Mietteitä

My on päässyt tässä useamman kerran urheilemaan kasvattajansa kanssa. Melkoisen väsynyt tyttö onkin ollut ei niinkään fyysisen urheilun jäljiltä, mutta se ajatustyö mitä neiti on mahtanut tehdä pellolla on vienyt kaikki mehut siltä. Silti vaikka se on rojahtanut tyytyväisenä sohvalle nukkumaan treenien jälkeen, niin se on ollut valmis, kuin reipas partiolainen illalla hommiin taas omaan lampolaan. Ihan mahtavaa on ollut saada seurata Myn kehitystä vierestä. Se onkin aivan erilainen koiruli kuin tätinsä Viiru. Se olisikin melkoisen mukavaa, jos jokaisen koiranpennun kanssa tulisi oma  käyttökirja mukana:). Tai ehkäpä tässä koiranomistamisessa onkin juuri se niin kivaa, kun täytyy/pitää tutustua jokaiseen ja opetella tuntemaan uusi pentu kuin omat taskunsa. Mielenkiintoista sanon minä. Samoin kuin se, että kun on saanut seurata oman koiransa kehitystä, niin samalla on saanut seurata myös sen sukulaisten kasvamista hienoiksi paimenkoiriksi. Mielenkiintoista on myös huomata, mikä jokin piirre luonteessa on periytynyt eteenpäin äärimmäisen vahvastikkin, ja tietenkin myös ulkonäkö. Tässäpä oiva aasinsilta myös villakoiriin. Juttelin juuri yhden kasvattajan kanssa, jolla on ollut minusta äärimmöisen hyväluonteisia kasvatteja. Hän kertoikin minulle käyvänsä tutustumassa( mielellään sen kotona)  ja seuraavansa jonkin aikaa jalostukseen ajattelemaansa uroksen käytöstä. Hänelle ei merkitse pelkästään upeat saavutukset näyttelymaailmasta, tai hän ei sokeasti tuijota vain terveystuloksia. Myös luonne ratkaisee paljon. Ymmärrän hyvin, ettei tämä ole aina mahdollista. Paimenkoirilla on äärimmäisen tärkeää tietenkin, että ne paimentaisivat lampaita mahdollisimman hyvin. Valitaan siis upeasti paimentavia koiria. Jos halutaan yksinkertaistaa asia:). Villakoirilla ei einään ole samanlaista virkaa, mutta eikös niiden tehtävä ole olla seurana meille ihmisille. Se tuskin onnistuu, jos valitsemme vain arkoja huonoilla hermorakenteilla varustetttuja koiria, tai sitten toisinpäin äärimmäisellä dominanssilla olevia koiria. No, mikäänhän ei tietenkään ole näin yksinkertaista ja yksiselitteistä. Laitetaan kiva, terve ja kaunis koira yhteen ja simsalabim sieltä tulee kivoja, terveitä ja kauniita pentuja. Mutta voisihan sitä silti vähän pitää mielessä myös sitä luonnetta koiralla:)

Innostuin räpsimään kuvia Myn treeneistä Annikalla. Tässäpä siis muutama otos:

Ja vähän lisää: