kevään ajatuksia

Ompas nyt hyvä mieli. Kaikki lampaat karitsoineen ovat ulkona. Tänä vuonna lampaiden ulos laittaminen sujui jo melko helposti. En voi vielä sanoa, että kuin valssi keväällä, mutta suunta on oikea. Onneksi on saanut paljon apua paimenkoirien koulutuksen suhteen, niin hommat alkavat luistamaan paremmin ja paremmin. Kummasti sitä huomaa myös, että jännityksentaso on laskenut ja sitä on oman mukavuusalueen sisäpuolella, tai ainakin lähellä sitä. Tuntuu, että tukka ei nouse pystyyn ihan joka tilanteessa, vaan siitä selviää lähinnä olan kohotuksella. Oma asenne on myös välittynyt koiriin, mikä tarkoittaa rennompaa hommakoiraa Viirua. Ehkä me molemmat olemme Viirun kanssa ottaneet mallia meidän Myltä, jolla rentomeininki meneillään usein.

Lampaat ja...

Hommakoirat

Oman äitini koira, pikkuinen Pentti Pikkaraisen turkki on ehtinyt aiheuttaa minulle vähän harmaita hiuksia. Ongelmana on ollut sen nopea takkuuntuminen pesujen välissä. Juu, tiedänhän minä, että sillä on meneillään ns. takkuvaihe mutta rajansa kaikella. Onneksi tuli puhe Penan kasvattaja Saara Kumpulaisen kanssa. Hän alkoi kysellä minulta, kuinka kuivaan Penan. No minähän siihen, että föönillä. Niin, niin mutta fööninletkulla vai ilman, hän kysyi? Hän muistutti minua, että sillä on iso merkitys kun föönaa pienempiä puudeleita. Elikkäs Penan kanssa letku pois ja fööni kauemmaksi. Shampoona Groomers Edgen Ultimate ja hoitoaineena entinen Kelcon Silk and Silk ( nyt täytyy ihan ottaa selvää mikähän se nykyyän on Animal jotain), ja kuinkas kävikään. Pentillä alkoi takkuuntuminen helpottaa. Täytyypä ottaa kuvia, myös kuinka kuivaan sen ilman fööninletkua.

Kaaos ennen varsinaista kuvaa

Pena pikatrimmin jälkeen

Ja heti edellisen kuvanoton jälkeinen tunnelma

Parhaat kaverikset Pena ja My

Ensimmäinen paimennuskurssi Box Gårdissa

No niin, nyt se on koettu, ensimmäinen paimennuskurssi pidetty meidän pellolla. Oma vastuualueeni ei suinkaan koostunut paimennuksen salojen opettaminen, onnenksi, vaan ruoan laittaminen kurssilaisille. Kurssin vetäjänä toimi hyvin ansioitunut Annika Paarvio, joka luotsasikin porukan mallikkaasti eteenpäin kohti uusia haasteita. Koiria taisi olla 10 kpl ja naisia oppilaina 6 kpl. Oiskohan tässä meillä uusi vapputraditio? Aika näyttää

treenilampaat saapuvat

kurssilaiset

Fionan föönaus

Nyt tässä tulee kuvia selitysten kera, kun niitä on niin paljon kysytty. Kyse on siis siitä, miten föönataan koira, tässä tapauksessa villakoira. Paljon puhutaan siitä, että koira tulee laittaa kyljelleen kun sitä föönataan, mutta minusta se on vaikea tapa aloittaa, koska joudut käyttämään niin paljon omaa energiaasi siihen, että saat koiran makaamaan sen sijaan, että se on valmis käsittelyyn seisoessaan. Kun molemmat tottuvat tähän asentoon, niin lupaan, että koira hakeutuu automaattisesti itse makuuasentoon, kun siitä tuntuu siltä ja se luottaa sinuun. sen jälkeen  voitkin pyöritellä sitä pöydällä, kuin mattorullaa:).  Kun olet luonut siihen hyvän suhteen ja se tietää, ettei sitä satu, niin se voi rauhassa ottaa vaikka nokoset föönauksen aikana, kuten kaikki minun omat koirani tekevät. Myös säännöllisesti käyvien asiakkaiden koirat tekevät samoin.

Näissä kuvissa näytän miten föönataan sellaista  koiraa, jonka rutiineihin ei kuulu olla föönattavana. Fiona vähän ihmettelikin milloin tässä on se kohta jolloin pääsee ottamaan luovan tauon. Tällä tavoin kun aloitat, etkä aloita hermostuneena - nimittäin hermostuneisuus tarttuu - niin teillä on miellyttävä yhteinen hetki koirasi kanssa, eikä teille tulekaan sellaista koiraa, joka juoksee karkuun nähdessään föönin ja harjan.

 Aloitan koiran föönauksen koiran takapäästä, ettei se ole pelotaavaa koiralle. Olen huomannut, että koirat, jotka eivät ole tottuneet föönaamisen, arkailevat alussa. Lisäksi villakoirien turkki on yleensä lyhyempää takapäässä, joten se kuivuu nopeammin ja jos jättää sen viimeiseksi, se ehtii kuivumaan kiharalle ja sitähän emme halua.

Harjaa samaan suntaan, mihin föönaat. Näin saat karvan suoraksi.

 Tässä kuvassa näkyy, että karva alkaa kuivumaan suoraksi.

 Kun vaihdan puhalluksen asentoa, samalla vaihdan myös harjaussuuntaa.

Fionan jalat jo notkahtelevat, kun se haluaisi jo mennä nukkumaan. Niin tulee myös teidän koira tekemään kun se on rentoutunut riittävästi.

 Kun föönaat näin lähellä koiran ihoa, huolehdi siitä, että fööni ei polta koiran ihoa. Pienempikin lämpötila tehoaa ihan yhtä hyvin. Sinulla ei tule olla kiire, kun föönaat.

 Mahan alusen saa tottumattomalla koiralla föönattua näin. Tottumaton koira usein yrittää käpertyä pieneen sikiöasentoon, jolloin voit vain kuvitella miten vaikeaa on saada vatsaa kuivaksi.

 Tässä näet miltä näyttää kun koira on takuton. Sen iho näkyy ja karva on suoraa, jolloin harjalla/karstalla pääsee helposti juuresta latvaan. Isoa turkkia voi kuivata myös harjalla, eikä vain karstalla. Muista, että sinulla on "pehmeä käsi" kaiken aikaa. Ei saa raastaa ja rikkoa ihoa.

Korva harjataan siten, että siitä pidetään kiinni samoin kuin esim. geelikynsiä lyhennettäessa, pidetään kiinni tukevasti kynnen tyvestä, ettei satu. Korvaa ei saa repiä ilman, että tyvestä pitää kiinni.

 Jos on käynyt käsittämäton ihme, että turkissa on takku! Selvitä se varovasti sormin. EI KAMMALLA repien.

 Turkin pitäisi näyttää tältä, kun se on harjattu auki  eikä siinä ole takkuja.

 Pidä kiinni harjasta/karstasta samoin kuin pidät kiinni kynästä. Tässä esimerkki.

 EI NÄIN!

 Naamaa suojataan kädellä tällä tavalla. Kenestäkään ei ole kivaa, kun tuuli puhaltaa suoraan silmiin.

 Ota käsi avuksi ja pidä tilanne hallussasi koko föönauksen ajan. Älä  puhalla mihin sattuu. Koira ei pidä siitä.

 Jalkoja ei ole tarkoitus nostaa liian korkealle. Niiden kuivaus onnistuu hyvin myös näin, jolloin et taivuttele niitä kummallisiin asentoihin.

Myös takajalat föönataan rauhallisesti koiran seisoessa.

Suojaa koiran naama kädelläsi. Vaikka näyttää, että puristan koiran päätä, niin en todellakaan tee niin. Tämä on vain ote, jota tulee käyttää, ettet raapaise koiran silmiä karstatessasi/harjatessasi. Se tottuu siihen kun toimit jämäkästi ja rauhallisesti joka kerran.

 Anna itsellesi aikaa, kun ryhdyt harjoittelemaan. Se palkitaan siten, että föönaushetkestä tulee mukava sekä sinulle, että koirallesi.

Vipinää pentulaatikossa

Vipinää pentulaatikossa. Meidän Milla pyöräytti viime perjantaina 5 kaunista mustaa pentua. Äiti ja pennut voivat hyvin, ainoa joka tässä tuntuu stressaavan olen minä. Taitaa olla nyt niin, että olen liian vanha ensisynnyttäjä tässäkin asiassa. Silti kokemus on ollut aivan ihana, vaikka univaje tuntuukin vähän painavan. Ensin meillä on ollut karitsointiaika ja lampola onkin täyttynyt pikkuisista bää-vauvoista, ja kuin ihmeenkaupalla, kun viimeinen karitsa oli putkahtanut maailmaan turvallisesti olikin Millan vuoro. Tämä oli kuin tilauksesta, universumi näköjään hoitaa, kunhan vain muistaa toivoa:). Olen yrittänyt ottaa pentusista kuvia, mutta valitettavasti kuvat ovat enemmänkin kuin mustetahroja. Laitanpa silti tänne muutaman. Tässähän käyttäytyy, kuin lännennopein isoäiti, elikkäs kuvat esiin kaikkien nenän alle halusitpa ihastella tai et.

Pena "pesukoneessa"

Kurakelit senkuin jatkuvat, tai ehkä meille on suotu pieni hengähdystauko kun juuri nyt on muutaman asteen pakkanen. Tänä vuonna on varmasti ennätys miten kuraisia koiria on tullut minulle trimmattavaksi. Toivoisinkin, että asiakkaat muistaisivat ja kiinnittäisivät huomiota koiran pesuihin. Ei vain sen takia, että minun saksi parkani tylsyvät kun yritän leikata kuraavaluvia koiria, vaan ihan vain koiran oman terveyden kannalta ja hyvinvointia ajatellen. Se ei tee nimittäin hyvää olla viikkotolkulla kuran peitossa, vaikkakin juu kyllä tiedän, että on olemassa ihania spa-mutahoitoja:). Tämä on eri asia. Muistin virkistämiseksi,  näin pestään koira. ei ole ydinfysiikkaa...

Ennen kuin pääset tähän vaiheeseen, olet tietenkin harjannut koirastasi mahdolliset:) takut auki. Jos sinusta tuntuu, että koirallasi on poikkeuksellisen paksu turkki, niin voin melkein näkemättä sanoa, että se on päässyt pahaan umpitakkuun. Jos olet epävarma, kokeile varovasti, kulkeeko kampa turkin läpi helposti, samoin kuin omista hiuksistasi. Ei saa repiä! Sitten ei muuta kuin pesulle. Kastele koira huolellisesti läpi. Joskus auttaa kun laitat pienen määrän shamppoota turkkiin, kun kastelet sitä. Saat turkin nopeammin läpimäräksi sillä tavalla.

Koko koira tulee pestä, myös pää. On turhaa pelätä, että korviin menee vettä. Käythän itsekkin suihkussa pelkäämättä vettä. Se ei ole tietääkseni myrkyllistä. Voit myös suojata korvia kuvan näyttämällä tavalla, niin vesi pääsee valumaan korvien "yli"

Korvaa voi nostaa ylöspäin, niin sillä tavalla pääset kaulankin kastelemaan hyvin.

Älä unohda kylkiä ja kainaloita. Ne keräävät aivan uskomattoman määrän kuraa.

Voit kädellä ohjata veden kulkua, niin ettet roiski vettä ympäriinsä.

Vatsanalus kastuu tällä tavalla melko helposti. Älä unohda hännänalusta, ettei sinne pääse kertymään mitään ylimääräistä. Mikä tuntuu olevan todella yleistä monella asiakkaallani. Muista vaahdottaa shampoolla turkki huolella joka paikasta. Tee se vähintään kahteen kertaan, välillä huuhdellen shampoon pois. Viimeistele hoitoaineella.

Lopuksi rutistele ylimääräinen vesi pois koiran turkista. Kiinnitä huomiota, että vesi on aivan kirkasta tässä vaiheessa. Siten tiedät, että olet saanut kaiken shampoon ja hoitoaineen pois.

Rintakehästä vedet pois hellävaraisesti puristellen.

Näin teet takajalat. Huomaa, älä nosta jalkaa liian korkealle. Se tuntuu koirasta epämiellyttävältä.

Korvien vuoro. Älä purista liian lujaa.

Shampoot kannattaa aina laimentaa ohjeiden mukaan, samoin hoitoaineet. Voit ostaa siihen tarkoitukseen sopivia sekoitupulloja, tai käyttää ihan mitä tahansa muovipulloa. Itse nappasin  tälläkertaa näköjään Lidl vesipullon, siihen kun saa niin paljon shamppoota kerralla. Shamppoota kului kääpövillakoiraan koko 1,5 litraa. Tässä kohtaan ei kannata pihistellä shamppoossa, jos haluaa pestä koirasta muutakin kuin vain selän., kuten olen usein huomannut tehtävän. Koira olisi hyvä pestä aina kun se on likainen! Unohda naapurinMartan ohje, ettei koiraa saisi pestä kuin max. kerran vuodessa.

uusi kuituyhteys luotu

Hu huu, täällä ollaan taas, pitkästä aikaa, tai siltä se ainakin tuntuu. Pitkään odotettu kuituyhteys on nyt luotu ja uusi nettiyhteys on saapunut tännekkin periferiaan. Pientä takkuamista on kyllä ollut alkuun, josta johtuu oma hiljaisuuteni. Hermohan tässä on mennyt huonoon kuntoon, kun ensin odottaa ja odottaa että takkuilematon nettiyhteys saapuisi ja sitten saapumisen jälkeen vain  katkoo ja katkoo yhteyttä. Aikuismaiseentyyliin hoidin asian kiukuttelemalla miehelleni asiasta, vaikka asia ei tietenkään ollut hänen vikansa, mutta täytyihän se kiukku jollekkin purkaa.
Paljon on tapahtunut ja tapahtuu parhaillaan. Meillä karitsoimiset ovat alkaneet melkoisella rytinällä. Yli puolet kyllä vielä syntymättä. Myn ja Viirun kanssa olen päässyt treenailemaan, mikä onkin kiva asia. Viirulla hiotaan nyt sen "lammassilmää", tai taitaa se oikeasti olla minun "lammassilmää", kuinka vaan sen haluaa ottaa. My taas on ottanut jättiläisen askelia kehittymisen saralla. Annika on näyttänyt sille tassusta pitäen kuinka hommakoiran kuuluisi toimia. Kotona ollaan tietenkin myös harjoiteltu, koska eihän sitä voi vain jättää ja toivoa, että se joku päivä alkaisi toimia kuin Herran armosta. Ehei, töitä on tehtävä, mikään kun ei ole tullut minulle itsestään ja uskonkin vahvasti ettei kenellekkään muullekkaan. Pikkuhiljaa, kun meidän karitsakammari on täyttynyt, niin meillä pitäisi myös koiranpentulaatikossa tapahtua. Kävin nimittäin juuri ultrassa meidän Millan kanssa, ja arvatkaapas mitä, ainakin kaksi pentua oli näkyvissä. Oli se kyllä niin jännittävää katsoa ultralaitteen ruutua, kun pentuset pilkistivät kuvaruudusta. Oli siinä vähän kyynel herkässä ihan eläinlääkäriä myöten:). Täytyy nyt ihan suositella, jos tarvitset hyvää ja lämminhenkistä eläinlääkäri palvelua, niin otappa yhteys Fiskarsissa olevaan eläinlääkäriin Annukka Söderblomiin.

Saanko esitellä, Millan tulevat vauvat