Vihdoin 2000-luvulla

Ooooh, olen sittenkin päässyt 2000-luvulle. Sain kun sainkin bloggerin toimimaan myös tabletilla. Nyt kyllä riemulla ei ole rajoja. Nyt onkin pakko kokeilla onnistuuko myös kuvien lataaminen sivuille. Tai siis tietenkin onnistuu, jos vain osaa tehdä sellaista. No kun kerran olen puhunut ennenkin, että aikuinen oppii vain tekemällä, niin ei kun tekemään. Pahus, muutama epäonninen yritys takana. Nyt jo melkein sellainen olo, että savun hälvettyä kaivamme käyttö ohjeet. Hei, no josko nyt onnistuin. Kokeillaan.

Puudeli

Olipas kiva saada Puudeli lehti. Kannessa komeilee Aslan ( Bazaar´s Catch A Flying Dream)  omistajansa Jaana Jäppisen kanssa. Täytyy nyt vähän kehaista ja kertoa että se on meidän Emilin pojan poika. Se miksi Aslan ja Jaana ovat kanteen päässeet on se, että Aslan oli villakoirakerhon erkkarissa BIS!!!! Aikas huikeeta! Onnea kovasti Jaanalle, koiran kauniista kunnostamisesta, sekä esittämisestä. Muutenkin lehti toi mielenkiintoisia uutisia ja laadukkaita artikkeleita, joita on ilo lukea. Tässäpä olen pähkäillyt, että mahtaisikohan Jaana raottaa hituisen salaisuuttaan, millä hän vuodesta toiseen pitää koiristaan hyvää huolta ja saa pidettyä ne aina niin iloisina ja innokkaina kehässä. Puhumattakaan kauniista turkeista, jotka ovat melkein kuin jo tavaramerkki hänelle. Täytyypäs pistää soittaen Jaanalle ja kysäistä. Toinen kenelle täyty ehdottomasti myös soitella on Saara Kumpulainen, jolla vuodesta toiseen toinen toistaan kauniimpia koiria kehissä. Ihan vain mainitakseni vuoden 2013 menestynein toy Sarahill Play My Game ja vuoden kääpiövillakoira 2013 h/a/p Sarahill Happy as a CLAM. Onnea hienosti menneestä vuodesta Saara!

Kanat muuttavat

Kanat saivat uuden osoitteen. Ei ne kyllä minnekkään kauas muuttaneet. Ihan vain äidin pihalta meidän pihalle. Matkaa kertyi ehkä semmoinen 300 m. Hyvin herrasväki on asettunut taloksi, pientä alkujäykistelyä lukuun ottamatta. Niitä on kyllä niin hirmuisen hauska seurailla, kun ne tepastelevat pihalla. Ihan vapaaksi en uskalla niitä päästää vaeltelemaan. Meillä, kun sattuu asumaan kettu Repolainen aivan kulmilla, sekä joukko muita metsän asukkeja jotka varmasti laittaisivat kanaset parempiin suihin. Tässäpä muutama kuva kanasten muutosta.

Oma trimmausliike

Korvissani soi fanfaarit, tättärätää! Nyt se on totta, oma trimmausliike Salossa!! Aivan huikeaa, tai siltä se minusta ainakin tuntuu. Askel tuntemattomaan, mutta silti niin tuttuun maailmaan. Juu, ei täällä olla vain laiskoina laiturilla maattu, vaikka blogitekstiä ei olekaan syntynyt viime aikoina. Siihen on ollut minusta aika hyvä syy, nimittäin hiljaiseloon on mahtunut muutakin kuin vain oman trimmaamon suunnittelua. Olen kirjoittanut luppoaikana koiranhuolto-oppaan kaikille koiran omistajille, sekä tehnyt omia kotisivuja valmiiksi www.dogexperts.net , joiden pitäisi aueta ihan pian. Niitä nakutellessani ei vain ole löytynyt sopivaa hetkeä blogille, mutta nyt ne ovat valmiit, joten voin ilokseni palata taas sorvin ääreen. Olo on aika epätodellinen, uurastus on nyt takanapäin, trimmaamo avattu, nettisivut julkaisemista vaille valmiit ja käsikirja valmiina kohti painoa,  Ei muuta, kohti uusia seikkailuja!

 

MONAN KOIRANHUOLTO-OPAS JOKAISELLE KOIRAN OMISTAJALLE

Olen saanut tavata valtavasti koiria ja ihmisiä trimmausurani aikana yli 15 vuoden aikana. Sen lisäksi, että koira trimmataan ja laitetaan kuntoon, siinä sivussa tulee aina juteltua erilaisista asioista, jotka painavat koiran omistajien mieltä. Tässä oppaassa puhun useista asioista, joita minulta jatkuvasti kysytään. Mm. kynsien leikkuu on yksi vaikeimmista asioista. Kerron, miten jokainen voi opetella tämän toimenpiteen hyvin yksinkertaisella tavalla, ilman painimista koiran kanssa. Oppaassa kerrotaan paljon eri tilanteita ja otteita elävästä elämästä. Löydät sieltä mm. tietoa Kotikoira/näyttelykoira, Kun lähdet kotoa, Koiran peseminen, Oikea koira oikeaan kotiin,  Koira ja lapset, Autossa oleminen ja paljon muuta. Opas on A4-kokoa ja siinä on yli 70 sivua erilaisia tilanteita ja neuvoja sekä kuvia.

Oppaasta löydät myös tietoa omasta historiastani ja siitä, miten minusta tuli koiratrimmaaja ja lammaspaimen, vaikka olen asunut Helsingissä suurimman osan elämääni. Nyt asun Boxin kylässä Raaseporissa ja avasin juuri ensimmäisen oman trimmaamoni Saloon 1.7.2014, josta olen todella innoissaan

 

TARJOUS

Kun tilaat oppaan nyt heinäkuun aikana ja maksat sen 31.7.2014 mennessä, saat sen hintaan €12,99 ilman postituskuluja (etusi €5).

TOIMI NÄIN: lähetä minulle sähköpostiini: mona(at)dogexperts.net viesti: ”Haluan tilata Monan koiranhuolto-oppaan jokaiselle koiran omistajalle” ja liitä mukaan nimesi ja osoite, minne haluat sen toimitettavaksi. Lähetän sinulle tilitiedot, minne maksat oppaan 31.7.2014 mennessä. Lähetän oppaan sinulle elokuussa (tarkan toimituspäivän ilmoitan blogissani: koiratrimmaajamona.blogspot.fi, heti kun tiedän sen).

TILAA NYT HINTAAN €12,99 JA SÄÄSTÄ €5 POSTITTAMISKULUISSA!

                      VOIMASSA VAIN HEINÄKUUN

 

Onni on pyöröpaali

Sataa, sataa, taas sataa ja vielä kerran sataa. Ja sitten tuli vielä sadetta... Tässä on meinannut tulla ihan hiki tukkaan, ei sen takia, että olisi fyysisesti joutunut kantamaan heinää, vaan siksi, että piti miettiä, miten ihmeessa saamme heinän kerättyä sateiden välissä kuivana. Siinäpä haastetta kerrakseen. Onneksi apuun riensi ihanat lampurinaapurit jättikoneineen ja pelastivat meidät enemmiltä harmailta hiuksilta. Kaikki heinä ei ole vielä tallessa, mutta oma stressitaso on jo laskenut melkein vakioon. Onneksi on pakko tehdä kuitenkin jonkin verran pieniä paaleja, että pysymme kiinni todellisuudessa, eikä tuudittauduta virheellilsesti helppoon elämään. Kauhun tasapaino on vakio meillä. Punkkisektorilla olemme tehneet uuden aluevaltauksen. Paimenkoirilla  on ollut useita viikkoja kaulassaan SHOO TAG, joka lupaa pitää punkit loitolla ilman myrkkyjä. Teho perustuu magneettiin. Ihan aukoton ei magneettikenttä ole ollut, koska pari urhoollista vastarannankiiskipunkkia on löytynyt karvakuonoista. Täytyy kyllä sanoa, että joku teho niissä kuitenkin on, koska punkkeja olisi kaiken järjen mukaan olla satoja, koska paimenet juoksevat korkeassa heinikossa päivittäin. Siispä, aion jatkaa SHOO TAG-linjalla. Nyt kun vielä keksisin villureille vastaavan, kun en halua pitää kaulapantaa niillä. Piparminttushampoo pitää pintansa.

Aaaaaahhhh tätä onnea!

Ylpeät pyöröpaalin omistajat

Nyt kaikilla on hauskaa! (äsken ei ollut :-))

Yksi päivä maalla

Milla pääsi kylpyyn ja pieneen puunaukseen penturuljanssin jälkeen. Onhan häntä pesty tässä välilläkin mutta Millan karvan melkein kuulee, kun se kasvaa, niin voitte ymmärtää, että frisyyri oli päässyt hieman kulahtamaan. Pennutkin ovat roikkuneet melkoisella teholla turkissa päivittäin, joten vähän alkoi jännittämään minkälainen näyttelypuudeli sieltä kuoriutuukaan tämän rumban jälkeen!? Pesin Millan kahteen kertaan Groomers Edges Ultimate shampoolla ja hoitoaineena käytin samaa sarjaa raakana - tehohoito siis. Tällainen Millasta sitten kuoriutui. Kuva ei ole suoraan trimmipöydältä, koska se ehti sitä ennen pinkoa pitkin peltoa muitten koirien kanssa, leikkiä rannalla ja pyöriä hiekassa. Tältä se sitten näytti kuvaushetkellä ennen uimaan menoa.

Milla (Canmoy´s Magie Noire)

Seuraavana frisyyri-vuorossa olivatkin 15 lammasrouvaa, joiden suostuttelu trimmipöydälle ei onnistukaan yhtä helposti kuin Strömsössä... Harmillista, että ehdin jo kehua miten helposti osaan häkittää lampaita Viirun kanssa. Nyt he eivät ollet yhtä yhteistyöhaluisia :-) Taitaa olla taas remmin päässä vika.

Ja taas ohi! aaarrgghhh!

 Kohtaloaan ei kuitenkaan voi välttää jos sattuu olemaan lammas...

Nyt oli jo pakko käyttää korien klipperiä, joka on kevyempi kuin lammasklipperi. Kädet ovat sen verran väsyneet kevään koiratrimmausruuhkan takia. Hyvin se sujui näinkin!

15 tätiä sai uuden kampauksen ja näyttivät hyvin tyytyväisiltä

Viimeiseksi oli tarkoitus laittaa Pena näyttelykuntoon, mutta toisin kävi. Terveisiä päiväkodista: vatsatauti vei voiton tällä kertaa.

PetSilkin Cucumber melon shampoo

Testaus jatkuu shampoiden osalta, tällä kertaa kokeilun kohteena oli PetSilkin Cucumber Melon shampoo. Pesin sillä muutaman villakoiran ja juu eihän sitä ollut niiden turkkiin suositeltukkaan. Pitipähän sitä silti kokeillä. Purkin kyljessä sanottiin, että soveltuu hyvin pitkäkarvaisille koirille eli esim. afgaaneille, mutta se mikä kiinnitti huomioni oli lupaus lyhentää kuivausaikaa. Minun makuuni shampoo teki villan turkista liian pehmeän, enkä myöskään huomannut mitään lyhyempää kuivausaikaa. No ensi kerralla pysyn villakoirille suositelluissa tuotteissa:).  Testaus silti jatkukoon, sillä eihän sitä koskaan muuten tiedä mikä toimii ja mikä ei.

Kotona meillä jatkuu melko tuttu rytmi, eläintenhoitoa ja normi työntekoa. Viirun kanssa ollaan edistytty huimasti. Harmillista, että nyt ei ole ollut kameraa kokoajan mukana, koska monta onnistumista on tullut koettua. Nykyään lampaiden kokoaminen ei vaadi koko iltapäivän huolellisia valmisteluja, harmaita hiuksia pelkästä huolesta mikä kaikki voi mennä pieleen. Nyt se on hoidettu ripeästi, mutta rennolla otteella. Koira juoksee ja kerää lampaat rennolla otteella, lampaat pysyvät rentona ja minä ennen kaikkea pysyn rentona. Viiru tuo lampaat minun luokse, eli käytännössä se tarkoittaa että seison kokooma-aidan portilla ja odotan, että Viiru tuo lampaat minun luo ja suoraan kokooma-aitaukseen. Se onnentunne joka valtasi, kun tämä onnistui ensimmäisen kerran ja sitten se onnentunne, joka valtasi kun tajusin ettei se ollut sattumaa. Jihuu!!!! Olin kuin seitsemän oikein lotossa veikannut. Ihan huikea tunne. Pakkohan sitä on täytynyt testailla eri pelloilla, ja eri lampailla. Harjoitus tekee mestarin, vai miten se sanonta menikään...