kesäisiä kuvia

Puutalkoo jengi

kovan työn jälkeen juomatauko

Viiru laskee kaloja

Kaverukset laiturilla

Kaislikossa suhisee

Uimamaisteri

Pakko oli kuvata tämä esine tänne blogiin, kun sain näin hauskan tuliaisen ja vielä ihan Bakusta asti.Todellinen "hyvänmielen" saippuapullo, eikö vain:).

 Koiranäyttely kivaa kerrottavaa viikonlopulta. Kaapo ( Damocan Lucky Dreamer, Juliuksen poika), oli Salossa näyttelyssä, ja oli siellä VSP ja sai jo toisen sertinsä. Ylpeä isä onnittelee:)!
Toinenkin näyttelyuutinen, joka on minun sydäntäni lähellä on Juliuksen täyssiskon Rosie  (Dreamworld Starring Moravia)  ja täysveljen Emil Jr.(Dream Catcher Starring Moravia) hieno menestyminen Croatiassa. Sisarukset Rop ja Vsp toisena päivänä, toisena päivänä Emil Jr. Rop. Tuliaisena vielä Ryp3 sijoitus. Hurjasti onnea:)!

kehään meno

Kehään menoa kannattaa harjoitella, siinä missä kehässä oloakin. Sitä vaan yleensä näyttelyharjoituksissa keskitytään, kuinka käyttäydytään kehässä ja jotenkin se unohtuu, että arviointi alkaa heti kun astut kehään. Ensivaikutelma on hyvin tärkeää tässäkin asiassa. Turha sitä kehään on mennä, jos asenteena on, että ei tässä mitään voi voittaa ja toivottavasti ei vaan häiritä täällä ketään. Häntä pystyyn,  ja ryhti hyväksi, ennen kehään astumista! Jos sinä et itse usko koiraasi, kukas sitten? Epävarmuus tarttuu helposti myös koiraan ja se alkaa rauhoitella sinua, kun huomaa että tässä on nyt jotain todella pelottavaa tiedossa. Taas lainaan Cesar Millania, kysy itseltäsi miltä tuntuu? Jos kätesi on puristettuna rystyset valkoisena nyrkkiin ja olkapääsi hipovat taivaita, on aika pysähtyä ja rauhoittaa itsesi. Sillä siinä vaiheessa olet jo pahasti metsässä, ja sinun pitäisi tietää miten sieltä päästä pois.  Voit jo ennen näyttelyä miettiä mikä saa sinut rentoutumaan.  Itselleni toimii hyvin, kun tiedän että minulla on tarpeeksi aikaa ja että minulla on koira moitteettomassa kunnossa jo näyttelypaikalle tultaessa.  Sitten ennen kehään menoa onkin jäljellä vain viimeistely. Eli ei tarvitse hermoilla saako sitä trimmiä valmiiksi, tai että miltä se koira ehkä mahtaakaan näyttää. Kehään meno pitäisi olla uurastuksen loppuhuipennus! Sillä hetkellä kaiken pitää olla kunnossa, ja on ilo mennä kehään. Siten voi keskittyä olennaiseen ja olla läsnä heti ensi sekunteista alkaen. Keskittyä koiraan ja miten sen saa esitettyä tuomarille parhaalla mahdollisella tavalla.

Keskittymistä koiraan

Keskittymistä koiraan ja tuomariin

Sää ei todellakaan suosinut meitä tällä kertaa Tallinnassa. Perjantai oli meidän lähtöpäivä, ja jo silloin sateenuhka oli melkoinen. Pesin Juliuksen jo aamulla, kuinkas muutenkaan kuin Pet Silkin Rosmariini Minttu shampoolla( www.takuton.fi). Se tuntuu sopivan tällä hetkellä loistavasti Juliuksen turkin laatuun. Vaikka olin menossa näyttelyyn, käytin silti hoitoainetta. Kuitenkin hitusen laimeampana kuin yleensä, enkä antanut sen vaikuttaa yhtä kauan, kuin normaalisti. Joskus, jos on käyttänyt liian vahvaa hoitoainetta, niin se latistaa turkkia. Sitähän ei kukaan halua,  ennen näyttelyä ainakaan. Mukaan matkalle  varasin saman shampoon ja hoitoaineen, ihan vain varuiksi. Eihän sitä koskaan tiedä, jos vaikka joutuisi uudelleen pesemään koiran ennen kehää. Mukaan myös lähti kurahaalari ja kurasäärystimet, jotka ovat  Mustista ja Mirristä hankittu. Ilman niitä olisin ollut pulassa, koska lauantai aamuna satoi melkoisesti ennen kehää. Nyt niiden ansioista säästyin föönaamisen vaivalta ja Julius pääsi aamulla ulos tarpeilleen kaikessa rauhassa. Perjantai illan vietin Juliusta trimmailessa hyvässä seurassa. Pakko kyllä myöntää, että puutarhasaksilla olisi ollut käyttöä ennen normaali saksia, kun Juliuksen turkki oli päässyt sen verran pitkäksi. Vähitellen se mallikin alkoi löytymään, onneksi.  

Ennen kehään menoa, ajattelin Cesar Millanin oppeja, tai oppia tarkemmin ottaen, OLE LÄSNÄ TÄSSÄ HETKESSÄ!  En ajatellut menneitä kehiä, tai kehän laidalla olevia ihmisiä, En myöskään murehtinut säätä tai mitään epäoleellista.  Olin vain siinä tilanteessa läsnä,  Juliuksen kanssa. Jännitys katosi, tai se ei koskaan ehtinyt edes tulemaan, keskityin vain olennaiseen, koiraan. Julius pysyi rentona, minä itse pysyin rentona ja meillä oli sangen mukavaa kehässä.  Ja niinhän sen kuuluisi ollakin, eikö vain.

Juliús kotona

Isä ja tytär leikkimässä

Tallinna

Mukava reissu takana, ja kohteena tällä kertaa oli Tallinna. Mukaan meidän omista koirista pääsi Julius, Dream About Starring Moravia).  Tallinnassa oli Viron villakoirien erikoisnäyttely lauantaina ja sunnuntaina oli kansainvälinen näyttely.  Molempina päivinä Julius oli PU2, eli suomeksi sanottuna tuli uroksissa toiseksi. Ensimmäisenä uroksista oli molempina päivinä hienosti Aslan( bazaars´ Catch a Flying Dream ). Siinä vasta kaunis koira ja muutenkin tunnen hitusen ylpeyttä sen puolesta, onhan se Juliuksen veljen poika. Toinenkin ylpeyden aihe oli Juliuksen oma poika Kaapo ( Damocan Lucky Dreamer), joka oli molempina päivinä PU3 ja saavutti Eestin Juniori voittaja -12 tittelin. Hienosti meni pojatJ! Tässä kohtaa täytyy tietenkin vielä mainita Juliuksen kaunistakin kauniinpi  sisko  Thelma ( Canmoy´s Ms Obama), joka oli molempina päivinä PN1! Ihan huippua!!!

Julius PU2

Kaapo sunnuntaina

Kaapo

Kaapo isossa kehässä

Cesar Millan Live!

Aivan mahtavaa – sain nähdä Cesar Millanin seminaarin Hartwall Arenalla eilen. Hän on todella uskomattoman taitava koirien kanssa, kuten olemme TV:stä nähneet, mutta elävänä kaikki on aina ihmeellisempää.  Onneksi meillä oli hyvät paikat, emmekä joutuneet katsomaan kenenkään niskaa, vaan Cesaria kaiken aikaa. Se, mikä minuun teki ison vaikutuksen, oli hänen tapansa kertoa ja esittää asiat niin kansantajuisesti, että siinä ei voinut kuin nauraa ja ehkä välillä hieman itkeäkin, kun hän osui niin naulan kantaan.  Myös suomalaisten makuun, hän oli purkanut asioita hienoihin kaavioihin ja vaikutti, että kaikki ymmärsi mistä milloinkin oli kyse. Seminaari oli englannin kielellä meksikolaisittain, kuten hän kaiken aikaa korosti:  ”I´m a Mexican, that´s my breed”. Näin hän selitti, esim. sitä, että koira on koira, rotuun katsomata, samoin kuin  ihmiset. On ihan sama onko veren perintönämme se, että juomme tequilaa vai kossua. Rotu kuin rotu – koira on koira, karvoihin katsomatta.  Kyllä koira koiran tuntee, mutta entäs ihmiset? Tuntevatko ihmiset oman koiransa? Hän kyseenalaisti monia asioita ja tarjosi ratkaisua useisiin tilanteisiin.

Valitettavasti siellä oli ehdoton kuvaamiskielto, joten minulla ei ole mitään kuvia tilaisuudesta. Sen voin kyllä sanoa, että henkilökohtaisesti minulle kolahti monet asiat oikeisiin lokeroihin ja uskon, että osaankin tästä lähtien palvella nelijalkaisia ystäviämme vieläkin paremmin.

Mielenkiintoista oli sellainen asia eilisessä seminaarissa, jonka sain kuulla myös Simon Mossin suusta, että ”ole läsnä” tekemisessäsi eläinten kanssa. Ne elävät vain tätä hetkeä. Ei eilistä, ei viime viikkoa, vaan juuri tässä ja nyt. He eivät myöskään tiedä onko tililläsi paljon rahaa vai ei, oletko korkeasti koulutettu vai et jne. He tietävät ainoastaan sen, onko kanssasi hyvä olla vai ei.     Kuulostaa kovin helpolta, mutta onko?

Koirat elävät haju- ja vaistomaailmassa. Ne vaistoavat kun olet iloinen, surullinen, hermostunut, vihainen ja toimivat sen mukaisesti. Ilman, että avaamme suutamme, he tietävät nämä asiat. Esim. et varmaankaan saa edes koiran kynsiä leikattua jos sinulla hiki virtaa ja sydän hakkaa ennen kuin olet edes koskenut koiraan. Se tietää, että nyt on hermostuttava/huolestuttava tilanne ja kynsien leikkuu sujuu sen mukaisesti. Siis: rauhoittakaamme itsemme ensin riippumatta siitä, mitä sitten teetkin koiran kanssa. Heti kun hermostut, pelisi on pelattu sen asian suhteen, mitä olit juuri tekemässä.

Aika kiva oli kuulla hienoja uutisia maailmalta, Millan veli Canmoy´s Headmaster oli ROP ja RYP1 Liettuassa kansainvälisessä näyttelyssä. ONNEA MILO ja TAINAJ!!!

Sitten ilo uutisia myös Suomesta, kun Juliuksen poika Damocan Lucky Dreamer oli Järvenpäässä VSP ja sai ensimmäisen sertinsä. Ylpeä isä lähettää hurjasti ONNEAJ!!!

Tänään muut esteet pitivät minut osallistumasta Järvenpään näyttelyyn, mutta laitanpa silti muutaman kuvan meidän  Fionasta

Poseeraamista laiturilla

Halinallena olkapäällä