"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Pikkujouluilua Tammisaaressa ja koirien muotinäytös Salossa

Pikkujouluilua Tammisaaressa ja koirien muotinäytös Salossa



Nyt joulun aikaan meillä täällä Tammisaaressa (Raaseporissa) on todella paljon ohjelmaa kaikkialla (www.raaseporti.fi). Olimme lauantaina "hienokävelemässä" kaupungin keskustassa ja koko kaupunki oli täynnä ihmisiä. Otin Millan ja Lydian mukaan katsomaan ihmis- ja koiravilinää ja tapasimme paljon tuttuja. Suomen vanhimmalla kävelykadulla tapasimme jopa kaupunginjohtajan, Mårten Johanssonin, joka suositteli meille muutamia hyviä kohteita, joihin kannattaa tutustua ja niin teimme. Matkailutoimistolla torin laidalla Täti Ruskea, Täti Vihreä ja Täti Violetti sekä Tilli-koira toivottivat tervetulleeksi glögille ja pipareille koko päivän.




  Ensi viikonloppuna onkin Messari ja heti jälkeen maanantaina 5. päivä olemme menossa Salon Mustiin ja Mirriin osallistumaan Leena Sarven juontamaan muotinäytökseen koirille! Milla saikin jo pari Hurtta-pukua, joita se tulee esittelemään. Sen lisäksi, että puvut ovat kauniita, ne ovat hyvin käyttökelpoisia. Ne on valmistettu kevyistä materiaaleista eikä Milla ollut milläsänkään kun se puettiin sille päälle. Näytti jopa viihtyvän. Aivan extra-hyvät ovat suojat jalkoihin - varsinkin villakoiralle näin räntäaikaan - koska ne ovat hengittävät ja kevyet eikä häiritse koiraa ollenkaan. Sen sijaan minä säästyn moppaamiselta kotona jokaisen ulkoilun jälkeen! Tervetuloa katsomaan. Siellä on kaikenlaista ohjelmaa koko päivän. Leikkaan koirien kynsiä non-stoppina klo 13-15. Klo 16-18 olen kertomassa yleisesti trimmaamisesta.  Koirien muotinäytös näytös alkaa klo 18.00. Onpa kivaa!


Tässä vähän pikkujoulu hulluttelua

torstai 24. marraskuuta 2011

kotikoirasta näyttelypuudeliksi


Kotikoirasta näyttelypuudeliksi
Eilen meillä kävi eläinlääkäri ensimmäisellä käynnillä ottamassa verinäytteitä lampaistamme ja olin monta päivää jännityksessä tästä virantoimituksesta. Karjaalta tuli erittäin osaava ja miellyttävä eläinlääkäri Knaapinen ja kaikki meni "kuin tanssi kesällä". Hän oli sitä mieltä, että lampaat ovat kovin lihaksikkaita (lue = lihavia) Suomen lampaiksi, joten nyt pystyn taas ajattelemaan suoraan. Siispä...


Messari (Messuhallissa vuosittain pidettävä Kansainvälinen koiranäyttely, tänä vuonna 3.-4.12.) on vähän yli viikon päässä, joten Milla täytyy pestä tänään ja leikata alustavasti, jotta se on sitten parhaimmillaan näyttelyssä. Sinne onkin tänä vuonna ilmoittautunut iso määrä keskikokoista puudelia ympäri maailman, joten vastusta kyllä piisaa. Milla on Canmoys-koira Tiina Taulokselta. Tiinalla on kautta vuosien ollut todella kauniita ja menesestyneitä koiria, joten peukkuja on kiva pitää nyt meidänkin Millamallikkaalle.
Milla oli tällä kertaa aika pitkässä karvassa - kuin karhunpentu! Kun aloittaa koiran kunnostamisen hyvissä ajoin, molemmilla on mukavampaa. Kun pesuun, kuivaamiseen, harjaamiseen ja leikkaamiseen menee monta tuntia niin mielestäni ei ole reilua koiralle, että se joutuu seisomaan patsaana tuntitolkulla kun itse harjoittelee. Olen opettanut meidän koirat makaamaan kun föönaan niitä, että heillä olisi mukavampaa. He tuntuvat kokevan sen kovin miellyttäväksi kun heillä ei ole kiirettä pois pöydältä ollenkaan. Välillä ne nukahtavat siihen ja joudun herättelemään kun on valmista. Samoin muut koirat pyörivät ja nukkuvat jaloissani kun kunnostan heitä omalla vuorollaan. Usein käy jopa niin, että joku toinen koira hyppää pöydälle samaan aikaan kun haluaa myös olla rapsutettavana.


Tässä alla muutama vinkki koiran pesuun:
Shampoita on monenlaisia ja niistä ottaa selvää vain kokeilemalla omalle rodulle, koska eri roduilla on erilainen karva.
Kokeilen jatkuvasti uusia, että pysyn ajan tasalla ja oma shampoosuosikkinikin vaihtelee kaiken aikaa kun markkinoille tulee uusia.. Samoin tutkin muut pesua helpottavat tuotteet, harjat, sprayt, kuminauhat, remmit, näyttelyremmit, kaulapannat, kaulaketjut, kuljetuslaatikot, häkit, sängyt, jne.
 

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Harjoituksella mestariksi!

Harjoituksella mestariksi!
Harjoittelukoiria on mennyt aika monta kun Lydia leikkaa samaan tahtiin
kuin minä aina kun leikkaan omia koiriani kotona. On tietysti harmi kun lelukoira on leikattu pilalle mutta se, että hän saa osallistua koiraharrastukseeni on mielestäni tärkeämpää. Jos hyvin käy, hänestä tulee vielä erinomainen koira-händleri. Näin tämä koiramaailma tulee tutuksi alusta lähtien.
Koiran kynsien leikkaus ei näytä olevan niitä helpoimpia tehtäviä mutta kun hieman harjoittelee niin sekään ei ole ylitsepääsemätön juttu. Olen tässä vuosien varrella saanut nähdä erilaisia "tekniikoita" koiran kynsien leikkauksesta. Tämäkin on taitolaji ja tulee harjoittelun myötä.
Uskomattomin tapaus oli kun tuttavani, jolla oli kaksi villakoiraa, ensin syöksyi koiran kiinni sakset kädessä (ihme kun ei silmiä puhkottu) ja runttasi sen selälleen maahan ja "istui" sen päällä heti alkajaisiksi. Sen jälkeen piti tulla mukaan pari avustajaa, jotka pitivät tassuista kiinni. Siinä hiki ja veri lensi kaikilta. Mietin siinä, että mitenköhän ihmiset suhtautuisivat jos heidän kynnet leikattaisiin tällä menetelmällä. Kynsistudioilla ei varmaankin olisi ainuttakaan asiakasta...
Joka tapauksessa, koiran kynnet voi leikata ihan huomaamattomasti samalla kun rapsuttelet koiraa ja katsot sen tassuja (kun katsot tassuja muutenkin niin se tottuu kosketukseen eikä ole peloissaan). Kun sitten olet siinä katsonut ja kokeillut sen tassuja, voit kääntää tassun sen luonnolliseen suuntaan (= "go with the flow"), jolloin näet tassun ylösalaisin ja voit sitten nipsasta pienen palan pois kynnen kärjestä. Älä ota isoa palaa kerralla! Pitää olla varovainen, ettei leikkaa liikaa kun siellä kynnessä on verisuoni ja koiraa sattuu jos leikkaat niin, että verta tulee kynnestä. Harjoittelun voi aloittaa ihan pienillä nipsauksilla. Kokeile ja hämmästy.

maanantai 21. marraskuuta 2011

Meidän arkea

Trimmaamossa riittää tapahtumaa mutta niin riittää myös kotona Boxin kylässä Tammisaaressa, jossa meillä on tyttäreni 4 v. + mieheni lisäksi kolme villakoiraa, Julius (Emilin poika, Tselkeissä syntynyt Dream About Starring Moravia), Milla (Emilin tyttären tytär, Canmoys Magie Noire ) ja Fiona (Juliuksen tytär, Canmoys First Things First) ja Border Collie, Hakukaaren Viiru. Kiitos Leena Monthenille kun valitsi meille näin hienon koiran. Viiru on ihan uusi ohjelmanumero meidän sirkuksessa. Se luulee olevansa puudeli kun on kasvanut puudelilaumassa. Viirun tehtävä tulee olemaan lampaiden paimennus ja sitä varten hän käy koulutuksessa Annika Paarviolla aina kun ehdimme ja on jo edistynyt paljon ensimmäisestä kurssista, jolloin se istui selin lampaisiin ja pelkäsi lajitovereitaan. Vain 10 kk ikäisenä se osasi hakea lampaat pellolta ja ajoi ne suoraan hevostraileriin, jolla veimme ne sisään talveksi - Hyvä Viiru! Olen niin ylpeä siitä!

Lampaat tulivat meille kun ehdotin miehelleni, että otettaisiko neljä lammasta kun ne on niin kivoja...  Kävimme katsomassa monella lammastilalla tutustumassa lampolan arkeen  ja iloksemme saimme ostaa hienot lampaat Anki Eriksonilta. Kesän me sitten ihastelimme toisamme pellolla. Talven ne saivat viettää hevosboxeissa ja pian tuli eteen sellainen juttu, että pässi tarvittiin, kun haluttiin myös karitsoita. No, sellainen haettiin sitten naapurin lampolasta, Bovikistä Ullen ja Seba Nurmen luota (www.bovik.com), jossa on satoja lampaita. Pässistä tuli Kyösti Paistinen mutta se on osoittautunut niin hienoksi ja hyväluontoiseksi pässiksi, ettei se kyllä mene ikinä pataan - jää sitten eläkkeelle kun sen aika koittaa. Näin jatkettiin ja tänä syksynä lampaita on jo usesmpi kymmenen ja mieheni on rakentanut lampaille hallin, joten niitä on nyt sitten tulossa lisää joka vuosi. Heinääkin onnistuimme korjaamaan tänä vuonna ensimmäistä kertaa ja koko suku oli kantamassa paaleja, ajamassa vanhaa traktoria ja hoitamassa kahvitusta - kuin Suomi-filmeissä! On kyllä aika kivaa nähdä kättensä tuloksia ja nyt kun lampaat ovat sisällä, omatekemän heinän kantaminen niille ei tunnu mitenkään raskaalta.

Kaverit Helsingissä olivat kuulemma lyöneet vetoja siitä, kuinka kauan mahdamme jaksaa olla "heinähattuja" mutta nyt on jo kulunut yli neljä vuotta ja vaikka välillä käyn Lauttasaaressa, missä asuimme, niin Boxin kylä se vain tuntuu kodilta yhä edelleen.
Näin talven kynnyksellä täällä on ihana rauha. Kylässä ei ole edes katuvaloja ja pieni tyttäreni ilahtuikin kovasti 3-vuotiaana kun kävimme Helsingissä ja näki katuvalot!
Meillä palaa takka joka ilta - samoin kynttilät, että ei me ihan pimeässä täällä istuta kuitenkaan.  Jouluikkunoita menemme kyllä katsomaan Stockmannille Helsinkiin, kuten aina ennenkin mutta kotiin saaristoon täytyy päästä mahdollisimman pian hengittämään raikasta ilmaa.

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

Tervetuloa uuteen blogiin

"Ihmisestä saa kun laittaa"ja se pätee myös koiriin :-)

Meillä trimmaamossa sattuu ja tapahtuu niin hullunkurisia juttuja, ettei voisi uskoa todeksi
jos ei itse olisi paikalla. Tässä joitakin viime aikojen hämmästyttäväviä tapauksia:

Huolestunut asiakas toi koiran trimmattavaksi ja kysyi pitäisikö koira viedä eläinlääkäriin kun se haisee niin pahalta peräpäästä. Hän epäili, että koiralla on erittäin paha anaalirauhastulehdus. No, asiaa tutkittuani =
nostin koiran pöydälle ja nostintin varovasti myös sen häntää. Asia ratkesi ilman eläinlääkäriä. Koiran hännän alta paljastui tennispallon kokoinen möykky arvaa mitä... Rouva oli kovin helpottunut, että rahat säästyi.

 Eräs asiakas toi kiinan palatsikoiransa pesuun ja varoitti, että koira on ihan kamalan vihainen, että olkaa
varovaisia, sillä se murisee ihan koko ajan. Hän joutuu pitämään kotioloissa koiralla remmiä kiinni kaulapannassa, koska ei muuten uskalla koskea siihen. Hän ei uskaltanut irroittaa remmiä, koska luuli, ettei saa sitä takaisin kiinni kaulapantaan. Kävi ilmi, että koira oli älyttömän kiltti ja suloinen ja sillä oli ahtaat hengitystiet, eli kun koira hengitti, se krohisi ja omistaja tulkitsi sen murinaksi. Onnellinen loppu. Koira pääsi kaulapannastaan ja remmistään kotona ja heillä oli vielä monta yhteistä onnellista vuotta yhdessä ja omistaja ei enää pelännyt koiraansa.

Koira, jolla oli yhdessä yössä ilmestynyt paha kasvain, joka roikkui kehon ulkopuolella.
Asiakas soitti itkuisena kiittäen hyvästä yhteistyöstä kertoen surullisena vievänsä juuri koiraa lopetettavaksi.  Kasvain todettiin eläinlääkärissä isoksi punkiksi, joka poistettiin. Meillä yhteistyö jatkuu edelleen.