Tämä oli meillä teemana hikisen heinäurakan jälkeen. Nyt on siis heinäruljanssi osa 1. saatu päätökseen ja lampailla on taas talveksi syötävää. Helppoa kuin heinänteko lause ei ole vielä koskaan oikein avautunut minulle. On nimittäin näin tälläisenä aikuisena maalle muuttaneena melkoisen vaikeaa tietää milloin on sopiva hetki kaataa heinät, saatika sitten milloin ne olisi hyvä korjata. Täytyy nyt ihan tähän väliin silti sanoa, että taisi tänä vuonna tulla parasta heinää ikinä. Heh, siis neljän vuoden kokemuksen perusteella:).
Koirat ovat ainakin kovin tyytyväisen oloisia koko päivän pellolla olon jälkeen. Nyt ei Mylläkään näytä olevan jäljellä ylimääräistä energiaa. Pikku My on kyllä melkoinen menijä, ja aivan käsittämättömän kekseliäs. Meillä ei ole ikinä ollut näin tehokasta pentua. Voi kun sitten, kun aika on kypsä, saisin suunnattua sen älykkyyden ja sinnikkyyden lampaiden paimentamiseen. Meillä nimittäin ei ole enää ovea, jota pikku My ei saisi auki. Ovet aukeavat helposti molempiin suuntiin neidin availlessa niitä. Se on myös hyvin näppärä keksiessään itselleen tekemistä. Yksi kerta, kun olimme rannalla, ihmettelin että mitä se My syö? Se oli napannut merestä ahvenen ja muitta mutkitta pisteli sitä poskeensa. Taisi olla tyttö sitä mieltä, että sen ruoissa saisi olla suurempi vaihtelu. Tässä vain muutama esimerkki sen touhuiluista. Mutta kaikessa energisyydessään se on aivan ihana pentu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti