Voi vitsit, miten iloinen voikaan ihminen olla, osa lampaista on päässyt ulos. Huomenna sitten loput ladyt pääsevät myös laitumella. Meinasi jo vähän stressiä pukata, että mitenkäs ne tänä vuonna saadaan kerittyä, kun minulla edelleen selkä kenkkuilee. No ei hätää, kerintäapu löytyi hyvin läheltä, ulkoistin asian miehelleni. Ja kas, tässäkin tapauksessa vanha sanonta pitää paikkansa, työ tekijäänsä opettaa:). Lampaat ovat siis luopuneet talviturkeistaan mukisematta ja palkintona siitä, ulos pääsy. Keväällä sitä hoppuilee, että tulisipa jo kevät, niin voisi päästää lampaat ulos. Ja sitten syksyllä sitä on niin iloinen, kun ne otetaan sisälle sateen ja myrskyn tieltä.Näin se vaan menee. Myös Viiru oli melkoisen iloinen, se kun pääsi heti treenailemaan laitumelle. Ja voi, miten My olikaan kateellinen kun sitä ei päästetty mukaan. Muutenkin meidän Pikku My on melkoisen päättävää sorttia. Se ei pikku jutuista turhia paineita ota. Tänään esimerkiksi se sai kokea karvaasti, että laitumella olevat aidat olivat sähköistetty. No fiksuna mimminä, se mietti hetken ( pienen kiljahduksen jälkeen), että mitäs tässä nyt näin kävi, ja kuinkas täältä päästään taas takaisin. Se on ainoa meidän pentu, joka on keksinyt ratkaisun tähän itse. Neitipä päätti ryömiä aidan alta aivan litteänä, kaikki meidän muut koirat nostetaan aidan yli vielä tänäkin päivänä. Siis myös Viiru, joka voisi aivan kepeästi hypätä aidan yli, mutta ehei, hän odottaa nostoapua joka kerta, kun aidan yli pitäisi päästä. Hauska nähdä, että mitä kaikkea My vielä keksiikään.
 |
| Koiratrimmaajan mies, the lammastrimmaaja:) |
 |
| My huomaa pässin ensi kertaa ulkona |
 |
| Jihuu, vihdoin ulkona |
 |
| No, riitahan siitä tuli |
 |
| hui, jos minä katselen täältä aivan tarkkana miten tilanne etenee... |
 |
| ja vielä sitten tältäkin kulmalta |
 |
| Ja me kaikki yhdessä |
 |
| Ollaan ystäviä jookos, ananas ja kookos |
 |
| osataan me olla ystäviäkin |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti