En tiedä mitä taikajauhetta Annika heitti Myn niskaan viimeksi, kun oltiin paimentamassa hänen luonaan?! Yhdessä yössä mamman mussukka karisti vauvan elkeet ja siitä kuoriutui määrätieetoinen opiskelijatyttönen. En tiedä pitäisikö tässä itkeä vai nauraa. Meillä on mennyt niin mukavasti kaikki illat Mymme kainalossa köllien, kun nyt se mennä vilahti vessaan yksin nukkumaan, kuten Viirullakin on ollut tapana. Ainoana erona on tietysti se, että Viiru valitsi eteisen vessan sijaan. Ei meillä ketään pakoteta vessassa nukkumaan, kun sohvakin on käytössä. Lampolaan My juoksi ensimmäisenä, joka on myös ennenkuullumatonta, koska se on aina ollut kyllä Viiru, joka lampolaan on ensin ehtinyt. Aina kun lampaat saa ruokansa, Viiru on pitänyt ne loitolla, että minä pääsen jakamaan ruoat rauhassa. My on ollut lähinnä "hang around member" ja keskittynyt analysoimaan lampaanpapanoiden maukkautta. Nyt kuitenkin kaikki oli toisin. My oli valmiina, kuin tinasoitlas sotaan ja Viiru oli sen takana, yhtä hämmästyneenä kuin minäkin. Pois tieltä risut ja männynkävyt! Täältä tulee paimenkoira hoitamaan tehtäviänsä. Päästin koirat lampaiden sekaan samoin, kun olen tehnyt joka ikisenä päivänä. Mymme otti oman paikkansa suvereenisti ja teki tehtävänsä kuin vanha tekijä! Nyt se ei kysynyt Viirulta, saako se tulla (Viiru on aina käskenyt sen pysyä poissa...senkin tollo). Nyt Viirukaan ei kyseenalaistanut Myn arvovaltaa. Tytöt hoitivat tehtävänsä käsi-kädessä. Täytyy varmaankin laittaa Annikalle seisova tilaus, että voimme tulla tankkaamaan taikapolyä säännöllisesti.
 |
| Ei ruuhka-Suomi vaan ruuhkasohva! |
 |
| Homma hanskassa |
 |
| Kovasti yritin saada Mytä kuvaan, mutta se livahti ohi |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti