Hyppy kevääseen

Viiru ilmassa

Minulla on lapsellinen tapa joka kevät aina tarkkailla, minkä värisen perhosen näen ihan ensimmäisenä keväällä. Väri kertoo sitten koko tulevan vuoden tunnelman.  Tummat värit lupaavat  harmia ja synkkää, kun taas vaaleat värit lupaavat iloista ja onnellista vuotta. Tänä keväänä sain sitten 12 vuoden tummien perhosten jälkeen nähdä ensimmäistä kertaa keltaisen perhosen!! Nyt onkin ilo ylimmilläänJ!!!  Minulla  on ollutkin blogin kirjoittamisessa pieni tauko, kun jouduin menemään  poskionteloleikkaukseen ja olen ollut tiiviisti sängyn pohjalla.

Oman pihan sinivuokkoja

Tässä on ollut hyvä aika miettiä kaikkia niitä kysymyksiä,  joita minulta paljon kysytään. Päällimmäiseksi nousee se, että joudun tapaamaan niin paljon ruvelle trimmattuja rakkaita lemmikkejä. Kun tarkoitus on, että ajetaan konetyöt, se ei tarkoita sitä, että koneella painetaan ihoa rikki! Kone osaa kyllä ajaa ilman, että sitä painetaan yhtään. Kokeile vaikka omiin hiuksiisi. Jos näet verta – lopeta heti! Samoin tassut on tarkoitettu ajettavaksi tassun mukaan. Niistä ei saa höylätä ihoa mukaan kynnen vierestä.  Kiinnitä huomiota, että terät, joilla ajat, ovat teräviä, koska tylsällä terällä saat aikaiseksi vain tuhoa. Tylsä terä repii karvaa ja satuttaa koiraa.  Huomion arvoinen asia on, että terä saattaa tylsyä kun yhden kerran ajat hiekkaiset tassut, koska hiekka ja metalli eivät pidä toisistaan (samoin kuin öljy ja vesi). Toinen juttu on se, että älä tiputa teriäsi, koska sekin vaurioittaa terää. Ennen jokaista käyttökertaa muista öljytä terä.  Terä on hyvä muistaa joka käyttökerran jälkeen puhdistaa ja muutama tippa öljyä ei tee pahaa silloinkaan.  Terien hoitaminen pidentää käyttöikää ja ylläpitää miellyttävää käyttöä. Yksi tärkeimmistä asioista on se, että sinun tulee tarkkailla koiraa ja terää koko toimenpiteen aikana ja varmistaa, että terä ei kuumene liikaa, jolloin se polttaa koiran ihoa ja lopputulos on kuin asfaltti-ihottumaa. Siis: tylsä ja kuuma terä + liiallinen terän painaminen koiran ihoon aiheuttaa samanlaisen jäljen kuin asfaltti-ihottuma polvessasi.

Milla rennosti pöydällä naama ajettuna

Toinen asia, johon toivoisin muutosta on se, että varaat tarvittavan ajan ko. tekemiseen,  ja teet muutamia hengitysharjoituksia rauhoittaaksesi itsesi.  Kun olet itse rauhallinen, niin myös koirasi on rauhallinen. Lupaan, että tulet hämmästymään,  kun kokeilet oman käytöksesi muuttamista. Älä myöskään käännä koiraasi kummallisiin asentoihin. Siitä ei hyvää seuraa. Esim. kun ajat tassuja, sitä ei tarvitse kääntää selälleen, eikä sen päällä pidä istua. Voit käyttää samaa metodia, mistä olen aiemmin kirjoittanut. Mieti koiran anatomiaa ja miten se toimii. Kääntele sitä ystävällisesti sen mukaan. 

Tässäpä sohvalla ihmettelen, että miten ne koirat jaksavatkin olla niin ystävällisiä meille ihmisille,  kun me ajattelemattomuuttamme kohtelemme niitä usein niin huonosti.

Kaverukset Julius ja Viiru pihalla

terassikausi avattu

Terassikausi virallisesti avattu. Palkitsin itseni trimmikursin jälkeen lasillisella punaviiniä hyvässä seuraassaJ. Lasi, jota mielelläni käytän, on Juliuksen kasvattajan Jana Vavrouskovan miehen Pavelin kaivertama. Se tuo minulle aina mukavia muistoja mieleen, kun otan sen esiin. Se jo itsessään saa minut hyvälle tuulelle. Jännä juttu, miten jotkin esineet tuovat heti tuulahduksen menneisyydestä mieleen. No, tämäkin trimmikurssi jää mukavaksi muistoksi mielen sopukoihin.

Julius trimmikurssin jälkeen koti pihalla

Trimmikurssi

Eilinen tuli vietettyä trimmikurssia vetäen Turussa. Kivaa oli mennä pitämään kurssia, kun tietää että vastassa on ihmisiä, jotka ovat innostuneita aiheesta. Vaikeus onkin siinä miten pukea sanoiksi asiat, joita itse tekee melkein päivittäin. Sitä niin automaattisesti pitää tietyllä tavalla saksia, tai kampaa turkkia haluttuun asentoon, sen enempiä ajattelematta. Paras tapa oppia onkin itse tekemällä. Turkin leikkaamisen ihanuus ja samalla kamaluus piileekin siinä, että se on uusiutuva luonnonvara. Ei tarvitse pelätä virheitä, kun asia korjaantuu samalla, kun turkki taas kasvaa. Siis ei muuta kuin saksimaanJ. Itse aloitin näyttelytrimmin leikkaamisen harjoittelun siten, että vein koirani jollekkin paremmin asiaan perehtyneelle. Ja hän sai loihtia koirastani kauniin. Sitten pesin koirani noin viikon tai kahden välein ja yritin pitää mallin yllä. Välillä onnistuin siinä paremmin ja välillä huonommin. Sitten, kun mielestäni malli oli karannut taas aivan käsistä, niin ei muuta kuin soitto koiran kasvattajalle ( tässä tapauksessa Margaretha Ekbergille) ja uusi aika varaukseen koiran trimmaamista varten. Täytyy nyt tähän kohtaan sanoa, että kiitos kovasti Margarethalle ja myöhemmin Karvisen Marjalle kärsivällisyydestäJ. Tällä tavalla sitä saa varmuutta saksien käsittelyyn ja sitä jotenkin alkaa hahmottamaan paremmin mistä kohtaa sitä pitää leikata ja millä tavalla. Valokuvaaminen on myös todella hyödyllinen apuväline trimmaamisen saloihin perehtyessä. Kuva on kuin tuhat sanaa. Joka kerta, kun olen trimmannut koirani, niin nappaisen siitä muutaman kuvan. Niistä onkin sitten hyvä katsoa mitä sitä tuli oikein tehtyä. Varmuus saksien kanssa ei tule muuten, kuin tekemisen myötä.

Tässäpä vielä muutama kuva ahkerista trimmikurssilaisista:

Voi tahmatassua

Voi tahmatassu sentään, se on ollut mielessäni jo pitkään monen koiran tassuja pestessäni. Tassut ovat kuran ja tahman peitossa, sekä tassunpohjat ovat likaliisterin peitossa. Olen yrittänyt jos minkälaisella pesuaineella saada tassunpohjia puhtaiksi, mutta välillä tulokset ovat olleet melko laihanlaisia. Yksi vanhoista keinoista,  on käyttää ihan tavallista Fairya. Mutta sekin välillä teki liasta vain liisterimäistä sotkua tassunpohjiin, jota oli todella vaikea saada irti  No nyt löysin ratkaisun pinttyneeseenkin likaan, Re Qualin Degreaser. Huippu tuote! Pääsin tänään kokeilemaan sitä ensimmäistä kertaa, ja jo ensimmäisten tassujen kohdalla olin vakuuttunut. Pesin siis koiran aivan normaalisti. Tassuihin vain laitoin Degreaseria ja annoin vaikuttaa sen aikaa, kun vaahdotin koiraa. Sitten,  vain huuhtelu. Sen jälkeen pesin koiran uudelleen, niin kuin teen aina. Lopputuloksena,  puti puhdas koira ja puhtaat  tassut ilman pitkää liotusta ja hankaamista.

Korvat kuntoon

Talven jälkeen on näkynyt melkoinen määrä karvakorvia. Käsittämätöntä, mutta olen melkein unohtanut erinomaisen korva-aineen, jota kannattaa käyttää ympäri vuoden. Aine, jota tässä tarkoitan on  korvapuuteri, Bio-Groomilla ( löytyy Mustin ja Mirrin valikoimista) on se omassa sarjassaan, ja muillakin merkeillä on loistavia samankaltaisia aineita tarjolla . Herkimmätkin korvat, joista ei ole meinannut saada korvakäytävän karvoja nypittyä, myöskin jos koira on ollut kovin herkkä korvistaan, ettei ole saanut karvoja pois, niin tällä aineella ne ovat lähteneet kuin puhaltamalla.  Suosittelen lämpimästi. Kyseinen tuote on vakiovarusteeni tästä ikuisuuteen.

Kivaa kehässä

Jipii, kivaa

Emil Jr. Rop Nitrassa Slovakiassa

Laitanpa nyt muutaman kuvan Juliuksen veljestä Emil Jr. sta. On niin kiva katsoa hienoa yhteistyötä koiran ja handlerin välillä. Molemmilla näyttää olevan hauskaa, ja niinhän sen pitäisi ollakkin. Miten se vaan tuntuu meiltä välillä unohtuvan näyttelyn tiimellyksessä. Se on nimittäin sellainen juttu, että se remmi, sinun ja koirasi välillä on vähän kuin antenni. Sinun jännitys purkautuu sitä pitkin koiraan, halusit tai et. Eli sitä pitäisi vain rentoitua ennen kehää, ja muistaa pitää hauskaa. Tiedän, helpommin sanottu kuin tehty:).  Tässäkin asiassa auttaa asian toistaminen. Tottuminen on meidä toinen luonto, vai miten se vanha sanonta taas menikään.

Hieno kontakti koiran ja omistajan välillä

Emil Jr. Rop Unkarissa

Kuvia Milosta

Rop Canmoys Head Master,  Vsp Lifelong Eternal Joy

Milo ja Taina

Onnea hurjasti hienosta menestyksestä Taina ja Milo ja myös Hennille ja Ellille! Kauniita koiria molemmat. Näyttely pidettiin Lappeenrannassa, ja tuomarina toimi Marjatta Pylvänäinen- Suorsa. Upeasti kunnostettuja koiria on ilo katsella.