Fionan föönaus

Nyt tässä tulee kuvia selitysten kera, kun niitä on niin paljon kysytty. Kyse on siis siitä, miten föönataan koira, tässä tapauksessa villakoira. Paljon puhutaan siitä, että koira tulee laittaa kyljelleen kun sitä föönataan, mutta minusta se on vaikea tapa aloittaa, koska joudut käyttämään niin paljon omaa energiaasi siihen, että saat koiran makaamaan sen sijaan, että se on valmis käsittelyyn seisoessaan. Kun molemmat tottuvat tähän asentoon, niin lupaan, että koira hakeutuu automaattisesti itse makuuasentoon, kun siitä tuntuu siltä ja se luottaa sinuun. sen jälkeen  voitkin pyöritellä sitä pöydällä, kuin mattorullaa:).  Kun olet luonut siihen hyvän suhteen ja se tietää, ettei sitä satu, niin se voi rauhassa ottaa vaikka nokoset föönauksen aikana, kuten kaikki minun omat koirani tekevät. Myös säännöllisesti käyvien asiakkaiden koirat tekevät samoin.

Näissä kuvissa näytän miten föönataan sellaista  koiraa, jonka rutiineihin ei kuulu olla föönattavana. Fiona vähän ihmettelikin milloin tässä on se kohta jolloin pääsee ottamaan luovan tauon. Tällä tavoin kun aloitat, etkä aloita hermostuneena - nimittäin hermostuneisuus tarttuu - niin teillä on miellyttävä yhteinen hetki koirasi kanssa, eikä teille tulekaan sellaista koiraa, joka juoksee karkuun nähdessään föönin ja harjan.

 Aloitan koiran föönauksen koiran takapäästä, ettei se ole pelotaavaa koiralle. Olen huomannut, että koirat, jotka eivät ole tottuneet föönaamisen, arkailevat alussa. Lisäksi villakoirien turkki on yleensä lyhyempää takapäässä, joten se kuivuu nopeammin ja jos jättää sen viimeiseksi, se ehtii kuivumaan kiharalle ja sitähän emme halua.

Harjaa samaan suntaan, mihin föönaat. Näin saat karvan suoraksi.

 Tässä kuvassa näkyy, että karva alkaa kuivumaan suoraksi.

 Kun vaihdan puhalluksen asentoa, samalla vaihdan myös harjaussuuntaa.

Fionan jalat jo notkahtelevat, kun se haluaisi jo mennä nukkumaan. Niin tulee myös teidän koira tekemään kun se on rentoutunut riittävästi.

 Kun föönaat näin lähellä koiran ihoa, huolehdi siitä, että fööni ei polta koiran ihoa. Pienempikin lämpötila tehoaa ihan yhtä hyvin. Sinulla ei tule olla kiire, kun föönaat.

 Mahan alusen saa tottumattomalla koiralla föönattua näin. Tottumaton koira usein yrittää käpertyä pieneen sikiöasentoon, jolloin voit vain kuvitella miten vaikeaa on saada vatsaa kuivaksi.

 Tässä näet miltä näyttää kun koira on takuton. Sen iho näkyy ja karva on suoraa, jolloin harjalla/karstalla pääsee helposti juuresta latvaan. Isoa turkkia voi kuivata myös harjalla, eikä vain karstalla. Muista, että sinulla on "pehmeä käsi" kaiken aikaa. Ei saa raastaa ja rikkoa ihoa.

Korva harjataan siten, että siitä pidetään kiinni samoin kuin esim. geelikynsiä lyhennettäessa, pidetään kiinni tukevasti kynnen tyvestä, ettei satu. Korvaa ei saa repiä ilman, että tyvestä pitää kiinni.

 Jos on käynyt käsittämäton ihme, että turkissa on takku! Selvitä se varovasti sormin. EI KAMMALLA repien.

 Turkin pitäisi näyttää tältä, kun se on harjattu auki  eikä siinä ole takkuja.

 Pidä kiinni harjasta/karstasta samoin kuin pidät kiinni kynästä. Tässä esimerkki.

 EI NÄIN!

 Naamaa suojataan kädellä tällä tavalla. Kenestäkään ei ole kivaa, kun tuuli puhaltaa suoraan silmiin.

 Ota käsi avuksi ja pidä tilanne hallussasi koko föönauksen ajan. Älä  puhalla mihin sattuu. Koira ei pidä siitä.

 Jalkoja ei ole tarkoitus nostaa liian korkealle. Niiden kuivaus onnistuu hyvin myös näin, jolloin et taivuttele niitä kummallisiin asentoihin.

Myös takajalat föönataan rauhallisesti koiran seisoessa.

Suojaa koiran naama kädelläsi. Vaikka näyttää, että puristan koiran päätä, niin en todellakaan tee niin. Tämä on vain ote, jota tulee käyttää, ettet raapaise koiran silmiä karstatessasi/harjatessasi. Se tottuu siihen kun toimit jämäkästi ja rauhallisesti joka kerran.

 Anna itsellesi aikaa, kun ryhdyt harjoittelemaan. Se palkitaan siten, että föönaushetkestä tulee mukava sekä sinulle, että koirallesi.

Vipinää pentulaatikossa

Vipinää pentulaatikossa. Meidän Milla pyöräytti viime perjantaina 5 kaunista mustaa pentua. Äiti ja pennut voivat hyvin, ainoa joka tässä tuntuu stressaavan olen minä. Taitaa olla nyt niin, että olen liian vanha ensisynnyttäjä tässäkin asiassa. Silti kokemus on ollut aivan ihana, vaikka univaje tuntuukin vähän painavan. Ensin meillä on ollut karitsointiaika ja lampola onkin täyttynyt pikkuisista bää-vauvoista, ja kuin ihmeenkaupalla, kun viimeinen karitsa oli putkahtanut maailmaan turvallisesti olikin Millan vuoro. Tämä oli kuin tilauksesta, universumi näköjään hoitaa, kunhan vain muistaa toivoa:). Olen yrittänyt ottaa pentusista kuvia, mutta valitettavasti kuvat ovat enemmänkin kuin mustetahroja. Laitanpa silti tänne muutaman. Tässähän käyttäytyy, kuin lännennopein isoäiti, elikkäs kuvat esiin kaikkien nenän alle halusitpa ihastella tai et.

Pena "pesukoneessa"

Kurakelit senkuin jatkuvat, tai ehkä meille on suotu pieni hengähdystauko kun juuri nyt on muutaman asteen pakkanen. Tänä vuonna on varmasti ennätys miten kuraisia koiria on tullut minulle trimmattavaksi. Toivoisinkin, että asiakkaat muistaisivat ja kiinnittäisivät huomiota koiran pesuihin. Ei vain sen takia, että minun saksi parkani tylsyvät kun yritän leikata kuraavaluvia koiria, vaan ihan vain koiran oman terveyden kannalta ja hyvinvointia ajatellen. Se ei tee nimittäin hyvää olla viikkotolkulla kuran peitossa, vaikkakin juu kyllä tiedän, että on olemassa ihania spa-mutahoitoja:). Tämä on eri asia. Muistin virkistämiseksi,  näin pestään koira. ei ole ydinfysiikkaa...

Ennen kuin pääset tähän vaiheeseen, olet tietenkin harjannut koirastasi mahdolliset:) takut auki. Jos sinusta tuntuu, että koirallasi on poikkeuksellisen paksu turkki, niin voin melkein näkemättä sanoa, että se on päässyt pahaan umpitakkuun. Jos olet epävarma, kokeile varovasti, kulkeeko kampa turkin läpi helposti, samoin kuin omista hiuksistasi. Ei saa repiä! Sitten ei muuta kuin pesulle. Kastele koira huolellisesti läpi. Joskus auttaa kun laitat pienen määrän shamppoota turkkiin, kun kastelet sitä. Saat turkin nopeammin läpimäräksi sillä tavalla.

Koko koira tulee pestä, myös pää. On turhaa pelätä, että korviin menee vettä. Käythän itsekkin suihkussa pelkäämättä vettä. Se ei ole tietääkseni myrkyllistä. Voit myös suojata korvia kuvan näyttämällä tavalla, niin vesi pääsee valumaan korvien "yli"

Korvaa voi nostaa ylöspäin, niin sillä tavalla pääset kaulankin kastelemaan hyvin.

Älä unohda kylkiä ja kainaloita. Ne keräävät aivan uskomattoman määrän kuraa.

Voit kädellä ohjata veden kulkua, niin ettet roiski vettä ympäriinsä.

Vatsanalus kastuu tällä tavalla melko helposti. Älä unohda hännänalusta, ettei sinne pääse kertymään mitään ylimääräistä. Mikä tuntuu olevan todella yleistä monella asiakkaallani. Muista vaahdottaa shampoolla turkki huolella joka paikasta. Tee se vähintään kahteen kertaan, välillä huuhdellen shampoon pois. Viimeistele hoitoaineella.

Lopuksi rutistele ylimääräinen vesi pois koiran turkista. Kiinnitä huomiota, että vesi on aivan kirkasta tässä vaiheessa. Siten tiedät, että olet saanut kaiken shampoon ja hoitoaineen pois.

Rintakehästä vedet pois hellävaraisesti puristellen.

Näin teet takajalat. Huomaa, älä nosta jalkaa liian korkealle. Se tuntuu koirasta epämiellyttävältä.

Korvien vuoro. Älä purista liian lujaa.

Shampoot kannattaa aina laimentaa ohjeiden mukaan, samoin hoitoaineet. Voit ostaa siihen tarkoitukseen sopivia sekoitupulloja, tai käyttää ihan mitä tahansa muovipulloa. Itse nappasin  tälläkertaa näköjään Lidl vesipullon, siihen kun saa niin paljon shamppoota kerralla. Shamppoota kului kääpövillakoiraan koko 1,5 litraa. Tässä kohtaan ei kannata pihistellä shamppoossa, jos haluaa pestä koirasta muutakin kuin vain selän., kuten olen usein huomannut tehtävän. Koira olisi hyvä pestä aina kun se on likainen! Unohda naapurinMartan ohje, ettei koiraa saisi pestä kuin max. kerran vuodessa.

uusi kuituyhteys luotu

Hu huu, täällä ollaan taas, pitkästä aikaa, tai siltä se ainakin tuntuu. Pitkään odotettu kuituyhteys on nyt luotu ja uusi nettiyhteys on saapunut tännekkin periferiaan. Pientä takkuamista on kyllä ollut alkuun, josta johtuu oma hiljaisuuteni. Hermohan tässä on mennyt huonoon kuntoon, kun ensin odottaa ja odottaa että takkuilematon nettiyhteys saapuisi ja sitten saapumisen jälkeen vain  katkoo ja katkoo yhteyttä. Aikuismaiseentyyliin hoidin asian kiukuttelemalla miehelleni asiasta, vaikka asia ei tietenkään ollut hänen vikansa, mutta täytyihän se kiukku jollekkin purkaa.
Paljon on tapahtunut ja tapahtuu parhaillaan. Meillä karitsoimiset ovat alkaneet melkoisella rytinällä. Yli puolet kyllä vielä syntymättä. Myn ja Viirun kanssa olen päässyt treenailemaan, mikä onkin kiva asia. Viirulla hiotaan nyt sen "lammassilmää", tai taitaa se oikeasti olla minun "lammassilmää", kuinka vaan sen haluaa ottaa. My taas on ottanut jättiläisen askelia kehittymisen saralla. Annika on näyttänyt sille tassusta pitäen kuinka hommakoiran kuuluisi toimia. Kotona ollaan tietenkin myös harjoiteltu, koska eihän sitä voi vain jättää ja toivoa, että se joku päivä alkaisi toimia kuin Herran armosta. Ehei, töitä on tehtävä, mikään kun ei ole tullut minulle itsestään ja uskonkin vahvasti ettei kenellekkään muullekkaan. Pikkuhiljaa, kun meidän karitsakammari on täyttynyt, niin meillä pitäisi myös koiranpentulaatikossa tapahtua. Kävin nimittäin juuri ultrassa meidän Millan kanssa, ja arvatkaapas mitä, ainakin kaksi pentua oli näkyvissä. Oli se kyllä niin jännittävää katsoa ultralaitteen ruutua, kun pentuset pilkistivät kuvaruudusta. Oli siinä vähän kyynel herkässä ihan eläinlääkäriä myöten:). Täytyy nyt ihan suositella, jos tarvitset hyvää ja lämminhenkistä eläinlääkäri palvelua, niin otappa yhteys Fiskarsissa olevaan eläinlääkäriin Annukka Söderblomiin.

Saanko esitellä, Millan tulevat vauvat

Mietteitä

My on päässyt tässä useamman kerran urheilemaan kasvattajansa kanssa. Melkoisen väsynyt tyttö onkin ollut ei niinkään fyysisen urheilun jäljiltä, mutta se ajatustyö mitä neiti on mahtanut tehdä pellolla on vienyt kaikki mehut siltä. Silti vaikka se on rojahtanut tyytyväisenä sohvalle nukkumaan treenien jälkeen, niin se on ollut valmis, kuin reipas partiolainen illalla hommiin taas omaan lampolaan. Ihan mahtavaa on ollut saada seurata Myn kehitystä vierestä. Se onkin aivan erilainen koiruli kuin tätinsä Viiru. Se olisikin melkoisen mukavaa, jos jokaisen koiranpennun kanssa tulisi oma  käyttökirja mukana:). Tai ehkäpä tässä koiranomistamisessa onkin juuri se niin kivaa, kun täytyy/pitää tutustua jokaiseen ja opetella tuntemaan uusi pentu kuin omat taskunsa. Mielenkiintoista sanon minä. Samoin kuin se, että kun on saanut seurata oman koiransa kehitystä, niin samalla on saanut seurata myös sen sukulaisten kasvamista hienoiksi paimenkoiriksi. Mielenkiintoista on myös huomata, mikä jokin piirre luonteessa on periytynyt eteenpäin äärimmäisen vahvastikkin, ja tietenkin myös ulkonäkö. Tässäpä oiva aasinsilta myös villakoiriin. Juttelin juuri yhden kasvattajan kanssa, jolla on ollut minusta äärimmöisen hyväluonteisia kasvatteja. Hän kertoikin minulle käyvänsä tutustumassa( mielellään sen kotona)  ja seuraavansa jonkin aikaa jalostukseen ajattelemaansa uroksen käytöstä. Hänelle ei merkitse pelkästään upeat saavutukset näyttelymaailmasta, tai hän ei sokeasti tuijota vain terveystuloksia. Myös luonne ratkaisee paljon. Ymmärrän hyvin, ettei tämä ole aina mahdollista. Paimenkoirilla on äärimmäisen tärkeää tietenkin, että ne paimentaisivat lampaita mahdollisimman hyvin. Valitaan siis upeasti paimentavia koiria. Jos halutaan yksinkertaistaa asia:). Villakoirilla ei einään ole samanlaista virkaa, mutta eikös niiden tehtävä ole olla seurana meille ihmisille. Se tuskin onnistuu, jos valitsemme vain arkoja huonoilla hermorakenteilla varustetttuja koiria, tai sitten toisinpäin äärimmäisellä dominanssilla olevia koiria. No, mikäänhän ei tietenkään ole näin yksinkertaista ja yksiselitteistä. Laitetaan kiva, terve ja kaunis koira yhteen ja simsalabim sieltä tulee kivoja, terveitä ja kauniita pentuja. Mutta voisihan sitä silti vähän pitää mielessä myös sitä luonnetta koiralla:)

Innostuin räpsimään kuvia Myn treeneistä Annikalla. Tässäpä siis muutama otos:

Ja vähän lisää:

Huomio tassuihin

Saisikos sitä tilata pari ylimääräistä tuntia vuorokauteen, tai miten olisi kuukausi numero 13? Siihen kuukauteen voisi sitten suunnitella sitä kuuluisaa omaa aikaa, mikä kuulemma on äärimmäisen tärkeätä meidän kaikkien jaksamisen kannalta. Jaahas, mitä se sellainen oma-aika mahtaa sitten olla?! Ehkä se vielä selviää minulle joku kaunis päivä, mutta en kyllä menisi vetoa lyömään asian puolesta. Eikös se tekeminen olekkin mukavaa, vai pitäisikö sitä tähdätä siihen että voisi vain sohvalla köllötellä ja katsella sisällä vuoden aikojen vaihtumista. Vannon, en suosittele kenellekkään, jos vain on mahdollisuus muuhun. Miten tämä liittyy mitenkään koiriin on se, että liian paljon näkee passivoituneita lihasköyhiä koiria. Omistajien mukaan ne nauttivat vain sohvalla makoilusta, eivätkä tahdo mennä ulos huonolla säällä. Taitaa nyt vain olla niin, että ainoat jotka eivät halua mennä ulos huonolla säällä ovat koiranomistajat itse. Meillä ei ole näkynyt yhtäkään sohvallaköllöttäjää, oli sää minkälainen tahansa, jos vaihtoehto on päästä ulos. Myös jättipakkasilla meillä oli uloslähtijät aina valmiina, ilman minkäänlaista vastustusta. Päinvastoin!
Toinen mikä minua ihmetyttää on miten vähän monet kiinnittävät huomiota koiriensa tassuihin, varsinkin nyt talvella. Monet koirat nimittäin tassuttelevat uskomattomat paakut tassujensa pohjissa. Ihan kuin itse joutuisi kävelemään kokoajan sukat makkaralla kenkien sisällä, bonuksena kivet varpaiden välissä. Ei kuulosta yhtään houkuttavalta, eihän. Vahvasti istuu myös uskomus, että karvat tassunpohjissa lämmittävät, joten niitä ei saa leikata lyhyeksi. Saanen olla jälleen erimieltä asiasta. Melkein aina ne kuuluisat karvat, jotka ovat jätetty lämmittämään, ovat järkyttävässä glöntissä tassunpohjassa. Parhaassa tapauksessa takkun alta löytyy äärimmäisen tulehtunut tassunpohja, jota koira on nuollut jo viikkoja omistajan piittaamatta asiasta. Ainahan koirat kuulemma nuolevat tassujaan huvikseen. No nyt tulee iso uutinen, eivät nuole! Karvat, jotka ovat niin hyvät lämmittämään tassuja ovat muuttuneet läpimäriksi takuiksi, jotka pysyvät märkinä koko ajan hauduttaen näin tassuja. Takkuihin  tarttuu myös lika ja piki, jotka vain lisäävät koiran kurjaa oloa tassuissa. Mahtaisiko tässä olla yksi syy, mikä vaikuttaisi koirien haluttomuuteen liikkua, kysyn vain? Sekin on melkoisen ikävää koiralle, jos tassunpohja on täynnä pikeä, se on kuin purukumia jota on vaikea irrottaa. Yksi hyvä keino, joka löytyy melkein joka kodista, on fairy (astianpesuaine). Kastele tassu ( myös tassunpohja) huolellisesti. Kaada tiskiainetta reilusti tassuun, myös tassunpohjaan. Vaahdota hyvin ja huuhtele. Toista käsittely niin monta kertaa kuin on tarve. Sen jälkeen onkin huomattavasti helpompi leikata karvat tassunpohjasta lyhyeksi, niin ettei niihin jäisi lumi ja lika turhaan kiinni. Näin tassu pysyy helpommin puhtaana ja samalla sillä on joku mahdollisuus kuivua ulkoilun jälkeen. Tassunpohjan iho kiittää ja samoin koira. Tämä ei todellakaan ole mitään rakettitiedettä, mutta jotenkin se tuntuu olevan unohduksissa monelta koiranomistajalta. Se taitaa vain olla helpompi vaihtoehto jättää asia huomioimatta ja kammeta itsensä sohvalle pötköttelemään koirakaverin viereen.