Metsämansikoita

 Ensimmäiset metsämansikat  kerätty ja syöty, herkullista. Metsä tarjoaa meille ihania aarteita. Kun puhutaan super foodista, niin onkohan meidän kotimaiset marjat unohdettu kokonaan.  Tuskin jaksan odottaa, että mustikat kypsyisivät. Niissäpä super foodia kerrakseen, nam nam.

Viiru on päässyt hommiin kotipelloilla, kun olemme erotelleet pikku pässejä pois mammojensa siipien suojista. Nyt ovat pojat kasvaneet jo niin paljon, että pärjäävät omillaan. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin ne pääsivät isiensä kanssa laiduntamaan. Niin eiväthän ne siis ihan omillaan vielä  ole. Hyvin on Annika Paarvion neuvot kantaneet,  ja Viirun kanssa hommat alkavat hioutua. Pientä hieno säätöä vielä on, mutta suuret linjat alkavat olla kohdillaan. Lisää harjoitusta vaan, toistoa toiston perään. Sillä tavalla sitä saa varmuutta itselleen ja kummasti koira/lammassilmä harjaantuu itsellään.  Vaikkakin Viirulla on  ”verissä” paimentaminen, niin turha odottaa,  että yhteistyö sen kanssa sujuisi mutkitta ilman harjoitusta. Kai se vaan on kaiken kanssa niin, mikään ei tule ilmaiseksi. Vanha sanonta harjoitus tekee mestariksi pätee tässäkin. Olen niin iloinen, kun voi huomata miten onnellinen meidän hommakoira Viiru on, kun on päässyt tekemään töitä. Se nauttii joka hetkestä, kun saamme tehdä yhdessä töitä pellolla. Sillä on huikea työmoraali, josta olisi monen syytä ottaa oppia:)

Viiru the hommakoira

pässipoikia

Mä tässä vaan tarkkkailen, että homma on hallussa