Bää, bää siellä. Bää, bää täällä. Pässikaritsat ovat nimittäin nyt eroteltu ja ovat ihan eri pellolla, kuin niiden mammat. Mölinä onkin sen mukainen. Onneksi tämä elämöinti rauhoittuu muutamassa päivässä. Onhan se ihan ymmärrettävää, että vähän täytyy jotain sanoa. Se kun on melkoinen elämänmuutos, kun yht´äkkiä äiti on poissa viereltä kertomasta kuinka elämää kuuluu elää. Minua hitusen jännitti, kuinka mahtaa sujua meidän lauman häkitys erottelua varten. Onneksi kaikki sujui, kuin tanssa kesällä aivan kuin elokuvissa. Lauma käveli suoraan sinne minne kuuluukin ja Viiru osasi työnsä hienosti. Mitään ylimääräisiä hötkyilyjä ei tällä kertaan ollut. Jihuu, tätäkään ei siis tarvitse enää jännittää. Meidän hommakoira osaa asiansa ja jopa meidän ihmisten oma lampaan lukutaito on taas selvästi karttunut lisää. Harjoittelu tuottaa tulosta, mikä aiheuttaa suurta iloa. Helpoin laji tämä ei todellakaan ole, mutta hei, jos muutkin tätä tekee, niin miksen minäkin. Tämä on ollutkin asenteenani jo jonkin aikaa.
 |
| Viiru tuonut onnistuneesti lamumansa kokooma-aitaukseen |
 |
| Ensimmäinen setti kohti uusia kokemuksia |
 |
| Viimeiset pässikaritsat matkalla toiselle pellolle |
 |
| Mammat ja uuhikaritsat |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti