 |
| Paimennuksen alkeita - ei se niin helppoa ole! |
Ehdin käydä paimentamassakin tuossa viime viikolla Leena Montenin luona (Hakukaaren kenneli). Laji opettaa nöyryyttä, ei voi muuta sanoa. On kyllä valtavan hienoa, että pääsee katsomaan toisten toimintaa, että osaisi siirtää niitä oppeja sitten omaan räpellykseen. Viiru parka! Minä kyllä taidan tehdän kaikkeni, ettei se vaan pääsisi toimimaan paimenkoiran tavoin. Siksihän sitä siellä käydään, kun ei vielä osata. Toistoa, toistoa, toistoa - taistoa, taistoa, taistoa... ja sitten uudestaan.
 |
| Ohjaajan kädessä oleva keppi on paimennussauva. Sillä ei sitten mäiskitä ketään... |
 |
| Roihu liekeissä! |
 |
| Heli, Viirun äiti odottaa kiltisti vuoroaan |
 |
| Hmm? silkkikanoja... :-D |
 |
| ... ne syövät kuulemma kaikea... |
 |
| Viiru väsähti rankan paimennuksen jälkeen |
 |
| Ilman kauneutta, pää voi räjähtää. Onneksi pionit kukkivat juuri! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti