Hyppy kevääseen

Viiru ilmassa

Minulla on lapsellinen tapa joka kevät aina tarkkailla, minkä värisen perhosen näen ihan ensimmäisenä keväällä. Väri kertoo sitten koko tulevan vuoden tunnelman.  Tummat värit lupaavat  harmia ja synkkää, kun taas vaaleat värit lupaavat iloista ja onnellista vuotta. Tänä keväänä sain sitten 12 vuoden tummien perhosten jälkeen nähdä ensimmäistä kertaa keltaisen perhosen!! Nyt onkin ilo ylimmilläänJ!!!  Minulla  on ollutkin blogin kirjoittamisessa pieni tauko, kun jouduin menemään  poskionteloleikkaukseen ja olen ollut tiiviisti sängyn pohjalla.

Oman pihan sinivuokkoja

Tässä on ollut hyvä aika miettiä kaikkia niitä kysymyksiä,  joita minulta paljon kysytään. Päällimmäiseksi nousee se, että joudun tapaamaan niin paljon ruvelle trimmattuja rakkaita lemmikkejä. Kun tarkoitus on, että ajetaan konetyöt, se ei tarkoita sitä, että koneella painetaan ihoa rikki! Kone osaa kyllä ajaa ilman, että sitä painetaan yhtään. Kokeile vaikka omiin hiuksiisi. Jos näet verta – lopeta heti! Samoin tassut on tarkoitettu ajettavaksi tassun mukaan. Niistä ei saa höylätä ihoa mukaan kynnen vierestä.  Kiinnitä huomiota, että terät, joilla ajat, ovat teräviä, koska tylsällä terällä saat aikaiseksi vain tuhoa. Tylsä terä repii karvaa ja satuttaa koiraa.  Huomion arvoinen asia on, että terä saattaa tylsyä kun yhden kerran ajat hiekkaiset tassut, koska hiekka ja metalli eivät pidä toisistaan (samoin kuin öljy ja vesi). Toinen juttu on se, että älä tiputa teriäsi, koska sekin vaurioittaa terää. Ennen jokaista käyttökertaa muista öljytä terä.  Terä on hyvä muistaa joka käyttökerran jälkeen puhdistaa ja muutama tippa öljyä ei tee pahaa silloinkaan.  Terien hoitaminen pidentää käyttöikää ja ylläpitää miellyttävää käyttöä. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että sinun tulee tarkkailla koiraa ja terää koko toimenpiteen aikana ja varmistaa, että terä ei kuumene liikaa, jolloin se polttaa koiran ihoa ja lopputulos on kuin asfaltti-ihottumaa. Siis: tylsä ja kuuma terä + liiallinen terän painaminen koiran ihoon aiheuttaa samanlaisen jäljen kuin asfaltti-ihottuma polvessasi.

Milla rennosti pöydällä naama ajettuna

Toinen asia, johon toivoisin muutosta on se, että varaat tarvittavan ajan ko. tekemiseen,  ja teet muutamia hengitysharjoituksia rauhoittaaksesi itsesi.  Kun olet itse rauhallinen, niin myös koirasi on rauhallinen. Lupaan, että tulet hämmästymään,  kun kokeilet oman käytöksesi muuttamista. Älä myöskään käännä koiraasi kummallisiin asentoihin. Siitä ei hyvää seuraa. Esim. kun ajat tassuja, sitä ei tarvitse kääntää selälleen, eikä sen päällä pidä istua. Voit käyttää samaa metodia, mistä olen aiemmin kirjoittanut. Mieti koiran anatomiaa ja miten se toimii. Kääntele sitä ystävällisesti sen mukaan. 

Tässäpä sohvalla ihmettelen, että miten ne koirat jaksavatkin olla niin ystävällisiä meille ihmisille,  kun me ajattelemattomuuttamme kohtelemme niitä usein niin huonosti.

Kaverukset Julius ja Viiru pihalla

terassikausi avattu

Terassikausi virallisesti avattu. Palkitsin itseni trimmikursin jälkeen lasillisella punaviiniä hyvässä seuraassaJ. Lasi, jota mielelläni käytän, on Juliuksen kasvattajan Jana Vavrouskovan miehen Pavelin kaivertama. Se tuo minulle aina mukavia muistoja mieleen, kun otan sen esiin. Se jo itsessään saa minut hyvälle tuulelle. Jännä juttu, miten jotkin esineet tuovat heti tuulahduksen menneisyydestä mieleen. No, tämäkin trimmikurssi jää mukavaksi muistoksi mielen sopukoihin.

Julius trimmikurssin jälkeen koti pihalla

Trimmikurssi

Eilinen tuli vietettyä trimmikurssia vetäen Turussa. Kivaa oli mennä pitämään kurssia, kun tietää että vastassa on ihmisiä, jotka ovat innostuneita aiheesta. Vaikeus onkin siinä miten pukea sanoiksi asiat, joita itse tekee melkein päivittäin. Sitä niin automaattisesti pitää tietyllä tavalla saksia, tai kampaa turkkia haluttuun asentoon, sen enempiä ajattelematta. Paras tapa oppia onkin itse tekemällä. Turkin leikkaamisen ihanuus ja samalla kamaluus piileekin siinä, että se on uusiutuva luonnonvara. Ei tarvitse pelätä virheitä, kun asia korjaantuu samalla, kun turkki taas kasvaa. Siis ei muuta kuin saksimaanJ. Itse aloitin näyttelytrimmin leikkaamisen harjoittelun siten, että vein koirani jollekkin paremmin asiaan perehtyneelle. Ja hän sai loihtia koirastani kauniin. Sitten pesin koirani noin viikon tai kahden välein ja yritin pitää mallin yllä. Välillä onnistuin siinä paremmin ja välillä huonommin. Sitten, kun mielestäni malli oli karannut taas aivan käsistä, niin ei muuta kuin soitto koiran kasvattajalle ( tässä tapauksessa Margaretha Ekbergille) ja uusi aika varaukseen koiran trimmaamista varten. Täytyy nyt tähän kohtaan sanoa, että kiitos kovasti Margarethalle ja myöhemmin Karvisen Marjalle kärsivällisyydestäJ. Tällä tavalla sitä saa varmuutta saksien käsittelyyn ja sitä jotenkin alkaa hahmottamaan paremmin mistä kohtaa sitä pitää leikata ja millä tavalla. Valokuvaaminen on myös todella hyödyllinen apuväline trimmaamisen saloihin perehtyessä. Kuva on kuin tuhat sanaa. Joka kerta, kun olen trimmannut koirani, niin nappaisen siitä muutaman kuvan. Niistä onkin sitten hyvä katsoa mitä sitä tuli oikein tehtyä. Varmuus saksien kanssa ei tule muuten, kuin tekemisen myötä.

Tässäpä vielä muutama kuva ahkerista trimmikurssilaisista:

Voi tahmatassua

Voi tahmatassu sentään, se on ollut mielessäni jo pitkään monen koiran tassuja pestessäni. Tassut ovat kuran ja tahman peitossa, sekä tassunpohjat ovat likaliisterin peitossa. Olen yrittänyt jos minkälaisella pesuaineella saada tassunpohjia puhtaiksi, mutta välillä tulokset ovat olleet melko laihanlaisia. Yksi vanhoista keinoista,  on käyttää ihan tavallista Fairya. Mutta sekin välillä teki liasta vain liisterimäistä sotkua tassunpohjiin, jota oli todella vaikea saada irti  No nyt löysin ratkaisun pinttyneeseenkin likaan, Re Qualin Degreaser. Huippu tuote! Pääsin tänään kokeilemaan sitä ensimmäistä kertaa, ja jo ensimmäisten tassujen kohdalla olin vakuuttunut. Pesin siis koiran aivan normaalisti. Tassuihin vain laitoin Degreaseria ja annoin vaikuttaa sen aikaa, kun vaahdotin koiraa. Sitten,  vain huuhtelu. Sen jälkeen pesin koiran uudelleen, niin kuin teen aina. Lopputuloksena,  puti puhdas koira ja puhtaat  tassut ilman pitkää liotusta ja hankaamista.

Korvat kuntoon

Talven jälkeen on näkynyt melkoinen määrä karvakorvia. Käsittämätöntä, mutta olen melkein unohtanut erinomaisen korva-aineen, jota kannattaa käyttää ympäri vuoden. Aine, jota tässä tarkoitan on  korvapuuteri, Bio-Groomilla ( löytyy Mustin ja Mirrin valikoimista) on se omassa sarjassaan, ja muillakin merkeillä on loistavia samankaltaisia aineita tarjolla . Herkimmätkin korvat, joista ei ole meinannut saada korvakäytävän karvoja nypittyä, myöskin jos koira on ollut kovin herkkä korvistaan, ettei ole saanut karvoja pois, niin tällä aineella ne ovat lähteneet kuin puhaltamalla.  Suosittelen lämpimästi. Kyseinen tuote on vakiovarusteeni tästä ikuisuuteen.

Kivaa kehässä

Jipii, kivaa

Emil Jr. Rop Nitrassa Slovakiassa

Laitanpa nyt muutaman kuvan Juliuksen veljestä Emil Jr. sta. On niin kiva katsoa hienoa yhteistyötä koiran ja handlerin välillä. Molemmilla näyttää olevan hauskaa, ja niinhän sen pitäisi ollakkin. Miten se vaan tuntuu meiltä välillä unohtuvan näyttelyn tiimellyksessä. Se on nimittäin sellainen juttu, että se remmi, sinun ja koirasi välillä on vähän kuin antenni. Sinun jännitys purkautuu sitä pitkin koiraan, halusit tai et. Eli sitä pitäisi vain rentoitua ennen kehää, ja muistaa pitää hauskaa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty:).  Tässäkin asiassa auttaa asian toistaminen. Tottuminen on meidä toinen luonto, vai miten se vanha sanonta taas menikään.

Hieno kontakti koiran ja omistajan välillä

Emil Jr. Rop Unkarissa

Kuvia Milosta

Rop Canmoys Head Master,  Vsp Lifelong Eternal Joy

Milo ja Taina

Onnea hurjasti hienosta menestyksestä Taina ja Milo ja myös Hennille ja Ellille! Kauniita koiria molemmat. Näyttely pidettiin Lappeenrannassa, ja tuomarina toimi Marjatta Pylvänäinen- Suorsa. Upeasti kunnostettuja koiria on ilo katsella.

Pääsiäisiloja

Etsi kuvasta Viiru:)

Onneksi oli kivat ilmat pääsiäisenä, niin pääsimme nauttimaan ulkoilmasta monena päivänä. Koirat nauttivat silmin nähden.  Viiru ei ole ymmärtänyt, miksi talvella ollaan niin paljon sisällä, kun ulkona on niin paljon kivempaa.  Puudelit ovat samaa mieltä. Talven jäljeltä meidän rannalla on paljon kaislaa kaatunut maahan. Ja tähän aikaan vuodesta odotamme aina kaislojen polttamista rannasta, jotta siitä saataisiin taas nurmikenttä.  Se onkin mukavaa rentoa touhua, eikä ole kiireistä. Lampola, kun pitää minut edelleen kiireisenä, niin kaislojen polttaminen onkin vastapainoksi mukavan löysää toimintaa. Täytyy vain olla tarkkana, ettei tuli pääse karkaamaan, mutta siihen ollaankin varauduttu vesiletkulla, joka on koko ajan vieressä.

Fiona laiturilla

Ensimmäiset kalastajat

No löytyykö sieltä kalaa?

Toinen ilon aihe on myös se, että jäät ovat lähteneet melkein kokonaan laiturin ympäriltä. Se siis tarkoittaa sitä, että  meillä on kalastukausi  virallisesti avattu. Tällä tarkoitan laiturilta kalastus.

Itse en päässyt harmikseni näyttelyyn tällä kertaa, mutta Millan veli olikin oikea ilon aihe, ollessaan rotunsa paras Lappeenrannassa. Hyvä Taina ja  Milo, Canmoys Head Master! Milosta tuli samalla Suomen muotovalio!  Jos saan kuvia, niin laitan ne tähän blogiin kaikille nähtäväksi, että voitte ihastella J

Vaikeita juttuja

Tässä sitä taas on ihan ymmällään, että miksi monet vanhat totuudet istuvat niin sitkeästi kiinni monen koiran omistajan tavoissa. Tässä yksi niistä,  otetaan esimerkiksi kynsien leikkuu. Miksi, oi miksi siitä pitää tehdä niin hankalaa. Sitkeässä on uskomus, että ensin koira kuuluu selättää maahan, tai syliin ja samalla puristaa koiraa mieluiten mahasta niin paljon, kuin vaan assistentissa on voimia. Sitten kuvaan astuu maestro, joka on siis vastuussa kynsien leikkuusta. Kädet täristen ja koira pyristellen sitten hommaa hoitamaan. Ja kappas, miten nyt sattuikaan, kynnestä vuotaakin verta, ja kaikki kolme ovat aivan traumatisoituneet. Kun kysyn, miksi se pitää niin vaikeasti, tehdä, niin saan yleensä kaksi eri vastausta a) ainahan ne on niin leikattu, b) näin ne on neuvottu leikkaamaan. Pakko on sitten jatkaa kysymystä, että jos se on aina ollut niin vaikeaa, niin olisiko syytä muuttaa toimintatapaa. Yksi hyvä tapa on nostaa koira pöydälle ja nostaa koiran jalkoja samalla tavalla, kuin kengittäjä nostaisi hevosen jalkoja kengittäessään. Kiinnitä huomiota mihin suuntaan jalat taipuvat luonnostaan. muista myös, että takajalat eivät taivu loputtomasti ylöspäin, vaan sinun on itse vähän kumarruttava. Se on kuitenkin pienempi vaiva, kuin painiottelu koiran kanssa, vai mtäJ.

Toinen esimerkki on, että koiran saa pestä 2 kertaa vuodessa. Mihinkäs tämä totuus perustuu? Koiran voi pestä aina, kun se on likainen. Eiköhän siinä ole hyvä uusi nyrkkisääntöJ!

Pienen koiran takajalkojen kynsien leikkuu

Juhlat ilman kuplivaa

Olin kyllä valmistautunut juhlaan...

Oli melkein itkun paikka kun tajusin, etten pääsekään Tiina Tauloksen upeisiin 50-vuotisjuhliin. Lampaat päättivät toisin ja siinä ei sitten auttanutkaan mikään muu, kuin jäädä istumaan karsinaan haalarit päällä. Vaihtoehtona olisi ollut elämäni leninki yhdistettynä ihaniin koruihin ja kenkiin, joita en ole vielä koskaan päässyt ulkoiluttamaan. Toivottavasti Tiina pitää 60-vuotisjuhlansa etuajassa, jotta olisi edes pieni mahdollisuus, että mahdun samaan leninkiin… Ei mitään niin pahaa, ettei olisi myös jotain hyvää. Se, etten sitten lähtenytkään juhlimaan  näyttää siltä, että neljä uutta pientä karitsaa, joilla oli huono alku, jäivät henkiin, ja muut kahdeksan, jotka syntyivät samana päivänä, porskuttavat jo hyvää vauhtia. Elämä on valintaa.

Koirat olivat todella onnelisia tästä järjestelystä, varsinkin Viiru, josta oli paljon apua kun se siirteli lampaita minun apuna. On ihmeellistä, miten sillä on sisäänrakennettu tuo paimentaminen  ja miten se osaa hellästi siirtää jo kolme viikkoa vanhoja karitsoita niin, ettei ne pelästy. Julius taas on ottanut  hommakseen olla vesikoira. Tämä tarkoittaa sitä, että nyt kun kannamme vettä ämpäreissä,  letkua ei voi käyttää jäätymisen takia, niin Julius on koko ajan puolen metrin päässä vedenhakijan mukana. Se istuu ja odottaa, että ämpäri täytetään ja sitten lähtee mukaan edestakaisin, niin monta kertaa kun työ vaatii. Siinä on veden hakijalla oltava kieli keskellä suuta, ettei tallo Juliusta kun se on koko ajan ”jalan alla”. Fiona puolestaan vahtii lampolan ovella ja ilmoittaa kuuluvalla ihanalla äänellään,  jos joku tai jotain liikkuu kaukaisuudessa. Milla on yleismiesjantunen, joka on yleensä vain tiellä. Omasta mielestään varmaankin hän johtaa koko toimintaa. Mitä tästä muutakaan voi päätellä, kuin että myös puudelit soveltuvat lampolatehtäviin erinomaisesti. Heillä vain on hieman eri toimenkuva.

Armi tarvitsi apua

Armin lapsi voi nyt hyvin

työt tehty, nyt leikitään