Toistoa

Lampolassa on ollut melkoinen vilske. Pienet suloiset karitsat ovat pitäneet minut kovin kiireisinä. Yö unetkin ovat jääneet vähän lyhyiksi, kun on pitänyt käydä seurailemassa lampolan tilannetta. Viiru on tietenkin ollut kovin auttavainen hommakoira ja aina valmiina lähtemään töihin. Se onkin oppinut paljon talven aikana ja on todella korvaamaton apu lampaiden kanssa. Työ tekijäänsä opettaa, sopii tähän loistavasti.  Se pätee meihin molempiin, siis Viiruun ja minuun. Olen suunnilleen taputellut itseäni olalle, kun olemme Viirun kanssa siirtäneet poikivan lampaan onnistuneesti omaan yksiöönsä synnyttämään. Se on hieno tunne, kun tekee töitä koiran kanssa yhdessä, ja huomaa, että sitä on tekemässä tiimityötä, eikä vaan kaksi erillistä yksikköä puuhaamassa omiaan. Se onkin kovin kiehtovaa huomata oma ja koiran kehitys, kun vertaa tilannetta vuoden takaiseen tilanteeseen. Viiru oli vasta muuttanut meille ja minä lampurina aivan yhtä alussa, kuin Viiru. Onneksi sitä on saanut niin paljon apua kokeneemmilta ihmisiltä, sekä koiran kanssa toimimiseen, että lampaiden hoitamiseen. Sitä pitää vaan rohkeasti mennä kysymään apua ja neuvoja, ja oppia ottamaan neuvoja vastaan. Huomaan, että moni uusi asia vaati hetken,  jos toisenkin, ennen kuin sitä osaa ottaa sen käyttöön omassa elämässä. Asiat vaan jäävät jotenkin hautomaan tuonne mielen sopukoihin, ja sitten kun aika on kypsä, niin ne tulevat sieltä esiin. Ainakin toivottavastiJ! Se on aivan käsittämätöntä, kuinka monta toistoa sitä tarvitsee oppiakseen. Olipa sitten kyseessä paimennuksesta. tai näyttelykehässä olosta. Mutta tarvitseehan lapsetkin monen monituista kertaa maistaa uutta makua, ennen kuin mausta tulee mieluinen, niin kai se sama pätee meihin aikuisiinkin uuden oppimisessa. Mihinkäs se asia siitä mihinkään muuttuisi.  

Arethan vauva 3 päivää vänhana

Liisan lapsi

Solarium, väri ei ole vielä tasainen :)

Päivän vanhat siskokset