Ompas nyt hyvä mieli. Kaikki lampaat karitsoineen ovat ulkona. Tänä vuonna lampaiden ulos laittaminen sujui jo melko helposti. En voi vielä sanoa, että kuin valssi keväällä, mutta suunta on oikea. Onneksi on saanut paljon apua paimenkoirien koulutuksen suhteen, niin hommat alkavat luistamaan paremmin ja paremmin. Kummasti sitä huomaa myös, että jännityksentaso on laskenut ja sitä on oman mukavuusalueen sisäpuolella, tai ainakin lähellä sitä. Tuntuu, että tukka ei nouse pystyyn ihan joka tilanteessa, vaan siitä selviää lähinnä olan kohotuksella. Oma asenne on myös välittynyt koiriin, mikä tarkoittaa rennompaa hommakoiraa Viirua. Ehkä me molemmat olemme Viirun kanssa ottaneet mallia meidän Myltä, jolla rentomeininki meneillään usein.
 |
| Lampaat ja... |
 |
| Hommakoirat |
Oman äitini koira, pikkuinen Pentti Pikkaraisen turkki on ehtinyt aiheuttaa minulle vähän harmaita hiuksia. Ongelmana on ollut sen nopea takkuuntuminen pesujen välissä. Juu, tiedänhän minä, että sillä on meneillään ns. takkuvaihe mutta rajansa kaikella. Onneksi tuli puhe Penan kasvattaja Saara Kumpulaisen kanssa. Hän alkoi kysellä minulta, kuinka kuivaan Penan. No minähän siihen, että föönillä. Niin, niin mutta fööninletkulla vai ilman, hän kysyi? Hän muistutti minua, että sillä on iso merkitys kun föönaa pienempiä puudeleita. Elikkäs Penan kanssa letku pois ja fööni kauemmaksi. Shampoona Groomers Edgen Ultimate ja hoitoaineena entinen Kelcon Silk and Silk ( nyt täytyy ihan ottaa selvää mikähän se nykyyän on Animal jotain), ja kuinkas kävikään. Pentillä alkoi takkuuntuminen helpottaa. Täytyypä ottaa kuvia, myös kuinka kuivaan sen ilman fööninletkua.
 |
| Kaaos ennen varsinaista kuvaa |
 |
| Pena pikatrimmin jälkeen |
 |
| Ja heti edellisen kuvanoton jälkeinen tunnelma |
 |
| Parhaat kaverikset Pena ja My |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti