"Kaivopuiston kaunis Casanova"

"Kaivopuiston kaunis Casanova"
"Kaivopuiston kaunis Casanova"

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Pässikaritsoiden erottelu

Bää, bää siellä. Bää, bää täällä. Pässikaritsat ovat nimittäin nyt eroteltu ja ovat ihan eri pellolla, kuin niiden mammat. Mölinä onkin sen mukainen. Onneksi tämä elämöinti rauhoittuu muutamassa päivässä. Onhan se ihan ymmärrettävää, että vähän täytyy jotain sanoa.  Se kun on melkoinen elämänmuutos, kun yht´äkkiä äiti on poissa viereltä kertomasta kuinka elämää kuuluu elää. Minua hitusen jännitti, kuinka mahtaa sujua meidän lauman häkitys erottelua varten. Onneksi kaikki sujui, kuin tanssa kesällä aivan kuin elokuvissa. Lauma käveli suoraan sinne minne kuuluukin ja Viiru osasi työnsä hienosti. Mitään ylimääräisiä hötkyilyjä ei tällä kertaan ollut. Jihuu, tätäkään ei siis tarvitse enää jännittää. Meidän hommakoira osaa asiansa ja jopa meidän ihmisten oma lampaan lukutaito on taas selvästi karttunut lisää. Harjoittelu tuottaa tulosta, mikä aiheuttaa suurta iloa. Helpoin laji tämä ei todellakaan ole, mutta hei, jos muutkin tätä tekee, niin miksen minäkin. Tämä on ollutkin asenteenani jo jonkin aikaa.

Viiru tuonut onnistuneesti lamumansa kokooma-aitaukseen



Ensimmäinen setti kohti uusia kokemuksia

Viimeiset pässikaritsat matkalla toiselle pellolle

Mammat ja uuhikaritsat


lauantai 29. kesäkuuta 2013

Myn ensimmäiset treenit Annikalla

Tämä viikko on pitänyt sisällään töitä, heinähommia ja sen, että My pääsi trenaamaan kasvattajansa luo. Pikku My muuttui varsin kainoksi, kun Annika otti sen oman äitinsä kanssa tutustumaan lampaisiin ja paimenkoiran hommiin. Olin ihan ällikällä lyöty miten meidän melko reteestäkin koirasta kuoritui niin kainosteleva paimenkoiran alku. Ehkä sen oma mamma ilmoitti sille, että nämä ovat kuule minun lampaat ja pidä sinä kuonosi erossa niistä. Tiedä häntä... Vaikka olenkin ottanut Mytä joka päivä mukaan pellolle omien lampaiden sekaan, niin nyt tämä tuntui olevan sille kuin uusi tilanne. Annikan se tunnisti heti ja halasi häntä sellaisella tarmolla, kuin ei olisi vuosiin tavannut. Ehkä tämä aika on tuntunutkin siltä, kun he viimeksi kohtasivat. My lähtikin todella luottavaisin mielin Annikan mukaan, kuin he olisivat joka päivä tehneet yhdessä juttuja. Vaikka My ei heti ensimmäisellä kerralla välyitellytkään mitään mahti kykyjä, niin sainkin roppakaupalla neuvoja miten jatkaa sen työstämistä paimenkoiran vaativaan hommaan. Nyt niitä olenkin koittanut noudattaa ja katsotaan miten homma lähtee jatkossa sujumaan. Jännää.

 Viiru pääsi myös mukaan Annikalle, ja sen jälkeen olikin Myn vuoro mennä.

Näin rankkaa oli, että piti ihan tirsat ottaa heti paimentamisharjoituksen jälkeen

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Juhannus

Ihana Juhannus kohta takanapäin. Se piti sisällään omien akkujen lataamista mukavassa seurassa herkullisia ruokia nauttien. Sääkin oli kuin tilattu meitä varten. Saisinko toivoa tälläistä joka vuosi, kiitos.Yksi asia kumminkin ponnahtaa ylitse muiden asioiden mennen tullen. Voin nimittäin ylpeänä kertoa, että sain Viirun kanssa kerättyä koko hajonneen sadan pään lauman ensimmäistä kertaa yksin ja sen jälkeen vielä siirrettyä ne juuri oikeasta portista kahden lohkon läpi oikealle pellon lohkolle. Tämä saattaa kuulostaa  helpolta asialta, mutta kun en ole kunnolla päässyt harjoittelemaan oman kremppa vartaloni takia, niin tämä on kuin olisin voittanut lotossa päävoiton. Viiru toimi aivan niin kuin paimenkoiran kuuluukin toimia ja minä hapuilin paimenen tapaisia ohjeita koiralle. Aivan huikea ahaa elämys myös pläjähti tajuntaani, kun ymmärsin seurata meidän lammaslauman ensimmäisiä Bäitä, ja olin läsnä  100%. En miettinyt mitään muuta kuin sitä hetkeä ja minne olinkaansiirtämässä laumaa. Tämäkin asia on kerrottu minulle melkoisen monta kertaa, seuraa lampaita, ei vain koiraa. Silti se on vienyt melkoisesti aikaa sisäistää asia, vaikka olenkin päättäväisesti nyökännyt joka kerta kun minua on neuvottu asian suhteen. Juu, juu kyllä minä tiedän seuraa lampaita. Eilen se vain todella kolahti mitä se tarkoittaa käytännössä. Hassua, miten kaikki asiat pitää kokea itse kantapään kautta, ennen kuin todella voi sanoa osaavansa jotain. Nyt minulta putosi sadan kilon paino hartioiltani, minulla on hieno paimenkoira jota minäkin osaan "käyttää". Siis ihan huippua!!

My ja Viiru rannalla


My haaveilee surffaamisen taidosta

Juhannukseen kuului myös uintia

Rento meininki

lauantai 22. kesäkuuta 2013

keritsemisreissu

Ennen kuin pääsimme Juhannuksen viettoon, kävimme tapaamassa kolmea pässi herraa, jotka olivat kovasti kesäturkin tarpeessa. Tietenkin olisi parempi, että pässit olisivat saaneet kesäkarvansa jo aikaisemmin, mutta tässä tapauksessa hyvä sanonta onkin, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Pässipojat asuvat tässä aivan meidän kulmilla, joten pakkasimmekin meidän keritsemiskamppeet busteriin, ja suuntasimme kokan kohti vastakkaista rantaa. Viiru olikin melkoisen tohkeissaan päästessään hommiin. Tehtävä ei ollut mikään helppo, koska vastarannalla meitä odotti kolme kaverusta, jotka eivät olleet nähneet koiraa ikinä. Maastokin oli melkoisen erilainen mihin meidän Viiru on tottunut. Onneksi Annika Paarvion ja Simon Mossin opit olivat hyvässä muistissa ja pässit saatiin hienosti kiinni ja kerittyä. Vähän minua alkoi jännittämään, kun yksi lampaista päätti leikkiä esteponia ja hyppäsi sellaisella loikalla aidan yli. Moni poni olisi kateellinen siitä ponnusta. Mutta jos sitä ei lasketa, niin kaikki sujui kohtuullisen mallikkaasti. Mukava oli myös olla avuksi uusille lampureille, samalla tavalla kuin mekin olemme saaneet apua aina kun olemme sitä tarvinneet.

Matkalla hommiin

Hommakoirallakin on pelastusliivit

Viimeinen herra käsittelyssä

viime silausta vailla

Kaksi poikaa jo valmiina

torstai 20. kesäkuuta 2013

Kesä yllätti taas koiranomistajat

Kesä tuntuu yllättävän koiranomistajat joka vuosi samalla tavalla, kuin talvi autoilijat. En jaksa lakata hämmästelemästä sitä. Ymmärrän kyllä hyvin, että talvi oli melkoisen kylmä ja se tuntui tänä vuonna  jatkuvan ikuisesti, mutta niin kuin aina, kevät seuraa talvea ja sitten tulee kesä. Vaikka Suomen kesä on lyhyt ja usein miten vähä luminen, niin se on kumminkin lämpimämpi kuin meidän talvi. Tai siinä uskossa minä ainakin olen. Tämä vain ei tunnu olevan kaikkien meidän tiedossa, jos uskotaan minkälaisia kommentteja saan päivittäin kuulla. Yleisin puhelinkeskustelu menee näin; Hei, mun koira on trimmin tarpeessa. Se läkähtyy juuri nyt. Onko sulla aikoja nyt tai viimeistään huomenna? Siis mitä ihmettä? Ei ole vai. Minulla ei ole aikaa odottaa, haluan ajan nyt. Sitä paitsi, enkö jo sanonut, minun koirani läkähtyy kuumuuteen??!! Mikäs ihmeen trimmaaja sinä olet, kun ei ole aikoja Juhannuksen (Jouluna, Uutena Vuotena, Vappuna). Tähän väliin koitan selittää puhelimeen, että muutama muukin on huomannut koiransa olevan melkoisessa villassa, ja trimmauksen tarpeessa. Enkä mitenkään pysty tekemään kuin tietyn määrän koiria päivässä. Myös minustakin olisi kiva nukkua edes välillä, sekä nähdä silloin tällöin perhettäni. Myös meidän omat koirat vaativat hitusen huomiotani, sekä vastuullani on myös meidän lampaat ja kanat. Puuhaa siis riittää. Vaikka nautin suunnattomasti trimmaamisesta, niin joskus on saatava pidettyä vähän taukoa. Niin kuin muutkin ihmiset pitävät lomaa työstään, niin minäkin pidän muutaman vapaan hetken silloin tällöin. Suotakoon se minulle. Toivoisinkin, että vain kesä ei olisi koirien trimmausaikaa, vaan koiria kuuluisi hoitaa läpi vuoden. Ei vasta silloin, kuin turkki muistuttaa huopatossua ja lämpömittäri yli + 20 C. Onneksi tämä esimerkki on vain jäävuoren huippu, ja vastuullisia koiran omistajia löytyy paljon.

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Villakoirien erkkari

Villakoirien erikoisnäyttely Tuomarinkartanon vinttikoiraradalla olisi voinut mennä kauniimmassakin kelissä. Alku alkoi lupaavalla auringolla, mutta kun oli meidän vuoro mennä kehään niin sadetta tuli kauin saavista olisi kaatanut. Mustat keskikokoisten narttu kehä pidettiinkin säästä johtuen tuomariteltan suojissa. Tällaisen kelin olen kokenut vain kerran ennen Kaivarin näyttelyssä joskus useita vuosia sitten. Onneksi emme kummatkaan Millan kanssa ole tehty sokerista. Kamalasta säästä huolimatta Milla oli varsin kovatasoisessa seurassa PN 2. Olenkin todella tyytyväinen tulokseen:)!!! Muutenkin päivä oli mitä mainioin mukavan seuran johdosta, eli kiitos Jonna Kokko, Lotta Lipponen seurasta ja avusta! Tiina Taulokselle kuuluu myös kiitos ihanasta koirasta! Tuomarina meillä oli Valerio Nataletti, Italiasta. Kamera jäi tietenkin kotiin, mutta onneksi nykyään kännyköissä on kamerat. Handleri taustalla vain on kuin uitettu koira:).

Kehän jälkeen räpsäisty kuva




torstai 13. kesäkuuta 2013

heinäurakka n:o 1, tehty




Tämä oli meillä teemana hikisen heinäurakan jälkeen. Nyt on siis heinäruljanssi osa 1. saatu päätökseen ja lampailla on taas talveksi syötävää. Helppoa kuin heinänteko lause ei ole vielä koskaan oikein avautunut minulle. On nimittäin näin tälläisenä aikuisena maalle muuttaneena melkoisen vaikeaa tietää milloin on sopiva hetki kaataa heinät, saatika sitten milloin ne olisi hyvä korjata. Täytyy nyt ihan tähän väliin silti sanoa, että taisi tänä vuonna tulla parasta heinää ikinä. Heh, siis neljän vuoden kokemuksen perusteella:).
Koirat ovat ainakin kovin tyytyväisen oloisia koko päivän pellolla olon jälkeen. Nyt ei Mylläkään näytä olevan jäljellä ylimääräistä energiaa. Pikku My on kyllä melkoinen menijä, ja aivan käsittämättömän kekseliäs. Meillä ei ole ikinä ollut näin tehokasta pentua. Voi kun sitten, kun aika on kypsä, saisin suunnattua sen älykkyyden ja sinnikkyyden lampaiden paimentamiseen. Meillä nimittäin ei ole enää ovea, jota pikku My ei saisi auki. Ovet aukeavat helposti molempiin suuntiin neidin availlessa niitä. Se on myös hyvin näppärä keksiessään itselleen tekemistä. Yksi kerta, kun olimme rannalla, ihmettelin että mitä se My syö? Se oli napannut merestä ahvenen ja muitta mutkitta pisteli sitä poskeensa. Taisi olla tyttö sitä mieltä, että sen ruoissa saisi olla suurempi vaihtelu. Tässä vain muutama esimerkki sen touhuiluista. Mutta kaikessa energisyydessään se on aivan ihana pentu!

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Emil Jr. BIS 1




Fiona laiturilla

Miten tämä aika vain kiitää eteenpäin sellaista haipakkaa. Aina jotenkin erehdyn ajattelemaan, että seuraava kuukausi tuo tullessaan vähän ns. omaa aikaa. Mitä se pitää sisällään, sen aika näyttää. Nimittäin kesäkuu on alkanut heinänteolla. Näin aikaisin emme olekkaan tehneet heinää ennen. Heinä on kasvanut tänä vuonna samalla tavalla, kuin meidän Milla karva. Sen voi melkein kuulla, kun se kasvaa.
No nyt vähän juttua koirista. Ehdin myös viime sunnuntaina käväisemään Salon ryhmänäyttelyssä Fionan kanssa. Tällä kertaa tulos ei ollut mitenkään mainitsemisen arvoinen saavutus, mutta silti päivä oli mitä mainion. Se sai hyvän arvostelun ja olenkin todella iloinen sen käytöksestä kehässä. Ainoa murheen kryyni on sen päätukka, joka ei kaikesta yrityksestä huolimatta ota kasvaakseen. Olenkin kokeillut kaikenlaista, että saisin sen kasvamaan, mutta ei, niin ei. Heinä se vaan kasvaa, mutta Fionan tukka se vaan pysyy vakio mitassaan:). Minulle antoi kovasti toivoa, kun tämän vuoden villakoirien ykkösellä oli nuoruudessaan kuulemma samanlainen ongelma ja nyt se on aivan jotain muuta. Toivoa siis vielä on:). Ylpeyttä samaisessa näyttelyssä antoi meidän Juliuksen poika Damocan Lucky Dreamer, Kaapo saaden sertin ja olessaan VSP. Onnea Jonna ja Kaapo!!!
Ja vielä viimeisenä, mutta ei todellakaan vähäisimpänä asiana. Juliuksen veli Dream Catcher Starring Moravia niitti mainetta maailmalla edellisenä viikonloppuna olessaan Slovakiassa  RYP 1 ja sunnuntaina Lesznossa BIS 1. Ihan huippua, paljon ONNEA Jana ja Emil Jr.

BIS 1 Dream Catcher Starring Moravia

Kuva puhukoon puolestaan

Emil Jr. kehä look.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Hanhien rantautumis yritys

Olisiko se tänään sitten omien koirien pesupäivä? Pesuvuorossa Julius ja Fiona. Huhuu, mitenkäs olisi karvakuonolaiset? Ja ei, eilinen meressä polskuttelua ei lasketa mukaan. Meillä onkin kaikki heittäneet jo talviturkkinsa aikapäiviä sitten. Itse pääsin samaan klubiin eilen. Melkoisen mukavaa:).
Kukkia olen yrittänyt istutella ja muutaman kurkuntaimen ja tomaatintaimen olen saanut laitettua. Saa vain nähdä mitä meillä on jäljellä syksyllä, koska meillä asuu nykyään puutarhuri My. Pelargonia parat ovat saaneet melkoista juurihoitoa ja niitä onkin ulkoilutettu jo lukemattomia kertoja. Onneksi ne vaikuttavat melkoisen kestäviltä, kaiken käsittelyn jälkeenkin  ne ovat jaksaneet kukkia.
Päivä kuitenkin kääntyy kohta jo illan puoleen, ja yhtään koiraa en ole saanut pestyä. Uskomattoman hieno sää vei voiton tällä kertaa. En usko kuitenkaan, että kukaan koiruleista pistää pahakseen. Ne ovat saaneet ulkoilla ja nauttia rannalla pulikoiden. Aika jännä juttu pääsi käymään tänään. Neljä hanhea päättivät sinnikkäästi muuttaa meidän rannalle. Ne lensivät useita kertoja meidän ylitse ja kaakattivat närkästyneenä, kun "heidän" ranta oli kaapattu meidän toimesta. Hanhet myös yrittivät kommandoiskua meren suunnalta. Onneksi meillä on Viiru:). Pyysin sitä ajamaan hanhet pois. Se katsoi minua aivan hämmästyneenä, anteeksi kuinka, eihän nuo ole lampaita??!! Pyysin sitä uudelleen, aja nuo pois. No ei kai tässä muu auta, se ilmeisesti ajatteli, ja teki työtä käskettyä. My oli tietenkin hengessä mukana. Puudelit katselivat koko hommaa aurinkotuoleissa kellien, kukakohan tässä olikaan lintukoira. Harmillista tässä vain on se, että sain videoitua hienon hanhien pois ajon ja nyt en löydä sitä mistään tallenteista. Täytyy siis skarpata tekniikan kanssa. Onneksi on sentään muutama kuva tilanteestä

Hus pois lintuset

Menkäähän siitä

Kääk, ne tulevatkin takaisin

Viiru rientää apuun, kaikki hyvin Myn mielestä