heinäntekoa

Nyt voin huokaista helpotuksesta. Loputkin heinät ovat saatu kerättyä ja tuotua suojaan. Ainoa takaisku heinätöissä oli, että loppu metreillä, kun piti laittaa hösseliksi ennen sateita, niin onnistuin taittaamaan nilkkani niin, että nivelsiteet napsahtivat poikki. Nyt kuljenkin jonkin aikaa jalka paketissa ja keppien kanssa. Harmillista, mutta asenne ratkaisee, aina, lainatakseni positiivareita. Pientä säätämistähän tämä tuo meidän arkeen, mutta pahemmastakin on meillä selvitty.

Pientä säätöä paalaimen kanssa

Matkalla heinähommiin eväät mukana

Kaverukset tauolla

Viiru auttamassa

Viimeinen kuorma, jeshhh:)

Silmänruokaa äidin puutarhasta

Näillä nyt mennään ainakin 3kk

Mustikassa

Ihanaa, metsä täynnä mustikoita ja kanttarelleistä puhumattakaan. Koirat nauttivat silminnähden, kun saavat juosta metsässä. En myöskään voi valittaa, kun samalla kun saa katsella koirien ilakointia, niin ämpäri täyttyy, kuin huomaamatta mustikoista. Meillä vaan on mustikkakoira Viiru, joka on aika peto keräämään mustikoita suoraan pensaasta. Välillä se jopa  jotenkin, ihan vahingossa vaan, eksyy minun ämpärini läheisyyteen. Joudunkin huomauttamaan sille, että tämä ei ole itsepalveluämpäri, vaan jokaisen on kerättävä itse omat mustikkansa.

Mustikkakoirat, kiveltä näkyy paremmin hyvät apajat

Julius mustikassa

Juliuksen omat reitit...

Kaverukset retken jälkeen kotiovella

kuvia kuivaamisesta

Nadan isovillakoira on päässyt sitten pesun jälkeen takaisin pöydälle, ja seuraavaksi onkin sitten tovi föönin alla. Koira tässä tapauksessa on jo konkari,ja tietää mistä on kyse. Mutta konkari tai ei, niin kannattaa varata tarpeeki aikaa kuivaamista varten. Usein alotan kuivaamisen niin, että koira seisoo pöydällä ja jo hetken päästä pyydän sitä makaamaan. Pentu ei heti tietenkään osaa maata rennosti pöydällä, mutta kun sen teet kaikessa rauhassa, ilman paineita, niin huomaat hyvin äkkiä, miten koira kuin automaattiesti hakeutuu maaten. Kaiken a ja o on, ole läsnä ja rauhallinen. Kuvassa näet miten rentona koira makaa pöydällä ja tähän on hyvä pyrkiä. Sinä rento, koira rento, ilman painiotteita:).
Kuivaamisessa käytän karstaa isoon turkkiin ja ja jalkoihin. Päätukka onkin mielestäni parempi kuivata harjaa käyttäen, niin kuin Nada tässä tekeekin

Ta daa, ihana puhdas ja takuton koira. Nyt vain viimeistelemään lopputulos saksilla.

kuvia koiranpesusta

Usein minulta kysytään, että kuinka se koiran pää oikein pestään, ja saako sitä edes kastella. Tässäpä ystäväni Nada Kajander pesee omaa isoa villakoiraansa, ja pääsin nappaamaan muutaman kuvan siitä. Koiran pään voi kastella ihan samalla tavalla, kuin meillä ihmisillä. Ei kannata olla liian huolissaan, siitä että meneekö vettä korviin. Se tuntuu olevan huoli numero yksi monella. Ja vastaus minulla siihen on, että suojaatko itse korvasi jotenkin, kun käyt suihkussa? Harvapa meistä vastaa käyttävänsä jotain suojaimia suihkussa. Sitten kysymys numero kaksi, voiko käyttää jotain shampoota koiran päätukkaan. Ja taas sama vastaus minulta, käytätkö itse mitään shampoota, kun käyt suihkussa? Huomion arvoinen asia on, että on huolellinen shampoon pois huuhtelun suhteen. Hoitoaineen kanssa ei tarvitse olla samalla tavalla huolissaan, mutta sekin on hyvä huuhdella pois melko tarkasti. On olemassa muutamia hoitoaineita, mitä ei tarvitse pestä pois. Mutta sekin asia selviää usein, vain lukemalla hoitoainepullon kyljestä, miten ainetta on tarkoitus käyttää. Pesen itse koiran yleensä kahteen kertaan, tai niin moneen kertaan että se on puhdas. Shampoota levitän koko koiraan, en vain sen selkärangan päälle. Sillähän on myös rintakehä, jalat ja mahanalus. Kaikki on syytä pestä. Ja sama juttu hoitoaineen kanssa. Kannattaa olla huolellinen, kun peset koiran. Se palkitsee, puhdas koira pysyy paremmin takuttomana, eikä karva katkeile niin helposti kuin likaisena.

Koirien kynsien leikkuu helpommaksi;)

Laitanpa nyt tälläisen videon, joka toivottavasti auttaisi havainnollistamaan, miten kynsien leikkuu onnistuisi helpommin, hih hih:).

Arska ja Pertti

Pertti ja meidän koirulit tarkastelemassa tilannetta

Arska tekee tuttavuutta koiriin

Kyllä nyt on Viirulla miettimistä

Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja niin myös tämäkin. Meillä on ollut parisen kuukautta kaksi islanninhevosta lainassa Anita Kaakkolalta. Iso kiitos hänelle, että hän luotti meihin ja antoi pojat meidän käyttöömme. Tutustuminen näihin herroihin oli antoisaa. Nyt tiedän, mitä ihmiset tarkoittavat, kun silmät innosta kirkkaina kertovat islanninhevosista. Kyllä vaan, niissä on taikaa. Sain raotettua sitä hitusen näiden muutaman kuukauden aikana, mutta vain pintaa. Ja se jätti kipinän saada tutustua niihin lisää. Tänään on pojat palautettu takaisin omaan kotiinsa, ja haikein mielin jätinkin ne sinne.

Pojat kotonaan

Saimme Anitalla nähdä kesän uudet varsat. Siis niin suloisia!

Oripoikia laitumella

Ja ihan kuin me emme olisi saaneet nähneet tarpeeksi ihanuuksia, niin takaisin tullessamme bongasimme vielä ketun leikkimässä.

Paimennuspäivä

Paimennuksen alkeita - ei se niin helppoa ole!

Ehdin käydä paimentamassakin tuossa viime viikolla Leena Montenin luona (Hakukaaren kenneli). Laji opettaa nöyryyttä, ei voi muuta sanoa. On kyllä valtavan hienoa, että pääsee katsomaan toisten toimintaa, että osaisi siirtää niitä oppeja sitten omaan räpellykseen. Viiru parka! Minä kyllä taidan tehdän kaikkeni, ettei se vaan pääsisi toimimaan paimenkoiran tavoin. Siksihän sitä siellä käydään, kun ei vielä osata. Toistoa, toistoa, toistoa - taistoa, taistoa, taistoa... ja sitten uudestaan.

Ohjaajan kädessä oleva keppi on paimennussauva. Sillä ei sitten mäiskitä ketään...

Roihu liekeissä!

Heli, Viirun äiti odottaa kiltisti vuoroaan

Hmm? silkkikanoja... :-D

... ne syövät kuulemma kaikea...

Viiru väsähti rankan paimennuksen jälkeen

Ilman kauneutta, pää voi räjähtää. Onneksi pionit kukkivat juuri!

Fionan ensimmäinen näyttelypäivä

Sunnuntai oli suuri päivä meidän pienelle Fionalle. Se oli elämänsä ensi kertaa koiranäyttelyssä. Paikaksi oli valittu Karjaa. Näyttelyyn kunnostatuminen alkoi melko haasteellisessa kelissä, lauantaina satoi nimittäin koko päivän. Mutta jotenkin sekään ei latistanut tunnelmaa. Se tuntuu olevan meillä sääntö, kuin poikkeus, että vettä tulee kuin saavista kaatamalla aina, kun pitäisi oma koira pestä ja laittaa nätiksi. Fionan pesussa luotin jälleen Pet Silkin tuotteisiin ( www.takuton.fi). Ne tuntuvat sopivan sen turkinlaatuun mitä mainioimmin.

Canmoy´s First Things First, Fiona PN3 Karjaalla

 No sunnutai tuli ja meidän onneksi, vaikka säätieteilijät olivat erimieltä kelistä, niin aamu alkoi aurinkoisena. Voiko mukavammin päivä alkaakaan. Ei muuta, kuin suunta kohti Karjaan näyttelypaikkaa. Olin paikalla hyvissä ajoin, kun Fona piti mitata ennen kehiä. Ja niinhän siinä sitten kävikin, että tuomari sai mitan silmään 30 cm, ja Fiona siirron keskikokoisista villakoirista  kääpiövillakoiriin. Kääpiökehä alkoikin melko heti mittauksen jälkeen, ja yritin muistuttaa itselleni muutamaa hyvää oppia, jotka olen itse saanut tässä keväällä. Ne ovat: ole läsna 100%,  muista olla rentona, ja kehässä pitää olla mukavaa. Näillä eväillä mentiin ja tuloksena Fiona oli paras narttu kisassa kolmas. Minun mielestäni oikein mallikas suoritus nuorelta koiralta, sen ensimmäisissä kisoissa.

kesätöitä

Lampaiden erottelua riittää ja niiden laitumelta toiselle siirtämistä on kaiken aikaa. Viiru on tyytyväinen, kun hommaa riittää. Puudeleita ei kelpuuteta tähän työhön ja ovatkin alistuneet istumaan sähköpaimenen toisella puolella siiheksi, kunnes hommakoira, Viiru tulee takaisin töistään. Jälleennäkeminen on riemukasta. Puudelit tietävät, että heidän hommat ovatkin jossain muualla. Jokaiselle jotakin, niin kaikki ovat tyytyväisiä. Näissä lammas- ja heinäntekohommissa menee tällä hetkellä päivät, illat ja melkein yötkin. Työt pitää saada tehdyksi hyvän sään aikaan, että saamme kaikki pellot kerättyä talteen talven varalle. Heinähommiin puudelit kelpaavat kyllä oikein hyvin. Siellä ne juoksevat itsensä väsyksiin, kun Viiru taas fiksuna istuu ilmastoidussa autossa aina välillä, ettei ihan mene raatamisen puolelle. Fiksu likka!

Lampaita keräämässä

Tuonne päin...

No menkää nyt, pliis

Piilokuva, missä on Viiru?

Ja kaiken tämän jälkeen, rentoiluhetki riippumatossa, aaah:)

Metsämansikoita

 Ensimmäiset metsämansikat  kerätty ja syöty, herkullista. Metsä tarjoaa meille ihania aarteita. Kun puhutaan super foodista, niin onkohan meidän kotimaiset marjat unohdettu kokonaan.  Tuskin jaksan odottaa, että mustikat kypsyisivät. Niissäpä super foodia kerrakseen, nam nam.

Viiru on päässyt hommiin kotipelloilla, kun olemme erotelleet pikku pässejä pois mammojensa siipien suojista. Nyt ovat pojat kasvaneet jo niin paljon, että pärjäävät omillaan. Tai jos ihan rehellisiä ollaan, niin ne pääsivät isiensä kanssa laiduntamaan. Niin eiväthän ne siis ihan omillaan vielä  ole. Hyvin on Annika Paarvion neuvot kantaneet,  ja Viirun kanssa hommat alkavat hioutua. Pientä hieno säätöä vielä on, mutta suuret linjat alkavat olla kohdillaan. Lisää harjoitusta vaan, toistoa toiston perään. Sillä tavalla sitä saa varmuutta itselleen ja kummasti koira/lammassilmä harjaantuu itsellään.  Vaikkakin Viirulla on  ”verissä” paimentaminen, niin turha odottaa,  että yhteistyö sen kanssa sujuisi mutkitta ilman harjoitusta. Kai se vaan on kaiken kanssa niin, mikään ei tule ilmaiseksi. Vanha sanonta harjoitus tekee mestariksi pätee tässäkin. Olen niin iloinen, kun voi huomata miten onnellinen meidän hommakoira Viiru on, kun on päässyt tekemään töitä. Se nauttii joka hetkestä, kun saamme tehdä yhdessä töitä pellolla. Sillä on huikea työmoraali, josta olisi monen syytä ottaa oppia:)

Viiru the hommakoira

pässipoikia

Mä tässä vaan tarkkkailen, että homma on hallussa