Tuulee niin, että tukka meinaa irrota. Herasin aamulla mielettömään puhuriin, ja pakkohan niin kuin joka aamu, oli koirat ulkoilutettava. Miten on vaan mahdollista, että minä olin ainoa joka seisoi meidän pihalla. kymmenen silmää tapitti minua ovenraosta, me ei ainakaan tulla tuohon keliin. Hommakoirat olivat muuttuneet silmänräpäyksessä puudeleiksi:). Ei auttanut, kuin komentaa rymyjengi ylös, ulos ja lenkille. Olin kaavaillaut tänään koirien pesupäivää, mutta se jääköön tuonnemmaksi. En mitenkään saanut motivoitua itseäni pesemään koiria, kun ulkona sataa kissoja ja koiria. Vähän minua kuitenkin polttelee ajatus uudesta karstasta, jonka sain tuossa vähän aikaa sitten lahjaksi Juliuksen kasvattajalta Jana Vavrouskovalta. Karsta on siis Doggy Manin karsta, mutta Suomessa en ole koskaan nähnyt niin isoa sellaista karstaa. Vaikka harja onkin melko suuri, se taipuu hyvin myös pienen kääpiön harjaamiseen loistavasti. Ei muuta, kuin muutama sutaisu harjalla ja jo on harjaus hoidettu.
Päivä ei kuitenkaan ole valunut hukkaan, vaikka siirsinkin pesua tuonemmaksi. Sade, kun vähän helpotti, päätin suunnata metsään koirien kera ja tietenkin mukaan pääsi myös sienikori. Uskonkin, että koirilla oli paljon antoisampi päivä metsässä ulkoillessa, kuin vaihtoehtoisesti kuunnellessa föönin laulamista. Myös minun päivääni ilahdutti suppilovahveroiden löytyminen ja ulkoilu raikkaassa metsässä.
 |
| Uimamaisterit vielä vedessä. Puudelit pysyivät tiukasti rannalla |
 |
| Laituri lainehtii myrskyn jäljiltä |
 |
| Sateenkaari oli pakko kuvata. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti