Koiratrimmaaja Mona: Eläimellistä menoa

Mihin tämä aika oikein katoaa. Kiire tuntuu vain lisääntyvän, mutta niin se taitaa olla aina joulukuussa. Tänä vuonna messari jäi minulta väliin, mutta onneksi se tulee joka vuosi uudelleen. Huomasin silti vilkuilevani tuloksia netin kautta pitkin päivää. Hienoa oli saada nähdä kuvia toinen toistaan kauniimmista koirista. Kyllä siellä oli moni taas ylittänyt itsensä, mitä tulee koiran kunnostamisessa sen aivan huippuunsa. Ei voi kuin ihailla. Minulla oli poikkeuksellinen perjantai ennen messaria. Normaalistihan olen sen pyhittänyt valmistautumisella kauden päänäyttelyyn, mutta tänä vuonna olinkin Salon Mustissa ja Mirrissä koko päivän. Siellä oli kiva teema päivä, eläimellistä menoa, jonka juonsi ammattimaisesti ja innostavasti kaikkien tuntema Kana. Hänellä oli itsellään mukanaa ihana espanjasta pelastettu resquekoira Annie. Annie edusti loistavasti, ja esitteli aktivointipelejä rutinoituneesti. Päivään mahtui kaikenlaista, mukaan lukien kolme muotinäytöstä, jossa myös meidän omista koirista esiintyi Viiru ja Fiona. Molemmat neidit hoitivat mannekiinin hommat hyvin. Meillä oli käytössä yhdellä muotinäytökseen osallistuneella askelmittari. Arvatkaas, mikä oli lukema ennen klo 12.00? Päivä siis alkoi klo 10.00. Vastaus, 9000 askelta. Eikös se suositus päivässä ole 10 000? Muutenkin oli kiireinen, mutta todella kiva päivä viettää Eläimellistä menoa-päivän merkeissä. Täytyy vielä tähän sanoa, kiitos Susanna Simonen, nyt on Viirulla uusi hieno Hurtta-takki.
Kiirettä pitää myös yllä se, että monet haluavat koirulinsa kauniiksi ennen joulua. Harmillista vain, että päivässä on vain tietty määrä tunteja ja kaikille ei meinaa riittä aikoja.
Viirukin on päässyt treenaamaan ihan lumen ja tuiskun keskelle. Ei muuten olla ikinä aikaisemmin sellaisissa oloissa paimennettu. Hyvin tuntui Viiru kumminkin toimivan, sää olosuhteista huolimatta. Kovasti se on saaanut itse luottamusta ja uskaltaa jo paremmin ja paremmin ottaa tilanteen haltuunsa.