Aamu tuntui jo keväältä, linnut sirkuttelivat ja ei ollut, kuvitelkaapa vaan, pakkasta. Ihanaa! Meillä alkaa olla loppusuoralla karitsoinnit ja nyt tuntuu että sitä pystyy jo alkaa ajattelemaan muitakin asioita. Huomasin selaavani pitkästä aikaa eri näyttelyiden ilmoittautumisia. Näyttelykuume nostaa uhkaavasti päätään. Sama pätee paimentamiseen. Seuraan silmä kovana lumen sulamista pelloilta. Saisipa kohta lampaat ulos ja ei kun treenaamaan. Noh, kai tässä vaan pitää malttaa mieli ja odottaa. Täytyy koittaa käyttää tämäkin aika jotenkin hyödyllisesti. Esim. Mylle voi opettaa maahan menoa, joka on kulmakiviä paimennuksessa. Pikku neiti oppi jo istumaan käskystä, ja tuntuu olevan kovin vastaan ottavainen kaikelle puuhastelulle.
 |
| My maailmanvalloittaja |
 |
| Melko mukava paikka köllötellä mamman selässä |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti