 |
| 6 lammasta ulkona ja nyt on 6.1. ??!! |
 |
| terve, terve. harjoiteltaiskos... |
 |
| My tarkkana |
 |
| Harjoittelu alkakoon |
 |
| Annika ja Jill |
 |
| My pääsi Annikan ja kanssa oppiin |
 |
| Sä oot niin paras:) |
 |
| Mykin kuuntelee Annikan neuvoja |
6.1. muutama oma lammas ulkona. Vaikea uskoa, että on tammikuu. Annika tuli auttamaan meitä Myn treenauksessa. Samalla sain myös nähdä Myn äidin ja veljen suorituksia. Sainkin paljon oppia, ja heti seuraavana päivä olikin sitten kokeiltava uudestaan. Tuntuu, että sain pienen ahaa-elämyksen, kun sain nähdä Fredin paimentamassa. Se hoiti hommansa uskomattoman rauhallisesti ikäänsä nähden ja samalla tajusin, että olin turhaan yrittänyt hoputtaa Mytä. Se vain välillä on niin hankala ymmärtää mikä tempo on sille sopiva. Se on niin hurjan herkkä koira, joka on ottanut häiriötä minun turhankin kanssa pölötyksestä. Viiru, kun taas tarvitsi alussa kovastikkin kehuja ja rohkaisuja suullisesti. Sitä piti kannustaa ääneen koko ajan, ja se tuntui sopivan sille hyvin. Nyt olenkin toiminut Myn kanssa samalla tavalla ja se on hidatunut ja hidastunut. Se on varmasti toivonut hiljaa mielessään, että hiljenisi tuo höpöttäjä jo, ja antaisi minun keskittyä ja tehdä työni rauhassa. No nyt ymmärsin olla itse rauhallisempi ja juttelin sille hiljaisella äänellä. Homma tuntui helpommalta, kuin aikaisemmin. My vaikutti olevan enemmän hereillä, eikä se siirtynyt taka-alalle tekemään jotain ihan muuta kuin mitä piti olla tekemässä. Päinvastoin, se oli todella keskittynyt mitä me olimme tekemässä, ja muutenkin sen koko olemus oli paremmin läsnä. Yritin muistaa koko ajan, ettei meillä ollut mihinkään kiire, lampaiden tai minun ei kuulu juosta kieli vyön alla edestakaisin hikipäässä. Nyt vain haluaisin purkittaa tämän fiiliksen ja aina kun kadotan sen voisin avata purkin, ja johan muistuisi mieleen mikä auttaa vaikeissa tilanteissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti