Arska ja Pertti

Pertti ja meidän koirulit tarkastelemassa tilannetta

Arska tekee tuttavuutta koiriin

Kyllä nyt on Viirulla miettimistä

Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja niin myös tämäkin. Meillä on ollut parisen kuukautta kaksi islanninhevosta lainassa Anita Kaakkolalta. Iso kiitos hänelle, että hän luotti meihin ja antoi pojat meidän käyttöömme. Tutustuminen näihin herroihin oli antoisaa. Nyt tiedän, mitä ihmiset tarkoittavat, kun silmät innosta kirkkaina kertovat islanninhevosista. Kyllä vaan, niissä on taikaa. Sain raotettua sitä hitusen näiden muutaman kuukauden aikana, mutta vain pintaa. Ja se jätti kipinän saada tutustua niihin lisää. Tänään on pojat palautettu takaisin omaan kotiinsa, ja haikein mielin jätinkin ne sinne.

Pojat kotonaan

Saimme Anitalla nähdä kesän uudet varsat. Siis niin suloisia!

Oripoikia laitumella

Ja ihan kuin me emme olisi saaneet nähneet tarpeeksi ihanuuksia, niin takaisin tullessamme bongasimme vielä ketun leikkimässä.

Paimennuspäivä

Paimennuksen alkeita - ei se niin helppoa ole!

Ehdin käydä paimentamassakin tuossa viime viikolla Leena Montenin luona (Hakukaaren kenneli). Laji opettaa nöyryyttä, ei voi muuta sanoa. On kyllä valtavan hienoa, että pääsee katsomaan toisten toimintaa, että osaisi siirtää niitä oppeja sitten omaan räpellykseen. Viiru parka! Minä kyllä taidan tehdän kaikkeni, ettei se vaan pääsisi toimimaan paimenkoiran tavoin. Siksihän sitä siellä käydään, kun ei vielä osata. Toistoa, toistoa, toistoa - taistoa, taistoa, taistoa... ja sitten uudestaan.

Ohjaajan kädessä oleva keppi on paimennussauva. Sillä ei sitten mäiskitä ketään...

Roihu liekeissä!

Heli, Viirun äiti odottaa kiltisti vuoroaan

Hmm? silkkikanoja... :-D

... ne syövät kuulemma kaikea...

Viiru väsähti rankan paimennuksen jälkeen

Ilman kauneutta, pää voi räjähtää. Onneksi pionit kukkivat juuri!

Fionan ensimmäinen näyttelypäivä

Sunnuntai oli suuri päivä meidän pienelle Fionalle. Se oli elämänsä ensi kertaa koiranäyttelyssä. Paikaksi oli valittu Karjaa. Näyttelyyn kunnostatuminen alkoi melko haasteellisessa kelissä, lauantaina satoi nimittäin koko päivän. Mutta jotenkin sekään ei latistanut tunnelmaa. Se tuntuu olevan meillä sääntö, kuin poikkeus, että vettä tulee kuin saavista kaatamalla aina, kun pitäisi oma koira pestä ja laittaa nätiksi. Fionan pesussa luotin jälleen Pet Silkin tuotteisiin ( www.takuton.fi). Ne tuntuvat sopivan sen turkinlaatuun mitä mainioimmin.

Canmoy´s First Things First, Fiona PN3 Karjaalla

 No sunnutai tuli ja meidän onneksi, vaikka säätieteilijät olivat erimieltä kelistä, niin aamu alkoi aurinkoisena. Voiko mukavammin päivä alkaakaan. Ei muuta, kuin suunta kohti Karjaan näyttelypaikkaa. Olin paikalla hyvissä ajoin, kun Fona piti mitata ennen kehiä. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että tuomari sai mitan silmään 30 cm, ja Fiona siirron keskikokoisista villakoirista  kääpiövillakoiriin. Kääpiökehä alkoikin melko heti mittauksen jälkeen, ja yritin muistuttaa itselleni muutamaa hyvää oppia, jotka olen itse saanut tässä keväällä. Ne ovat: ole läsna 100%,  muista olla rentona, ja kehässä pitää olla mukavaa. Näillä eväillä mentiin ja tuloksena Fiona oli paras narttu kisassa kolmas. Minun mielestäni oikein mallikas suoritus nuorelta koiralta, sen ensimmäisissä kisoissa.

kesätöitä

Lampaiden erottelua riittää ja niiden laitumelta toiselle siirtämistä on kaiken aikaa. Viiru on tyytyväinen, kun hommaa riittää. Puudeleita ei kelpuuteta tähän työhön ja ovatkin alistuneet istumaan sähköpaimenen toisella puolella siiheksi, kunnes hommakoira, Viiru tulee takaisin töistään. Jälleennäkeminen on riemukasta. Puudelit tietävät, että heidän hommat ovatkin jossain muualla. Jokaiselle jotakin, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Näissä lammas- ja heinäntekohommissa menee tällä hetkellä päivät, illat ja melkein yötkin. Työt pitää saada tehdyksi hyvän sään aikaan, että saamme kaikki pellot kerättyä talteen talven varalle. Heinähommiin puudelit kelpaavat kyllä oikein hyvin. Siellä ne juoksevat itsensä väsyksiin, kun Viiru taas fiksuna istuu ilmastoidussa autossa aina välillä, ettei ihan mene raatamisen puolelle. Fiksu likka!

Lampaita keräämässä

Tuonne päin...

No menkää nyt, pliis

Piilokuva, missä on Viiru?

Ja kaiken tämän jälkeen, rentoiluhetki riippumatossa, aaah:)

Metsämansikoita

 Ensimmäiset metsämansikat  kerätty ja syöty, herkullista. Metsä tarjoaa meille ihania aarteita. Kun puhutaan super foodista, niin onkohan meidän kotimaiset marjat unohdettu kokonaan.  Tuskin jaksan odottaa, että mustikat kypsyisivät. Niissäpä super foodia kerrakseen, nam nam.

Viiru on päässyt hommiin kotipelloilla, kun olemme erotelleet pikku pässejä pois mammojensa siipien suojista. Nyt ovat pojat kasvaneet jo niin paljon, että pärjäävät omillaan. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin ne pääsivät isiensä kanssa laiduntamaan. Niin eiväthän ne siis ihan omillaan vielä  ole. Hyvin on Annika Paarvion neuvot kantaneet,  ja Viirun kanssa hommat alkavat hioutua. Pientä hieno säätöä vielä on, mutta suuret linjat alkavat olla kohdillaan. Lisää harjoitusta vaan, toistoa toiston perään. Sillä tavalla sitä saa varmuutta itselleen ja kummasti koira/lammassilmä harjaantuu itsellään.  Vaikkakin Viirulla on  ”verissä” paimentaminen, niin turha odottaa,  että yhteistyö sen kanssa sujuisi mutkitta ilman harjoitusta. Kai se vaan on kaiken kanssa niin, mikään ei tule ilmaiseksi. Vanha sanonta harjoitus tekee mestariksi pätee tässäkin. Olen niin iloinen, kun voi huomata miten onnellinen meidän hommakoira Viiru on, kun on päässyt tekemään töitä. Se nauttii joka hetkestä, kun saamme tehdä yhdessä töitä pellolla. Sillä on huikea työmoraali, josta olisi monen syytä ottaa oppia:)

Viiru the hommakoira

pässipoikia

Mä tässä vaan tarkkkailen, että homma on hallussa

Harjoittelua



Kärhö kukkii meillä ensimmäistä kertaa. Pieniä iloja:)

Voikun päivässä olisi muutama lisätunti, tai ainakin edes kesällä. Kiirettä piisaa, mutta onneksi on paljon mukavaa tekemistä. Tiistaina pääsin treenaamaan paimennusta Annika Paarvion luokse. Laji aukenee minulle pieninä palasina. Joka kerta on niin paljon uutta opittavaa, että sen sisäistämiseen menee oma aikansa. Varsinkin, kun paimennuksessa on niin monta "liikkuvaa tekijää",  jotka vaikuttavat lopputulokseen merkittävästi. Tällä kertaa meidän treeneissä oli hyviä hetkiä, ja huonoja hetkiä, mukaan mahtui vielä hyvin huonoja hetkiä. Mutta sellaista se kai on, siis oppiminen. Sitä pitää vaan harjoitella ja harjoitella. Ja samalla pitää se päämäärä mielessä mihin on matkalla. muuten sitä masentuisi liikaa niista epäonnen hetkistä, mitä matkan varrelle on meille varattuna. Sekaan vaan, vaikka ei mahtuisikaan on mieheni motto. Ehkä minun täytyy ottaa hänesta mallia:).

Sataa ja sataa

Miten onkaan mahdollista, että kun pesen oman koiran, niin aina sataa. Niin myös tänään. No positiivinen ajattelu kunniaan, eikös se kesä kuivaa minkä kastelee. Meidän Fiona oli tänään pyykkivuorossa. Sillä on meneillään melkoinen takkuvaihe, ja tämä ainainen sadekeli ei helpota tilannetta yhtään. Täytyy siis panostaa hyviin shampoisiin ja hoitoaineisiin. Ja tässäkin tapauksessa, ei kannata ihmettä odotella, vaan säännöllinen turkin hoitaminen yhdistettynä laatu tuotteisiin tuottaa tulosta. Aloitin Fionan pesun ReQualin Energizing ( http://www.takuton.fi/)  tuotteella. Annoin vaikuttaa 10 min.ja pesin sen pois.  Sen jälkeen pesin sen, kuinkas muutenkaan kuin Pet Silkin Rosmariini Minttu shampoolla ja hoitoaineella. En taida uskaltaa vaihtaa shampoo merkkiä koko kesänä, niin hyvin on punkit pysyneet poissa. Pidän myös kovasti siitä miten shampoo pesee puhtaaksi, mutta ei kuivata karvaa, sekä hoitoaine hoitaa, muttei latista turkkia. Tuote minun makuuni.