Huutako vai eikö huutaa...

Nyt kun olen pidempään ottanut trimmiasiakkaita vastaan useassa eri paikassa ja kaupungissa, olen törmännyt hämmästyttävään asiaan. Aina, kun olen tullut uuteen paikkaan, minulle on hymyssä suin kerrottu, että sitten kun/jos on paljon huutamista ja kamppailun ääniä (vaikka tämä ei olekaan taistelulaji) , niin voin mennä suljettujen ovien taakse. Kovasti olen ihmetellyt, mutten ole kehdannut kysyä, että kuka sitä oikein huutaa? Minä on ainakaan. Sitten, kun olen trimmaukset trimmannut, on ihmetelty sitä, ettei mitään kiljumisia ole kuulunut. En aluksi oikein ymmärtänyt, että siinä on jotain eriskummallista, koska Helsingin trimmaamossa (www.koiratrimmaamo.fi) meillä keskimäärin vallitsee rauha. Enpäs ole tullut ajatelleeksi, että asiat voisivat olla toisin. Paras palaute on se, että koiran omistajat ovat kiitelleet siitä, että koirat eivät usein halua lähteä kotiin luotani ja tulevat mielellään uudestaan. Ja näinhän tämän asian pitäisi olla.

Äidin apulaiset

Mieleeni ei ole ikinä pälkähtänyt tällainen vaihtoehto, mutta kun sitä on niin paljon pyydetty niin tämän innoittamana olen nyt päättäntyt lähteä pitämään erilaisia kursseja/koulutuksia, että kenenkään ei tarvitse huutaa tai kiljua trimmaustilanteessa. Kursseilla opitaan koiran käsittelyä, siten, että toimenpiteet sujuvat mukavasti, mukaan lukien trimmaus ja kynsien leikkaus. Nyt kun minulla on aikaa enemmän jalkani takia, olen aloittanut aineiston keräämisen ja suunnittelemisen.

Elämä on ihanaa