Niin kurjaa kuin se vaan on olla Jopi Jalkapuolena, niin samalla se on kovin opettavaista. Kaikki asiat näyttävät hitusen erilaiselta, kun oma perspektiivi asioihin on saanut uuden kulman. Vaikka harjoitteleminen onkin hyvä pohja asioiden osaamiseen, niin joskus myös tauko avaa uusia näkymiä. Se, että seisoo viikko viikon jälkeen pellon laidalla vain katsoen, on opettanut minua todella paljon. Valehtelematta voisin sanoa, jopa saman verran, kuin se aika mitä olen käyttänyt harjoittelemiseen Viirun kanssa. Mutta, mutta. Ilman että en olisi koko lajia kokeillut, niin tämä toimettomuus jakso ei olisi avannut minulle silmiä. Sama taitaa päteä lajiin kuin lajiin. Asiat jotenkin pääsevät vain paremmin kypsymään mielessä, kun ensin on saanut kokeilla ja sitten pakosta tai omasta halusta pitää pienen tauon. Harjoittelutauot ovatkin siis hyväksi, vaikka kuinka sanotaan, että harjoitus tekee mestariksi. Tässäkin asiassa täytyisi löytää se kultainen keskitie. Jotenkin sitä ihminen tarvitsee uuden asian oppiakseen myös vähän sulattelua. Voi kun muistaisin tämän sitten myös myöhemmin, kun apinan raivolla eteenpäin puskien yritän oppia uutta:)
 |
| Jopi Jalkapuolen apurit |
 |
| "Taivaanrannanmaalarina" |
 |
| Nyt on ehtinyt ihalemaan luonnon kauneutta |
 |
| Niin kaunis lilja |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti