 |
| Olin kyllä valmistautunut juhlaan... |
Oli melkein itkun paikka kun tajusin, etten pääsekään Tiina Tauloksen upeisiin 50-vuotisjuhliin. Lampaat päättivät toisin ja siinä ei sitten auttanutkaan mikään muu, kuin jäädä istumaan karsinaan haalarit päällä. Vaihtoehtona olisi ollut elämäni leninki yhdistettynä ihaniin koruihin ja kenkiin, joita en ole vielä koskaan päässyt ulkoiluttamaan. Toivottavasti Tiina pitää 60-vuotisjuhlansa etuajassa, jotta olisi edes pieni mahdollisuus, että mahdun samaan leninkiin… Ei mitään niin pahaa, ettei olisi myös jotain hyvää. Se, etten sitten lähtenytkään juhlimaan näyttää siltä, että neljä uutta pientä karitsaa, joilla oli huono alku, jäivät henkiin, ja muut kahdeksan, jotka syntyivät samana päivänä, porskuttavat jo hyvää vauhtia. Elämä on valintaa.
Koirat olivat todella onnelisia tästä järjestelystä, varsinkin Viiru, josta oli paljon apua kun se siirteli lampaita minun apuna. On ihmeellistä, miten sillä on sisäänrakennettu tuo paimentaminen ja miten se osaa hellästi siirtää jo kolme viikkoa vanhoja karitsoita niin, ettei ne pelästy. Julius taas on ottanut hommakseen olla vesikoira. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt kun kannamme vettä ämpäreissä, letkua ei voi käyttää jäätymisen takia, niin Julius on koko ajan puolen metrin päässä vedenhakijan mukana. Se istuu ja odottaa, että ämpäri täytetään ja sitten lähtee mukaan edestakaisin, niin monta kertaa kun työ vaatii. Siinä on veden hakijalla oltava kieli keskellä suuta, ettei tallo Juliusta kun se on koko ajan ”jalan alla”. Fiona puolestaan vahtii lampolan ovella ja ilmoittaa kuuluvalla ihanalla äänellään, jos joku tai jotain liikkuu kaukaisuudessa. Milla on yleismiesjantunen, joka on yleensä vain tiellä. Omasta mielestään varmaankin hän johtaa koko toimintaa. Mitä tästä muutakaan voi päätellä, kuin että myös puudelit soveltuvat lampolatehtäviin erinomaisesti. Heillä vain on hieman eri toimenkuva.
 |
| Armi tarvitsi apua |
 |
| Armin lapsi voi nyt hyvin |
 |
| työt tehty, nyt leikitään |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti