Milla Suomen Muotovalio, Fin Mva

Jeee, jee, saanko esitellä Suomen muotovalio Canmoy´s Magie Noire eli Milla. Eilen piiiiitkän tauon jälkeen, sain vietyä Millan näyttelyyn. Tällä kertaa se vaati useamman ihmisen apua, kun selkäni päätti vihoitella sen verran pahasti, että olisi tarvittu nosturia nostamaan minut kyykystä ylös. Kehään meno siis mahdotonta, koska siellä koiraa  esittäessä tarvitaan kyseistä taitoa. Myös juokseminen oli minun kohdalta pois suljettua, mikä myös melko olennaista näyttelykehässä. Iso kiitos siis Jonna Kokolle kaikesta avusta ja Päivi Tammiselle Millan esittämisestä. Tiina Taulokselle kuuluu myös iso kiitos, että hän on jaksanut kärsivällisesti odottaa, että pystyisin viemään Millan kehään. Nyt se siis on vihdoin tapahtunut, Millasta tuli Suomen muotovalio Ladies´Kennel Clubin ryhmänäyttelyssä Helsingissä. Tuomarina oli Henrik Johansson Ruotsista.

Milla The Valio, onneksi oli oma äiti auttamassa minut pystyyn kuvien oton jälkeen:)

paimennus alkakoon

Jei, paimennuskausi korkattu, tosi kivaa! Viiru pääsi Annika Paarvion osaavissa käsissä paimentamaan "liikkuvia lampaita". Meillä on ollut lampaat sisällä koko talven ja paimennusharjoituksia on voinut tehdä vain sisällä. Mutta nyt Viirulla ja tietenkin minulla riemu repesi, kun pääsimme Annikalle ihan ulos pellolle. Oli todella mielenkiintoista seurata Viirua ja muitten osaamista talven jäljiltä. Joidenkin koirien osalta huomasi hyvin, miten tauko oli tehnyt hyvää. Asiat olivat päässeet hautomaan ja nyt kuin itsestään loksahdelleet kohdalleen. Myös meidän Viirunkin meno oli jo ihan paimenkoiramaista menoa. Iso kiitos Annikalle, kun autoit Viirun alkuun talviunien jälkeen.

Viiru hommissa

Viirun apuna Annikan oma koira Jill

Viirun velipuoli Dio

Viirun apuna oma isä Luke

Annika, Luke ja Viiru

My ja Viiru odottavat vuoroaan

Yhdessä puuhailua

Olen yrittänyt siirtää tätä omaa koirainnostusta eteenpäin meidän tyttärelle. Olisi niin kivaa pystyä jakamaan oma intoilunkohde hänen kanssaan. Olempa siis antanut hänen touhuta pienestä tytöstä lähtien meidän koirien kanssa. En siis tarkoita, että koirat ovat olleet hänen lelunaan, joita hän on saanut venyttää ja vanuttaa oman mielensä mukaan, ehei. Vaan hän on saanut olla mukana kaikissa asioissa mitä olen itsekkin tehnyt niiden kanssa. Neuvolan täti ihmetteli miten voikaan niin nuori lapsi osata käsitellä saksia noin taitavasti. No mahtaisikohan se johtua vaikka siitä, että hänellä on ollut omat lasten leikkisakset kädessä jo melko pienestä ja hän on luonut hienoja trimmejä omiin lelukoiriinsa. Kieltämättä, meillä on ollut vähän ruuhkaa trimmipöydällä, mutta eikös se sopu sijaa anna:). Ilman valvovan silmänalla hän ei kyllä ole ollut koskaan, en voi suositella jättää lasta ja koiraa ilman valvontaa yksin puuhailemaan, mutta se kai on sanomattakin selvää. Eilen harrastimme yhdessä koirien kuvaamista ja taidanpa laittaa muutaman kuvan Lydian otoksista. Ei yhtään hullumpia vaikka itse sanonkin ja meillä oli niin mukavaa touhuta yhdessä.

Lydia 5 v. ottamia kuvia, Viiru ja Julius

Julius läheltä

Minä ja Julius

Ensimmäinen punkki tänä vuonna

Käääääk, ensimmäinen punkki löytyi tänään! Miten se on mahdollista? Meillä ainakin lunta ihan hirmuisesti, ja kovin on ilma vielä raaka ja kylmä. Täytyypä hommata taas meidän Viirulle ja Mylle punkkipannat, puudeleilla varustuksena rosmariini-minttu shamppoo Pet Silkiltä. Tällä varustuksella selvittiin ihan mukavasti viime vuonna taistelu punkkeja vastaan. Huomasin, että samalla sarjalla on myös shampoo nimeltään D-Limonene shampoo, joka lupaa auttaa kontrolloimaan punkki ongelmaa. Sitä pitää kokeilla. Viikoloppuna kuitenkin pesin Fionan Pet Silkin Moisturizing Shampoolla. Tuntui, että turkki tarvitsi jotain todella kosteuttavaa, joten siksi tämä valinta. Shampoo pesi hyvin, mutta en suosittelisi sitä ennen näyttelyä käytettäväksi. Se on niin hurjan hoitavaa, että tekee karvan melko pehmeäksi. Täytyy kyllä myös myöntää, että  en säästellyt hoitoaineen kanssa, joten varmasti silläkin oli osuutta turkin pehmeyteen. Shampoon tuoksu ei ollut myöskään hullumpi, mutta tuoksujen kokeminen on niin yksilöllistä, että tämä olikin vain minun mielipide. Tällä kertaa sade yllätti minut ja sievät trimmauskuvat jäi ottamatta. Pakko oli kuitenkin muutama kuva räpsäistä sateesta huolimatta

Tullaan, tullaan sateelta suojaan

Tai voishan sitä jäädä sateeseenkin leikkimään

Hei, mitäs tänne on ilmestynyt?

Täällähän on tuttuja

Pus pus...

Täältä tullaan!

Piiiiiiiitkän tauon jälkeen, se on nyt sitten tehty. Ai mikä, no näyttelyyn ilmoittauduttu. Samalla, kun painoin näyttelyilmoitusmaksun hyväksy painiketta, niin johan otti mahanpohjasta. Miten nyt voi muka jo jännittää. Tästä on selvästi kulunut liian pitkä aika, kun viimeksi ilmoitin koiran näyttelyyn. Tai ehkä se jännityksen nipistys tuntui sen takia, kun en oikein vielä luota oman nilkan kuntoon. Saas nähdä kuinka se pelittää kehässä. Vastahan tässä on mennyt 9 kuukautta sitä parannellessa. Olen vahva uskoja tällaiseen lauseeseen, joka on kantanut minua jo 20 vuotta. Lause kuuluu näin, olet itse vastuussa elämästäsi. Nyt varmasti ihmettelet miten se tähän liittyy. Mutta se liittyy kaikkeen tekemiseeni. Sitä voi sortua murehtimiseen ja voivottelemaan elämän kurjuutta. Tai miten se elämä onkaan juuri sinua kohdellut kaltoin. Tai sitten sitä voi ottaa ohjat omiin käsiin ja päättää täältä tullaan elämä! Asiat, kun useimmiten ei mene niin kuin on suunnitellut tai halunnut, mutta siitä pitää ottaa paras mahdollinen irti. Jokainen asia mitä sinulle tapahtuu, vie sinua taas uuteen seikkailuun. En nyt väitä, että olisin nauttinut jokaisesta päivästä täysin palkein, mutta jos joka sekuntti vain murehtii omia kolotuksiaan tai muita murheita, niin ne tuntuvat vain vaikeimmilta. Tässä kohtaan voin sanoa, että on pitkä lista oma kohtaisia kokemuksia alalta sairaudet ja niiden kolotukset. Yksi nilkka siinä sarjassa on hyttysen pieraisu. Eli mitä tässä yritän sanoa, jos jotain haluaa oikein kovasti tehdä, niin se on vain järjestelykysymys miten sen voi tehdä. Joskus se vaatii melkoisia ponnisteluja, ihmisten tuijottamista ja hölmöjä kysymyksiä on siedettävä. Sitä vaan ei saa lannistua, vaan pitää puskea eteenpäin kohti päämäärää ja kas yleensä se on mahdollista saada onnistumaan. Toisinaan siihen on vain varattava vähän enemmän aikaa, kuin olet ehkä tottunut varaamaan. Mutta kyllä se kannattaa, lupaan. Olet taas yhtä kokemusta rikkaampi.

Tästä se lähtee, kohti uusia haasteita

kevään tuloa odotellessa

Aamu tuntui jo keväältä, linnut sirkuttelivat ja ei ollut, kuvitelkaapa vaan, pakkasta. Ihanaa! Meillä alkaa olla loppusuoralla karitsoinnit ja nyt tuntuu että sitä pystyy jo alkaa ajattelemaan muitakin asioita. Huomasin selaavani pitkästä aikaa eri näyttelyiden ilmoittautumisia. Näyttelykuume nostaa uhkaavasti päätään. Sama pätee paimentamiseen. Seuraan silmä kovana lumen sulamista pelloilta. Saisipa kohta lampaat ulos ja ei kun treenaamaan. Noh, kai tässä vaan pitää malttaa mieli ja odottaa. Täytyy koittaa käyttää tämäkin aika jotenkin hyödyllisesti. Esim. Mylle voi opettaa maahan menoa, joka on kulmakiviä paimennuksessa. Pikku neiti oppi jo istumaan käskystä, ja tuntuu olevan kovin vastaan ottavainen kaikelle puuhastelulle.

My maailmanvalloittaja

Melko mukava paikka köllötellä mamman selässä

Sulakuppi

Vahvemmalla (lue, siis fyysisesti vahvemmalla) puoliskollani oli tuossa hetki sitten syntymäpäivä ja ajattelin tänä vuonna ilahduttaa häntä lahjalla, joka tulisi todella tarpeeseen. Pakkasta, kun on vaan riittanyt ja riittänyt, niin voit vain arvata, kuinka hankalaa on pitää kylmä lampolassa vedet juomakelpoisina. Olemme kokeilleet jos jonkin moista viritystä, mutta kun pakkasta on ollut niin paljon, niin  mikään ei ole tuntunut auttavan. Vannon, jos joku vielä ehdottaa minulle sellaisia kivoja lyhtyjä, joita voi tehdä vedestä ämpärissä pakkasella, alan varmasti kirkumaan ärtymyksestä. Sen verran monta kivaa pikku lyhtyä olen kantanut ulos tänä vuonna. Ratkaisu tähän harmilliseen jäälyhtyjen tekoon on ollut Sulakuppi. Aivan loistava idea. Vedet ovat pysyneet jäätymättömänä ja minun hermoni pysyneet kurissa. Vaikka hassua, edes sanoa niin toivoin pakkasten jatkuvan, että saisin kokeilla toimiiko kuppi käytännössä. Nyt on kuppi testattu ja pakkaset saisivat minun puolestani helpottaa. Se miksi edes otin puheeksi tämän, niin tätä loistavaa kuppia saa myös koirille sopivassa koossa.

Pieni tauko puurtamiseen

Karitsointien lomassa ajattelin vähän hemmotella itseäni ja perhettäni päiväsaunan ja tälläisellä jälkiruoalla. Melko herkullista, etten sanoisi. Tänään ei kyllä uskoisi, että kevät on tulossa, mutta toista se eilen oli. Näin nimittäin kevään ensimmäisen perhosen, varma kevään merkki. Tuskin jaksan odottaa, että ruoho alkaisi vihertämään tämän ikuisuudelta kestäneen talven alta. Kevät, huhuu missä olet?

Lumi ehtinyt jo paikoitellen sulamaan, ihanaa

Tarkkana, kuin porkkana

Hmm, itäs tämä nyt sitten on?

Hommakoirat

Tässä kuvassa piti olla kolme leikkivää kaverusta, mutta toisin kävi. Ovat niin hurjan vikkeliä kuvattavia

Ja sitten toisaalla on vielä ihan talvi

Painitaan

Myllä vielä keppi

Mutta kas kummaa, siitä tuli Viirun. 

Puuhaa laiturilla

Väsynyttä seuraa. Milla nukahti tuoliin

Välillä täytyy vähän levähtää

hohtavan puhdasta

Niksinurkkaus: Pese kylpyhuoneen lattiat PetSilkin koirashampoolla. Takaan, on kaakeliensaumat hohtavan puhtaat aivan laakista. Et tarvitse hammasharjaa jynssätäksesi saumoja, vain shampoota "raakana", rätin ja vettä. Ikinä en ole saanut meidän kylppärin lattiaa hohtamaan noin puhtaana millään muulla aineella. Ja lista onkin pitkä, mitä kaikkea olen meidän lattiaan kokeillut. Meillä on todella kalkkinen ja rautainen vesi, joten lattiakin on sen näköinen, mutta ei hätää, nyt olen keksinyt ratkaisun. Tämähän kuulostaa, kuin suoraan TV-Shopin mainoksesta:D.

Samalla, kun nyt intoilen lattiasta niin sain minä oman koirankin pestyksi samalla. Vuorossa tällä kertaa Milla.  Aurinko lämmitti jo niin ihanasti, etten voinut vastustaa kiusausta ja leikata sitä vähän ulkona. Se olikin ensimmäine kerta tänä vuonna. Nämä kuvat otettu, kun vasta raakavedos on tehty. Eli koiruli kaipaa vielä viimeistelyä. Pitäisiköhän sitä ilmoittautua johonkin näyttelyyn...

huh, vielä on mitä siistiä...

...ja tällä puolella vieläkin enemmän

Myn panos, kun kuivasin Millaa