Lahjattomat harjoittelevat, kuuluu vanha sanonta. Hyvä on sitten, kuulun lahjattomiin. Mutta miksi sitten sanotaan myös, että harjoitus tekee mestarin? No mestari en nyt todellakaan vielä ole paimennuksen saralla, mutta kyllä se laittaa hymyn huulille, kun on harjoittelu on tuottanut tulosta. Tänään nimittäin siirsimme noin. 60 lammasta pellolta toiselle. Se sisälsi ensin niiden häkityksen, joka siis tarkoittaa sitä, että lampaat kerätään koiran avustuksella pienempään tilaan. Pienemmän tilan teimme kokooma-aidoista, josta ei edes meidän Kerttu-Perkele( kekseliäs lammas pirulainen) pääse karkuun. Sitten kokooma-aidasta lastaus meidän kuljetuslavalle. Harmillista vain, että se oli liian pieni koko laumalle, joten Viiru sai hyvää harjoitusta lampaiden lastauksesta, koska jouduimme lastaamaan niitä useassa erässä. Tällä kertaa minua ei enää jännittänyt kuinka ihmeessä saamme lampaat kerättyä onnistuneesti. Niin vahva on luottamukseni Viiruun ja sen kykyihin. Kyllä sitä onkin treenattu, mutta se on kyllä kannattanut. Vielä kun saisin Myn hurahtamaan lampaisiin ja samanlaiseksi apulaiseksi kuin Viirun. Eiköhän sekin muutu pikku hiljaa kelpo paimenkoiraksi sillä klassisella tavalla, harjoittelemalla:).
 |
| Viiru seuraa lampaita, My puudeleita. Onneksi Mykin huomasi lampaat hetken kuluttua |
 |
| Pellon reunalta onkin hyvä seurata lampaiden puuhia My tuumii |
 |
| Työnsankari lopen uupuneena päivän ponnistelujen jälkeen |
 |
| Toinen uupunut oman lampaansa kanssa sohvalla |
 |
| Täytyyhän sitä hommakoiralla olla oma lammas unia varten |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti