kehään meno

Kehään menoa kannattaa harjoitella, siinä missä kehässä oloakin. Sitä vaan yleensä näyttelyharjoituksissa keskitytään, kuinka käyttäydytään kehässä ja jotenkin se unohtuu, että arviointi alkaa heti kun astut kehään. Ensivaikutelma on hyvin tärkeää tässäkin asiassa. Turha sitä kehään on mennä, jos asenteena on, että ei tässä mitään voi voittaa ja toivottavasti ei vaan häiritä täällä ketään. Häntä pystyyn,  ja ryhti hyväksi, ennen kehään astumista! Jos sinä et itse usko koiraasi, kukas sitten? Epävarmuus tarttuu helposti myös koiraan ja se alkaa rauhoitella sinua, kun huomaa että tässä on nyt jotain todella pelottavaa tiedossa. Taas lainaan Cesar Millania, kysy itseltäsi miltä tuntuu? Jos kätesi on puristettuna rystyset valkoisena nyrkkiin ja olkapääsi hipovat taivaita, on aika pysähtyä ja rauhoittaa itsesi. Sillä siinä vaiheessa olet jo pahasti metsässä, ja sinun pitäisi tietää miten sieltä päästä pois.  Voit jo ennen näyttelyä miettiä mikä saa sinut rentoutumaan.  Itselleni toimii hyvin, kun tiedän että minulla on tarpeeksi aikaa ja että minulla on koira moitteettomassa kunnossa jo näyttelypaikalle tultaessa.  Sitten ennen kehään menoa onkin jäljellä vain viimeistely. Eli ei tarvitse hermoilla saako sitä trimmiä valmiiksi, tai että miltä se koira ehkä mahtaakaan näyttää. Kehään meno pitäisi olla uurastuksen loppuhuipennus! Sillä hetkellä kaiken pitää olla kunnossa, ja on ilo mennä kehään. Siten voi keskittyä olennaiseen ja olla läsnä heti ensi sekunteista alkaen. Keskittyä koiraan ja miten sen saa esitettyä tuomarille parhaalla mahdollisella tavalla.

Keskittymistä koiraan

Keskittymistä koiraan ja tuomariin