovaa samalla, kun lapset kaikki ammottelivat suu auki ja kiljuivat onnesta. Äiti sitten vielä säesti suureen ääneen, että me olemme koiraihmisiä! Julius parka, minäkin hieman ärsyynnyin. Kenestä, saanen kysyä, on hauskaa, että joku tulee mäiskimään sinua päähän samalla, kun hänen kasvoillaan on ”hullun”ilme. Eli suu auki, hampaat näkyvät, silmät ovat niin auki, kuin saavat ja vielä kiljuvat samalla. Kokeile kaverisi kanssa. Tee hänelle näin. Katso miltä hänestä tuntuu. Pyydä häntä tekemään samoin itsellesi. Miten meni? Tuntuiko mukavalta? Kunnioita koiraasi sekä vieraita koiria. Kun lähestyt vierasta koiraa, mene sen eteen kyykkyyn. Laita kämmenesi sellaiseen asentoon, kuin pyytäisit siihen jotain. Älä tuijota koiraa suoraan silmiin. Voit jopa kääntää katsettasi vähän pois koirasta. Odota, että koira tulee luoksesi. Sen jälkeen kosketa sitä vaikka korvaan alle ja rapsuta siitä tai kaulan alta. Se tuntuu hyvältä. Ennen kaikkea, lähesty koiraa SEN ehdoilla, jos saan pyytää. Kiitos!
Olen trimmannut koiria työkseni vuodesta 1996 ja matkani varrella olen saanut nähdä kaikenlaista. Tein tämän blogin, koska hyvin usein koiran omistaminen olisi huomattavasti hauskempaa kun omistajat puhuisivat "koiraa" paremmin.
"Kaivopuiston kaunis Casanova"
sunnuntai 29. tammikuuta 2012
lauantai 28. tammikuuta 2012
Koiratrimmaajan muffinit
Vapaapäiviä on onneksi myös joskus. Päätin tällä kertaa käyttää sen muffinien leipomiseen, koska sain niin kivan Lontoon tuliaisen äidiltä: kirjan nimeltään ”Hello, cupcake!”, joka on New York Timesin bestseller (Karen Tack & Alan Richardson). Päätimme Lydian kanssa aloittaa koiramuffineista, koska ne näyttävät niin hauskoilta ja kaikki ohjeet kuvineen löytyy kirjasta. Lydia oli suureksi avuksi ja sain taas uusia hyviä ideoita, joita piti heti kokeilla. Kirjaa voin todella suositella lämpimästi, koska ei tarvitse olla mikään sokerileipuri onnistuakseen näillä ohjeilla (englannin kielentaito on kyllä hyvä olla J). Eri koirarotujen lisäksi sieltä löytyy aiheita myös puutarha-, lasten-, aikuisten kekkereisiin sekä myös halloweeniin, jouluun, juhannukseen ja moneen muuhun tilaisuuteen sopivia hauskoja aiheita. Kiva, kun on päivä aikaa tehdä yhdessä Lydian kanssa jotain kivaa. Muffinien paistamiseen menee oma aikansa, mutta se kyllä kannattaa, koska koristeleminen on todella hauskaa. Kirjassa neuvottiin, että voi esim. tehdä tiettyjä koristeita jo edelllisenä päivänä, niin koko päivä ei mene tuhraamiseen vaan saa myös keskittyä ”taideteosten” luomiseen. Katsotaan onko todellakin näin näppärää, mitä antavat ymmärtää…
No, valmista tuli. Vika ei ollut kirjassa vaan ihan omassa itsessä ja apulaisessa, joka oli turhan hätäinen. Koiria ei tullut tällä kertaa, mutta maku on taivaallinen!! Siis, edelleenkin suosittelen ja jos taidot riittävät, taideteoksia syntyy. Tämä on vähän sama juttu kuin trimmaaminen. Sitä ei saa onnistumaan ensimmäisellä kerralla. Eikä ihan toisellakaan J
torstai 26. tammikuuta 2012
kuvauspäivä
Tänään oli tarkoitus ottaa kauniita kuvia meidän Juliuksesta, mutta koko homma menikin enemmän maisemakuvauksen puolelle. Ilma oli kivan kirpakka, mutta valoa oli sen verran vähän, että kuvat näyttävät että ne olisi kuvattu illalla, vaikka oikeasti kello oli puolen päivän korvilla. Minusta on ollut kiva ottaa kuvia omista koirista heti sen jälkeen, kun olen saanut ne trimmattua. Niistä on ollut hyvä katsoa miten trimmi on onnistunut. Kuvia on ollut hyvä sitten vertailla aikaisempiin otoksiin. Kuva, kun on kuin tuhat sanaa, eikä kuva myöskään valehtele.
Tässä alkuun ainut siedettävä kuva Juliuksesta. Harmi vain, ettei trimmiä näy yhtään.
Ja sitten jatkoa surkeissa otoksissani. Hauskuutta ei kyllä puuttunut koirien leikeistä. ja pääasiahan on liikkumisen ilo.
Koiria, kun en tällä kertaa onnistunut kuvaamaan, niin siirryin lampaisiin.Kuvassa näkyy meidän Armi, Ursula ja Kerttu-Perkele. Takaata kurkistaa Pisara. Niistäkin löytyy melkoisia persoonia, mitä ehkä yhden nimestä saattaakin päätellä.
Fionakin päätti viihdyttää itseään lampolan puolella.
ja viimeiseksi niitä maisemakuvia, jotka mielestäni onnistui parhaiten. Toivottavasti saisin ensi kerralla jotain parempia kuvia koirista.
Tässä alkuun ainut siedettävä kuva Juliuksesta. Harmi vain, ettei trimmiä näy yhtään.
Ja sitten jatkoa surkeissa otoksissani. Hauskuutta ei kyllä puuttunut koirien leikeistä. ja pääasiahan on liikkumisen ilo.
Koiria, kun en tällä kertaa onnistunut kuvaamaan, niin siirryin lampaisiin.Kuvassa näkyy meidän Armi, Ursula ja Kerttu-Perkele. Takaata kurkistaa Pisara. Niistäkin löytyy melkoisia persoonia, mitä ehkä yhden nimestä saattaakin päätellä.
Fionakin päätti viihdyttää itseään lampolan puolella.
ja viimeiseksi niitä maisemakuvia, jotka mielestäni onnistui parhaiten. Toivottavasti saisin ensi kerralla jotain parempia kuvia koirista.
tiistai 24. tammikuuta 2012
Juliuksen pesu
Ihanaa, Julius on nyt puhdas. Otin sen mukaan töihin ja sain sen pestyksi ennen ensimmäistä asiakasta, ja trimmatuksi viimeisen asiakkaan jälkeen. Se on niin mukavaa, kun voi ottaa oman koiran työpaikalle mukaan ja sitten vielä viedä sen hyvältä tuoksuvana kotiin illan päätteeksi. Tällä kertaa pesin Juliuksen Groomers´Edgen Ultimatella. Vaikka shampoo on niin sanotusti two in one, niin silti käytin siihen saman sarjan hoitoainetta. Pesu on hyvä tehdä kahteen kertaan, tai niin monta kertaa että koira on varmasti puhdas. Kahteen kertaa pesulla tarkoitan sitä, että kastelen koiran hyvin. Laitan shampoota ja vaahdotan, sitten huuhtelen. Ja sama toistetaan uudelleen, niin monta kertaa kuin on tarvetta. Kannattaa tarkistaa shampoopullon kyljestä onko sinulla laimennettavaa shampoota, vai voitko käyttää sitä suoraan ilman laimentamista. Suosittelen ohjeiden noudattamista. Liian vahvalla shampoolla voit nimittäin polttaa koirasi turkin ihan korpuksi. Koiran turkkiin ei saa jäädä yhtään shampoota huuhtelun jälkeen. Sitten onki hoitoaineen vuoro. Hoitoaineen jätin tällä kertaa vaikuttamaan reiluksi toviksi. Sen huuhtelun kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana, kuin shampoon kanssa. Ei ole maailman loppu, jos hoitoainetta jää hitusen turkkiin. Pyyhekuivasin Juliuksen, enkä voinut vastustaa kiusausta laittamasta turkkiin vielä pikkiriiikisen Kelcon De Mat Spraytä ennen föönausta. Toinen hyvä vaihtoehto olisi ollut Chris Christensenin ice on Ice. Ja ei kun fööni laulamaan. Nykyään käytän föönatessa kuulosuojaimia. Niitä kun saa nykyään radiolla varustettuna. Kyllä menee föönauskin nopeasti, hyvää musiikkia kuunnellessa.
maanantai 23. tammikuuta 2012
Juliuksen vuoro
Tänään onkin ollut Juliuksen ( Dream About Starring Moravia) vuoro olla huomion keskipisteenä. Olen harjannut sen huomista pesua ja trimmausta varten. Ergonominen työasento on kyllä ollut kaukana, kun olen lattialla istunut ja sitä harjaillut. Minusta on vaan mukava seurata meidän Lydian leikkejä, ja samalla jopa osallistua niihin koiraa harjaillessa. Tällä kertaa, kun harjasin Juliusta meillä oli Lydian kanssa barbileikit meneillään. Minun barbini vaan olivat kovin unisia, ja halusivat olla kokoajan päiväunilla tai muuten vaan rennosti sohvalla. Olen jälleen kerran käyttänyt Kelcon De Mat Sprayta. Suihkutan sitä kevyesti, aina sitä mukaan siihen kohtaan mitä harjaan. Tarkoitushan ei ole kastella koiraa likomäräksi suihkeella, eli pikku suihkaus riittää hyvin. Harjana käytän DoggyManin karstaa. Se on pitkään ollut vakiovaruste harjakassissani. Pää- ja niskatukkaan sitten Madan harja on parempi. Kuminauhat leikkaan saksilla varoen, etten vain leikkaisi yhtään karvaa mukana. Niitä ei missään nimessä saa alkaa repiä pois, jos yhtään haluaa koiran tukkaa säästää. Sitten, kun koko koiruli on saatu harjattua auki, niin ei muuta kuin kuminauhat takaisin päähän. Tällä kertaa laitoin päätukan kiinni froteepampuloilla. Jostain syystä, siitä on tullut minulle tapa käyttää niitä ennen pesua. Vasta pesun jälkeen olen laittanut kuminauhat takaisin.
keskiviikko 18. tammikuuta 2012
Tänään sain kotiin tilaamani uuden koiran pesualtaan( www.petenkoiratarvike.com ). Ja kun nimi on enne, niin ensimmäinen, joka sai siinä kylvyn oli tietenkin meidän oma koiruli nimeltään Canmoy´s First Things First, Fiona. Allas vaikutti ensi silmäyksellä pieneltä, mutta käytännössä se oli aivan täydellisen kokoinen. Tietenkin, jos haluaa pestä jotain mustaterrieriä tai sen suuruusluokan koiraa, niin allas on toivottoman pieni. Itse olen suunnitellut peseväni siinä keskikokoisia ja pieniä koiria. Fionakin tuntui olevan heti tyytyväinen uuteen altaaseen tai ehkä se vain oli sitä , kun itse olin niin iloinen uudesta pesualtaasta. Allas on kevyt liikuttaa, mutta todella tukevaa tekoa. Se ei heilu tai notku yhtään mihinkään suuntaan, mikä tietenkin olisi todella kurja juttu. Laitoin pesualtaan väliaikaisesti keskelle meidän kylpyhuonetta, mutta tarkoitus on asentaa se sen oikealle paikalle trimmaushuoneeseen. Minulla vain oli niin kiire päästä sitä heti kokeilemaan, etten kyennyt odottamaan minuuttiakaan ylimääräistä.
Fionan pesin tänään Re Qual Technique merkkisellä shamppoolla ja käytin saman sarjan hoitoainetta ( www.takuton.fi ). Re Qualilta löytyy monta erilaista shampoota erilaisia turkinlaatuja ajatellen. Kaikkia sarjan shampoita voi sekoitella yhteen, ja voit tehdä itse juuri oikeanlaisen shampoon sinun koiraasi varten. Se onkin sitten toinen juttu, kun olet sekoittanut sopivan yhdistelmän ja se loppuu. Etkä sitten muista missä suhteessa olit sekoittanut mitäkin shampoota. No tänään kuitenkin käytin vain yhtä laatua, Vital-Prof. Sarjan Biojen hoitoaine tuoksuu aivan mansikka hattaralta. Turkkiin siitä jää vain pieni häivähdys. Pesun jälkeiseen lopputulokseen olin todella tyytyväinen. Turkki tuli todella puhtaaksi, eikä hoitoaine tehnyt turkkia raskaaksi.
tiistai 17. tammikuuta 2012
Harjausneste
Muistathan. kun harjaat koiraasi, niin on hyvä käyttää jotain harjausnestettä samalla. Silloin turkkia on helpompi käsitellä. Se ei ole niin sähköinen ja mahdolliset pienet takut on helpompi harjata auki. Myös turkin laatu ratkaisee millaista hoitoainetta/harjausnestettä käytät. Jos sinun koirallasi on helposti katkeileva karva, niin hyvä vaihtoehto voisi olla Velluksin Satin cream. Se on todella paksua hoitoainetta, jota tarvitset hyvin vähän kerrallaan. Eli purkki on todella riittoisa. Se on toiminut todella hyvin pitkään, helposti katkeilevaan päätukkaan. Muista, tässä tapauksessa less is more. Todella pehmeä turkkiselle koiralle tämä hoitoaine voi olla turhankin hoitavaa. Muuhun turkkiin olen käyttänyt vähän kevyempää ja vähemmän hoitavaa ainetta. Muuten turkista helposti tulee tahmea ja likaisen oloinen todella äkkiä. Muutama oma suosikkini on Findogsilta ostamani Kelcon De Mat Spray, Käherryshuollosta Matting Spray. Kannattaa kumminkin hakea sitä omaa suosikkiaan, koska turkkeja on niin monenlaisia, niin yksi hoitoaine toimii yhdelle ja toinen toiselle. Mitään ihmeainetta kun ei ole olemassakaan, joka taikasauvan heilautuksella poistaisi kaikki takut tai tekisi ohkaisesta karvasta paksua. Jos niin olisi, näkisitte minut itseni paksuhiuksisena, niin kuin sadun Tähkäpää. Mikään ei korvaa säännöllistä ja ahkeraa turkin hoitoa. Yksi edullinen tapa on tehdä itselleen harjausnestettä: laita ruokalusikallinen hoitoainetta litraan vettä. Ravistele hyvin. Laita neste johonkin spraypulloon, niin sitä on helppo käyttää samalla, kun harjaat.
Tässä muutama oma suosikkini: Tämä on ollut monta vuotta yksi vakiohoitoaine, jota en vaihtaisi mistään hinnasta. Tätä saa esim. www.findogs.fi, niin kuin Kelcon de mat sprayta.
Tätä käytän pesujen välissä harjauksen yhteydessä. Ei tee turkkia tahmeaksi. Eikä suihke ole liian hoitava, joten turkki ei tule liian pehmeäsi. Sitä voi myös käyttää pesun jälkeen, ennen föönausta. Ihana tuote.
Käherryshuollosta www.kaherryshuolto.fi löytyy tämä oiva harjausneste. Tuoksu ei ole mitenkään oma suosikkini, mutta helpottaa kummasti harjaamista, jos turkki on todella sähköinen. Sitä voi käyttää samalla tavalla, kuin Kelcon tuotetta. Tämä harjausneste tulee vain ohkaisempana sprayna turkkiin. Todella kokeilemisen arvoinen suihke.
Tätä käytän pesujen välissä harjauksen yhteydessä. Ei tee turkkia tahmeaksi. Eikä suihke ole liian hoitava, joten turkki ei tule liian pehmeäsi. Sitä voi myös käyttää pesun jälkeen, ennen föönausta. Ihana tuote.
Käherryshuollosta www.kaherryshuolto.fi löytyy tämä oiva harjausneste. Tuoksu ei ole mitenkään oma suosikkini, mutta helpottaa kummasti harjaamista, jos turkki on todella sähköinen. Sitä voi käyttää samalla tavalla, kuin Kelcon tuotetta. Tämä harjausneste tulee vain ohkaisempana sprayna turkkiin. Todella kokeilemisen arvoinen suihke.
lauantai 14. tammikuuta 2012
Uusia tilanteita
Nyt kun olen jonkun aikaa trimmannut Helsingin lisäksi myös kotona ja Salossa Mustissa ja Mirrissä olen saanut hämmästyä monta kertaa monen asian suhteen. Helsingissä kun asiakkaat tulevat ja tuovat koiransa trimmiin, he lähtevät saman tien ja hakevat koiransa sen mukaan mitä haluavat, että sille tehdään. Jos tulee pesu ja leikkaus niin siihen menee noin pari tuntia koiratyypistä riippuen. Koirat tulevat mielellään trimmaamoon, koska siellä heitä mm. hierotaan samalla, kuin pestään (kuten sinun päätäsi kampaajalla) ja se tuntuu mukavalta. Niitä ei pakoteta mihinkään, eikä satuteta. Ideana on saada koira rentoutumaan, jotta sekä koiralla, että trimmaajalla on hyvä olla. Näin selviydymme tehtävästä parhaiten.
Nyt minulle on tullut ihan uusia tilanteita uusien asiakkaiden myötä, koska jostain syystä asiakkaat eivät haluakaan poistua työtilastani, kun trimmaan. Asiakkaat ovat jopa maanneet koiransa päällä samalla, kun yritän leikata sen turkkia. He ovat myös pitäneet kiinni koko koirasta kouristuksenomaisesti, jolloin en näe koko koiraa. Näitä tilanteita on riittänyt sen verran paljon, että ajattelin kirjoittaa siitä, jotta yhteistyömme jatkuisi parhaalla mahdollisella tavalla. Ainoa syy tällaiseen käytökseen lienee se, että olen myös saanut kuulla useita kauhutarinoita siitä, miten koirat eivät tottele, ovat villejä, ovat mahdottomia, eivät anna koskea, jne. jne. kun heitä on aiemmin viety trimmattavaksi. Tästä johtuen sekä koira, että asiakas ovat hermostuneita. Helsingissä kun trimmaan, minun tehtäväni on saada koira rentoutumaan voidakseni tehdä työni, mutta nyt minulla onkin usein sekä koira, että asiakas, jotka täytyy saada rauhalliseksi. Muuten trimmaus ei onnistu. Täytyy myöntää, että ei ole ihan helppoa trimmata koiraa, kun asiakas on tiiviisti paikalla ja kiinnittää koiran huomion itseensä sen sijaan, että olisimme kaksistaan koiran kanssa, jolloin voisimme tutustua toisiimme rauhassa. Mietinkin usein, että mitä kaikkea koirat joutuvatkin sietämään. Uskon monen asian olevan vain tiedon puutetta, mutta jostain syystä sitä tietoa ei ole kaikkien saatavilla kaiken aikaa. Se onkin ihmeellistä, että vanhat pinttyneet tottumukset vielä vain sitkeästi elävät. Esimerkiksi, että koira kuulu pestä kaksi kertaa vuodessa. Korjattakoon, nyt tässä, että jos koirasi nukkuu ja asuu samassa tilassa kuin sinä, niin eikö olisi mukavampi jos se ei olisi haisuli. Eli pese koirasi aina, kun se on likainen. Jotta koiran omistaminen olisi ilo, mielestäni täytyy muistaa, että se ei ole pehmolelu, jota voi käsitellä miten lystää. Jokaisella koiralla on omaan lajiinsa kuuluvat tavat ja perimä. Niitä kannattaa kunnioittaa ja oppia mikä on ominaista millekin rodulle, niin asiat sujuvat huomattavasti paremmin. Hyvänä esimerkkinä voin kertoa, että meillä kun on kolme villakoiraa ja otin työlinjaisen border collien. Meillä, kun on nykyään lampaita, niin tarvitsen koiran paimentamaan niitä. No, tämä pieni koiravauva käyttäytyi, kuin villakoirat kunnes lähdimme lammaskoirakoulutuksiin, jolloin se ”muisti” mitä sen kuuluukin tehdä ja miten käyttäytyä. Sitä tosin vieläkin kutsutaan puudeliksi paimenkoirakoulutuksissa, vaikka on jo osoittanut taitonsa lampaiden sisään viemisessä talveksi!
Uskon, että uusien asiakkaiden kanssa, kysymyksessä on vain alkuhankaluudet. Kun opimme toistemme tavat, niin asiakkaatkin varmasti rentoutuvat ja jättävät koiransa minulle trimmattavaksi luottavaisin mielin ilman, että ovat itse paikalla. Kun he huomaavat, että koirat tulevat mielellään trimmattavaksi, niin ei ole syytä huoleen. Helsingissä meillä onkin välillä sellainen tilanne, että asiakkaat eivät tule hakemaan koiriaan sovittuna aikana, mutta se onkin sitten toinen tarina…
Tässä meidän lammaskoira Hakukaaren Viiru
perjantai 13. tammikuuta 2012
Fööni
Nyt, kun meillä on talvea jo jonkin verran, vaikkakin leutoa sellaista, niin moni on antanut koiransa turkin kasvaa pidemmäksi kuin kesällä. Luonnollisesti pidempää turkkia on hankalampi kuivata, kuin lyhyttä. Aikaakin kuluu melkoisesti enemmän. Siksi suosittelen lämpimästi kunnollisen föönin hankintaa. Silloin kuivaaminen käy, kuin tanssi kesällä. Monelta perheriidaltakin vältytään, kun lähimmäisiään ei tarvitse piinata föönin äänellä turhan pitkään. Eikä tarvitse vaivata ketään perheenjäsentä olemalla kuivausteline. Föönissä pidän siitä, että siinä on portaaton säätömahdollisuus puhalluksen suhteen. Siinä pitää olla kuuma- (joka ei kummikaan ole polttavan kuuma), lämmin- ja viileä ilma, ( joka myöskään ei tarkoita sitä, että jäädytät koiran). Minusta on mukavaa, jos siinä on letku. Letkulla on helppo ”imuroida” koira kuivaksi . Tehokkaalla kuivaimella säästät siis omaa, ja koirasi aikaa. Meillä koirat ovat oppineet nauttimaan rentouttavasta kuivaushetkestä. Tässä kuva omasta suosikistani. Niitä saa www.petenkoiratarvike.com.
torstai 12. tammikuuta 2012
Ilves
Huh, täällä saaristossa on melkoisen jännittävä asua. Viimeksi riehui myrsky niin kovin, että katkaisi meiltä sähköt kolmeksi päiväksi. Ja nyt täällä aivan meidän tien toisella puolella on nähty kaksi ilvestä, HUI! Mitenköhän sitä uskaltaa koiria enää päästää ulos iltasella. Täytyy varmaan pitää hirmuista ääntä ja ottaa jotain ”kättä pidempää” mukaan, kun menee ulos.No, tuo ääniefekti on melko helposti hoidettu, kun vähän yllyttää noita meidän koiruleita. Täytyy silti olla tarkkana, kuin porkkana. Mitäköhän seuraavaksi…susia? No parempi on, ettei manaile ennakkoon, vaan ottaa vastaan mitä tarjotaan. Täällä tulee kyllä vastaan sellaisia asioita, mitä ei tule edes ajatelleeksi, kun asui Helsingin Lauttasaaressa.
torstai 5. tammikuuta 2012
Ystäviä kehän laidalta
Mietin tässä mitä minun villakoiraharrastukseni on minulle antanut ja yksi tärkeimmistä asioista onkin se, että olen tavannut ja tutustunut niin moniin ihmisiin, sekä Suomesta, että monesta muusta maasta. Aika hauskoja ovat mielestäni ulkonäyttelyt kesäisin, jolloin olemme mm. usein sopineet, että pidetään picknick kaikkien kehien jälkeen. Joku on tuonut kahvit, toinen teet, kolmas piirakkaa ja minä perinteisesti tomaattikeittoa, joka on kadonnut silmänräpäyksessä. Moni onkin pyytänyt reseptiä, joten tässä se nyt sitten tulee:
Parhaan tuloksen saa, kun käyttää Eco-kattilaa (www.ecokattila.com). Se toimii moneen menoon. En juurikaan mittaa mitään, kun laitan ruokaa vaan maistelen sitä kaiken aikaa. Silloin tulee sellaista kuin itse haluaa.
Käytän suurinta kattilaa, joka siinä on (= 6 litraa).
Ensin pilkon sipulit, joita pitää olla reilusti, n. pari tuplakourallista sipulisilppua. Seassa on valkosipulia maun mukaan tai sen voi jättää kokonaan pois. Kuullotan ne voissa kattilassa, jonka jälkeen saatavuuden mukaan valitsen mieluiten tuoreita tomaatteja (ja purkkitomaatteja jos ei muuta saa). Tomaateista ei tarvitse ottaa kuin kannat pois – ei siis tarvitse edes kaltata. Pilkon tomaatit pieniksi paloiksi, mielellään kuutioiksi, ja lisään kattilaan (= tölkkejä 6-8 ja tuoreita sen verran, että kattila täyttyy puoliksi/kaksikolmasosaa). Sen jälkeen lisätään vettä sen verran, että keitto mahtuu vielä kiehumaan ja on tilaa lisätä vielä juustoa (n. 10 cm jää kattilan reunaa vapaaksi). Juusto on joko Koskenlaskijaa ( esim. 2 pakettia) tai jotain muuta sulatejuustoa. Pilkon myös juuston samanlaisiksi kuutioiksi, että ne sulavat tasaisesti. Kermaa voi lisätä maun mukaan. HUOM: kerman tulee olla vispi- tai kuohukermaa! Kevytkermalla tulee vain vihaiseksi! Mausteeksi suolaa ja mustaa pippuria. Jos haluaa hieman terästää kettoa, niin voi lisätä hieman Tabascoa. Kiehauta keittoa noin pari minuuttia. Nosta se liedeltä ja laita kattila Eco-kattilaan hautumaan kannet kiinni. Mitä kauemmin keitto saa hautua, sen parempaa siitä tulee. Muista maistella keitostasi kaiken aikaa ja pidä mielessä, kenellä keittoa olet tekemässä, niin hyvä tulee. Jos pidät yrteistä, voit lisätä basilikaa tai persiljaa. Ne eivät mene hukkaan. Lisukkeeksi on yleensä riittänyt voi ja leipä. Keitto saa olla paksuhkoa. Hyvää ruokahalua!
tiistai 3. tammikuuta 2012
Onko sinulla mentori?
Näin vuoden alussa tulee mieleen, että tässä sitä taas mennään, joten ensimmäinen asia onkin, se, mitä tässä oikein ollaan tekemässä? Täytyy valmistautua uuteen vuoteen ja uusiin kujeisiin – samoin, kuin ryhdytään katsomaan siemenluetteloita kesäviljelyjä silmälläpitäen. Täytyy tehdä suunnitelma, ettei sitten ole ihmeissään kun eri asioita tulee eteen. Yksi asia, josta minä ainakin saan paljon virtaa on tietenkin mentori. Mentori on ihminen tai ihmiset, joilta voit oppia sellaisia asioita, joita et itse vielä hallitse. Tiedät, että haluaisit osata, muttet vielä osaa kaikkea mitä haluaisit. Olen tässä trimmannut monta vuotta ja katsellut kaiken aikaa miten itseäni paremmat ovat juuri sitä, siis minua parempia. Mitä he tekevät ollakseen niin hyviä siinä, mitä tekevät. Mitä he eivät tee, mitä minä vielä teen? Olen halunnut trimmata kauniita koiria, sekä kotiin, että näyttelyihin. Ei kukaan synny sakset kädessä, taitavana. Siihen tarvitaan paljon työtä ja kuuntelemista sekä katsomista ja itse kokeilemista. Ja tietysti toistoa toiston perään. Vaaditaan myös taitoa huomata, kuka osaa ja kuka ei. Kaikki yrittävät parastaan, mutta jokaisella on myös hyviä ja huonoja päiviä. Aina näyttelyissä sitä toivoo, että olisi nyt se hyvä päivä. Vaikka olisikin hyvä päivä, kaikki eivät voi voittaa kaiken aikaa (tietysti poikkeukset vahvistavat säännön!). Täytyy antaa itselleen myös lupa epäonnistua, koska minä en aikakaan ole vielä tavannut ketään, joka olisi täydellinen. Jokainenhan osaa joitain, mitä joku toinen ei osaa. Se on taitolaji huomata mitä tietä haluaa lähteä kulkemaan. Ole avoin kaikelle, mutta myös rohkea tekmään valintoja. Helppoahan se ei ole, mutta on kyllä palkitsevaa, kun asiat menee odotusten mukaan.
Tiina Taulos, www.canmoys.com
Jana Vavrouskova, www.starring-moravia.com
Anitta Salenius, www.koiratrimmaamo.fi
Saara Kumpulainen, Sarahill Kennel
Päivi Tamminen, www.zanitas.eu
maanantai 2. tammikuuta 2012
Koiranilma
No nyt meitä villakoiranomistajia eivät säät helli. Rankat sateet ovat piinanneet meitä kovasti koko syksyn. Ja nyt vielä kaupanpäälliseksi saadaan lunta, joka jää nanosekunnissa kiinni koirien turkkiin nyrkin kokoisiksi palloiksi. Vaikka keli olisi mimmoinen tahansa, niin uloshan sitä täytyy koirien päästä. Yksi hyväksi havaitsemani keino, kun takaisin kotiin tullessa onkin koiran tilalla lumipallo, on harja ja karsta. Menen koiran kanssa kylpyhuoneeseen ja kevyesti harjaan/karstaan koiran jaloista pikku lumipallot pois. Jos lunta on kuitenkin kertynyt aivan hirmuisesti, niin kannattaa ottaa avuksi lämmin suihku. Sulata lumikokkareet pois lämpimällä vedellä. Muista antaa veden sulattaa lumi pois, älä kisko itse lumipalloja karvasta. Vesi vanhin voitehista käy siis tähänkin. Sitten, kun olet saanut lumen pois, ota kuiva pyyhe ja painele karva kuivaksi. Muistathan olla hankaamatta raivoisasti pyyhkeellä, ettet saa turkkia turhaan takkuuntumaan. Nyt, kun koira on pyyhekuiva, tarkastan, että kylpyhuoneen lattialämmitys on mukavan lämpöisellä ja jätän koiran hetkeksi kuivumaan sinne. Sitten, kun koira on kuivunut tai vähän kostea harjaan sen kevyesti läpi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)