Mietteitä lonkista

Tässä pähkäilen, että pitäisikö minun kirjoittaa tästä vai ei. Kai olen päätökseni tehnyt, kun olen jo tässä koneen äärellä. Aiheena tällä kertaa koirien lonkat. Ne tuntuvat olevan nyt jotenkin tapetilla. Monissa roduissahan on tullut käytännöksi kuvauttaa koirien lonkkia. Osa kuvaa niitä vain omaksi tiedokseen, toiset sen takia että se on ehtona saada oma pentue rekisteröidyksi. Se on arvokasta tietoa, mitä röngenkuvaamalla saadaa, mutta siltikin haluaisin nyt kysyä onko siitä ollut apua kehityksessä saada terveämpiä koiria. Monet sanovat, että kuvaaminen on välttämätönta, jotta saadaan tietoa minkälaisia lonkkia koiraystävillämme on. Sen pitäisi laajentaa meidän mahdollisuuksi jalostuksellisesti, tai tälläisen vaitteen olen kuullut. Miten se minusta vain tuntuu, että käytännöntasolla se on mennyt siihen, että A-lonkkaisia koiria yhdistellään vain A-lonkkaisten kanssa. Kaikki muu hyvä koiramateriaali unohtuu taka-alalle vain sen takia, jos niillä sattuu olemaan B-lonkat tai herran jestas vieläkin pahempaa ehkä C-lonkat. Tuntuu kuin koiranjalostus olisi muuttunut tilastoiksi, jotka pitävät näyttää paperilla hyvältä. Pentueella A-lonkkaiset vanhemmat+silmät DNA testatut terveiksi yms. Kyllähän tuo näyttää hyvältä kirjoitettuna, mutta takaako se varmasti meille A-lonkkaisia muutenkin terveitä pentuja. Ei takaa. Olemme unohtaneet nimittäin, että emme pysty vaikuttamaan luonnon omaan valintaan. Samalla, kun tavoittelemme pelkillä hyvillä tuloksilla takuuvarmasti terveitä koiranpentuja, on samalla koirakanta kaventunut. Jos valitsemme pelkästään terveystulosten perusteella sopivia vanhempia, kanta vain supistuu ja supistuu. Onko se sitten tervettä kasvatustyötä, jos geenipuuli kaventuu kaventumistaan. Nyt en tietenkään halua sanoa, että unohtakaamme kaikkik hyvä työ terveyden edestä, vaan toivoisinkin vähän laajempaa ajattelua asiaan. Myös rohkeita valintoja kasvatustyöhön. Edelleenkin A-lonkkaisista vanhemmista syntyy välillä myös E-lonkkaisia jälkeläisia ja kaikkea siltä väliltä. Toivoisinkin, että nyt kasvattajat seisoisivat sanojensa takana ja käyttäisivät terveystuloksia mahdollisuuksina, eikä vain pois sulkemisina. Tiedän, etten ole yksin näitä miettiessäni, mutta kaikki eivät vain uskalla tai halua sanoa tätä ääneen. ( Ehkä se on vain hyvä). Silti olisi hyvä välillä vähän pysähtyä miettimään, että missä mennään ja miten kaikki tämä tiedontulva mikä meillä on nykyään mahdollista saada on auttanut meitä saamaan terveämpiä pentuja, vai onko se?

My pinkoo ei kuvatuilla lonkillaan